Oliko tarkoitus nyt mitellä kalustojen vai kuskien välistä eroa? Aloituksen mukainen kisa ei ole mielekäs. Ensinnäkin haastaja on erittäin kokenut ratakettu ja kokemus vaikuttaa asioihin ihan liikaa. Toisekseen superautoja ei Suomessa ole juurikaan. Supermoottoripyöriä sitä vastoin on. Oikeat superautot maksaa ja kaikenlainen autojen muuttaminen on todella hankalaa laillisesti.
Ottelua voisi tasoittaa sillä että miteltäisiin siitä miten kalusto on keskimääräisesti hallussa eikä miten huippukuskit niitä vievät. Haasteen esittäjällä on aivan liian paljon kokemusta että kisassa mitään jotenkin helpohkosti Suomesta löytyvää nopeampaa autoa vastaan olisi edes vähän järkeä. Pitäisi olla auto joka oikeasti pystyy jo generoimaan downforcea. Tällaiset siviilipelit on vähissä.
Lähtökohta olisi paljon helpompi asettaa vaikka siten että otetaan kuskit jotka eivät ole harrastaneet moottoriuhreilua, eivätkä ole koskaan ajaneet moottoriradalla. Katsotaan sitten että miten autoa vs moottoripyörää pystyy viemään vain liikennekokemusten perusteella.
Jos tällainen asetelma saadaan aikaiseksi niin voin harkita tulevani paikalle evon kanssa.
No, otetaanpa kuskien välinen ero tarkasteluun.
Olen kerran elämässäni ajanut autolla kilpaa radalla. Nopein aikani oli samalla kalustolla 1:43 mihin ammattikuski (siis oikea ammattilainen, ei satunnaisesti SM-sarjoja kiertävä) ajanut 1:38.5. Ero 5,5 sek. Prosentuaalinen ero n. 4,5 %. Tuohon pääsin kolmannella ajamallani kierroksella.
Pyöräpuolella oma paras aikani 1:28.16 ja SM-tason kuski vie pyörääni 1:22 pintaan. Ero 6 sek, prosentuaalinen ero n. 7 %.
Tuota rataa olen ajanut yli tuhat kierrosta, kaikkia ratoja yhteensä viisi numeroisen määrän kierroksia.
Mistä se kertoo? Siitä, että olen poikkeuksellisen lahjakas autokuski? Tuskin. Puolet porukasta, jotka myös ensimmäistä kertaa autoilla radalla, ajoivat minua nopeammin. Siitä, että olen poikkeuksellisen surkea pyöräkuski? Ehkä, mutta tuskin kuitenkaan, uskoisin olevani radalla satunnaisesti käyvistä siellä puolen välin nopeammalla puolella.
Se kertoo karusti vain siitä, että autosta on suorituskyky helpommin ulosmitattavissa kuin pyörästä. Kärjistäen autossa tarvitsee tehdä vain seuraavat asiat: 1. Polkaista jarru pohjaan 2. Päästä jarru ylös 3. Kääntää rattia ja tasakaasu 4. Oikaista ratti ja kaasu pohjaan. Yllättävän helppoa verrattuna siihen mitä pyörällä pitää tehdä.
Ei varmastikaan tarvitse järjestää empiiristä koetta, jossa otetaan 100 kpl vähintään 10 vuotta kadulla vähintään 20.000 km vuodessa ajanutta autokuskia ja vastaava otos vastaavilla spekseillä pyöräpuolen kuskeja ja tyrkätään radalle. Verrataan sitten kierrosaikojen eroa siihen mihin ammattilainen vie (vaikka joku peruspyörä YZF R6R ja autosta vaikka M5). Ammattilaisen ja katukuskin ero pyörällä tulee olemaan 20-45 sek, autolla taas 5-15 sek.
Se on totta, että kuskin kokemus vaikuttaa. Tässä kuitenkin tarkoitus selvittää kaluston ero ja voin kertoa, että itse en osaa tuosta pyörästä ulosmitata läheskään kaikkea. Uskoisin pääseväni aikaan 1:27.5-1:28.5 näytösajossa ja vaikkapa Vehniäinen ajaisi minun pyörälläni 1:20-1:21 väliin, maailman paras kuski sitten jonnekin 1:16-1:18 pintaan melkoisen varmasti. Vakioautosta tuskin Räikkönen ottaisi edes viittä sekuntia pois siitä mihin joku 4-5 kautta kansallista sarjaa ajanut kuski pääsisi. Siten testi olisi reilu autoa kohtaan.
Toki jos halutaan tehdä testi jossa puikkoihin pistetään henkilöt jotka ovat juuri ajokortin saaneet ja speksit vaikkapa perinteinen vähän säikky 18-20 vuotias tyttö, niin M5:lla tyttö kiertäisi ehkä 3 minuutissa radan ja R1:llä luultavasti kaatuisi viisi kertaa, oletuksella että pyörä pysyisi ehjänä ja joku auttaisi pystyyn ja maaliviivan ylittäisi kun muut olisivat jo kotona nukkumassa.
Jonkun verran näet on kokemusta myös kuskien jatkokouluttamisesta ja osa vuosiakin kaduilla ajaneista ajaa vähintäänkin rauhassa radalla. Sellainen 10-20 % koulutettavista joilla 2-5 vuoden katukokemus, ajavat Ahvenistolla sellaista 3-3,5 minuutin kierrosaikaa.
Ja lopuksi kannattaa muistaa se, että tämän ei ole tarkoitus olla mikään tieteellinen koe. Tämän on tarkoitus olla väliajan viihdenumero joka ehkä jotain tietoakin lisää, mutta ei mitään absoluuttisia totuuksia tuo.
Olen ollut erilaisissa projekteissa mukana niin vakuutus- , auto-, politiikka- ym sektoreilla ja kaikissa on havaittu yksi piirre. Jos yritetään täydellistä, homma ei koskaan pääse edes alkuun, saati että siitä tulisi jotain. Aina löytyy joku insinööri tai pykäläviilari joka löytää jonkun epäkohdan ja sitten taas viisaat istuvat alas miettimään ja lopulta ketään ei kiinnosta.
Yksinkertainen on kaunista. Ensin kokeillaan ja sitten kokeillaan uudestaan. Jokamiesluokka pistettiin pystyyn hetken mielijohteestani. Jotkut olisivat halunneet suunnitella ja vääntää sääntöjä kuukausisotalla. Ensimmäinen kisa oli pystyssä 3-4 viikkoa sen jälkeen kun pienessä pierussa idea syntyi. Turhaa näitä hieromaan, hommat toteutukseen ja sitten voi taas seuraavan talven pohtia ja puntaroida mikä meni väärin ja mikä ei. Monella on mielipiteitä, ehdotuksia ja kantoja, aika vähän on niitä jotka sitten siirtävät asiat toteutusasteelle. Googlettaminen ja teorisointi netin ääressä on aika paljon helpompaa ja vaivattomampaa kuin asian toteuttaminen, nimim. kummastakin aika paljon kokemusta
Jukka