Ja taas mentiin nurin.
Tarkoitus oli eilen nostaa helvetti sorateillä valloilleen, mutta hiipivä hämäryys eliminoi tukkiteillä mielipuolisen sladittelun lähes täysin. Käännyin ajamaan sitten jollekin puudelinulkoilupoluille ja sudittelin mummojen kiusaksi mustaa perunankylvöuraa. Lääkityksestä huolimatta, rehellisen kansalaisen sisin vaati minua poistumaan mummonkusettajien reviiriltä ja ajelin eteenpäin pitkin tylsää mutkatietä. Perään ilmestyi pian jotain pää edellä lentäviä vauhtimiehiä, jotka olivat matkalla talvisäilöön äidin autotalliin. Ajelin karkuun mannerlaattojen eristämiä kaukaisia heimolaisia, koska tiedän että traktorin pudottamat savipaakut hillitsevät kyykkyneekereiden vauhtia mutkissa. Gessulla kun savipaukkujen kohdalla todetaan eturenkaassa pieni sivuttaisluisu, jonka jälkeen pito on taas normaali. Vasta tässä vaiheessa rehentelyn- ja näyttämisenhalu saivat vallan ja väänsin pyörän jonnekin peltotielle kurkut ulvoen ja muta kyykkymiesten silmille lumilinkomaisena pilvenä lentäen. Näyttävä kiihdytys takasi vauhdin hurman, mutta liejuinen tie vei keulasta kaiken pidon, ilmiö jota olen oppinut kutsumaan paskawoblaukseksi. Sain vaivoin pyörän pysymään pystyssä, kiitos ilmiöimäisten ajotaitojeni. Ikäväkseni pimeä metsä oli edessä sen verran karmean näköisenä, että palasin itkuisena kyykkyjen peräkäryihin.
Äskeisestä mitään opimatta ajelin hetken päästä uudelle pikataipaleelle, jossa oli kopukoiden jalanjälkiä ja halvan parfyymin hajua. Eteen tuli tien levyinen mutalammikko, jonka päätin ajaa reunasta yli. Eturengas lammikon tuntumaan, sormella tuulensuunnan varmistus, kaasua, kytkin ylös, paska lentää, prkl eturengas luisuu alta, rymps kylelleen ja moottori huutaa ÄÄÄÄÄÄÄ. Virrat pois, yhden käden tempaisu ja kurasta ulos ajo. Wehrmacht bootsin varsi suojasi sen verran, että haavasta tullut veri pysyi saappaan sisäpuolella. Kuten pitääkin, sillä verenvuotaminen lahkeesta on heikkouden ja vuokkosia käyttävän naisten merkki. Vahvuuslaskennan yhteydessä kävin tilannetta läpi ja tajusin, että yritin ilmeisesti potkaista toisen pytyn irti yrittäessäni moikata jalalla läheisessä maatalossa asuvalle ratsastusMILFille, joka katsoi saunan ikkunassa kiimaisena tissit vaahdossa pellolla kiitävää alfaurosta. Pyörään ei tullut taaskaan mitään (BMW hajoaa vaan ajamalla), peilinvarsi vaan löystyi ilmeisesti pirtunkyllästämän nahkatakinhihan siihen osuessa.
Satulan alta ei löytynyt lenkkiavainta peilin varteen, eikä povarissa ollut tamponi sopinut reikään sääressä. Tein mitä miehen täytyy, kuumensin torx-avaimen pakoputkessa punaiseksi ja suljin verenvuoden rambo leffasta opitulla niksillä.
Sivilisaation liikennevaloissa uhkuin rispektiä. Verta, mutaa, hevosenpaskaa ylt ympäri, toinen sivupeili osoitti muniin ja ajokautta jäljellä vielä joulukuun loppuun asti. Mitä muuta GS-mies voisi vielä toivoa?
on tolla nostalgialla toi sana hallussa! 
