Erilainen aloittelijan tarina.

[zuha]

Ensin kannattaa korjata asennevamma ja sitten miettiä niitä sivutieltä eteen tulevia kun ei enää ite ole se suurin uhka ympäristölle. Respektiä saa liikenteessä siitä kun ajaminen on itsevarman ja harkitun näköistä menoa. Kaikenlainen räpeltäminen, kaahaaminen ja kaasun remppaaminen tekee sinusta speden muiden silmissä. Opettele alkuun ajamaan suomen liikenteessä, älä ole spede...

Rata ajo on varmaan ok sekin mutta ei siellä ole pikipaikkoja, liukkaita kaistamaalauksia, soraa kurveissa tms. Radalla ei opi ajamaan liikenteessä, sama kuin opettelis pumpattavan barbaran kanssa nussimaan.

 

[Cute]

Missä olitte te viisaat sedät, kun kyselin vähän koheltamisen perään kysymykselläni Miten tätä puolustelis?. Olihan siellä monia järkeviäkin postauksia, mutta paljon älytöntä nopottamista.  

Varmaan vähän riippuu siitäkin millä asenteella itse postauksen tekee.
Sanoisin et tän aloittajalla on asenne_melko_ kohdallan

 

[CeeCee]

Kortti ja pyörä tuli hommattua vasta tänä kesänä. Onhan noita asioita tullut mietittyä paljonkin mutta heti kun kypärän laittaa päähän niin mieli muuttuu. Senverta oon kyllä yrittänyt rajoittaa, että kurveihin pyrin ajamaan rajoituksien mukaisesti koska tiedän, että omat taidot ei riitä pyörää kääntämään kovemmissa vauhdeissa tai yllättävissä tilanteissa. Suorilla onkin sitten päästelty lähes päivittäin n. 2,5 x sallittu nopeus. Jokainen voi siitä sitten laskea mitä se tekee esim. 80 alueella. En halua leimaantua tuttujen ja muiden tielläliikkujien mielissä liikenneterroristiksi mutta rajoituksien mukaan ajaminen on vaan niin ylitsepääsemättömän vaikeeta. Kaupungissa ja kylillä onnistuu mutta ei maanteillä. Kumma juttu, että samanlaista ilmiötä ei ilmene kun hyppää auton rattiin...

 

[Grannis]

Erilainen nuori.

 

[cmas]

Kohta on ainakin yksi "CeeCee" tilastoissa, kun vähän aikaa tuota jatkaa... Pidä mielessä se, että saatat viedä jonkun muun mukanasi. Ja ajattele sitä sitten esim. omien sukulaistesi silmin.

 

[Rakko]

Reikäpäisyys ei ole vielä päässyt villitsemään, tosin motoneitsyys on hädin tuskin korkattu. Elämäni 2 ensimmäistä tankkia takana, kaverina zx-6r -96.

Taustalla reilu puolisen miljoonaa kilometriä laiskalla diesel-autolla, niin johonkin selkärankaan on juurtunut, että risteyksistä lähdetään aina kaasu pohjassa - sitten haukotellaan tovi ja odotellaan maantienopeuden saavuttamista. Ei sovi opittu formaatti tähän lajiin. Pieni asenteen viilaaminen, kunnioitus pyörää kohtaan ja ajatukset kotona odottavaan perheeseen ja siinäpä sitä onkin sitten peruspilarit kunnossa, joiden ympärille voi motoiluharrastusta lähteä rakentamaan. Luvassa vielä tulevalle syksylle paljon työmatkoja, pääosin mutkaista tietä, niin eiköhän sitä varmojen toistojen kautta ala löytymään myös jonkinlaiset henkilökohtaiset rajat ajamiselle. Onko tarvetta edes selvittää mihin pyörä pystyy ? -Ei ole, se vaan pystyy parempaan kuin mies, se riittää.

 

[-ESE-]

Ensimmäisenä kesänä 10 vuotta sitten kolmasti hirvi tuli eteen että tiukalla jarrutuksella selvisin tilanteesta mutta se neljäs kerta oli sellainen että oli suora ja tyhjätie keskellä peltoaukeata ja tietenkin piti kokeilla miten pyörä kulkee ja tuppi nurin oli siihen asti kun tien laidasta olevan pajupuskan takaa hyppäsi makuulta pari hirveä tielle, hirvien välistä menin ehtimättä tekemättä mitään. Ainoastaan haistoin hirven pierun nenässäni ajatuksena tuosta ei mahdu. Sen jälkeen ei ole hirviä pyörällä ajaessa eteeni tullut mutta opin ainakin että tyhjää tietä ei ole.

 

[helanmi]

Vasta tänä kesänä A:n ajaneena ja prätkän hommanneena ei ole tarvis kokeilla pyörän rajoja, koska siinä hommassa saattaa kuskista tulla hyvin äkkiä matkustaja; oppia ikä kaikki. Toisaalta mopolla(oikeesti) on tullut ajeltua lasten kanssa jo kuus kesää ja nyt kun lapset on kuusvee, seittemänvee ja nuorinkin on jo neljävee niin tuli "tarvetta" isompaan pyörään.

Kyllä ne lapset ainakin hillitsee sitä kaasun käyttöä, kun muullakin on yleensä lapset kyydissä.
On se vaan niin mukavaa kuulla kypäräpuhelimesta, kun omat lapset sanoo, että "isi hoksasitko että tuokin motoristi nosti mulle kättä, onko ne kaikki meijän kavereita?" Johon on todella helppo vastata, että kyllä me kaikki ollaan kavereita vaikkei edes tunnettais toista ja kaikkia moikataan, lapsetkin sieltä takaa.    

 

 

 

 

[(poistettu tili)]

Kortti ja pyörä tuli hommattua vasta tänä kesänä. Onhan noita asioita tullut mietittyä paljonkin mutta heti kun kypärän laittaa päähän niin mieli muuttuu. Senverta oon kyllä yrittänyt rajoittaa, että kurveihin pyrin ajamaan rajoituksien mukaisesti koska tiedän, että omat taidot ei riitä pyörää kääntämään kovemmissa vauhdeissa tai yllättävissä tilanteissa. Suorilla onkin sitten päästelty lähes päivittäin n. 2,5 x sallittu nopeus. Jokainen voi siitä sitten laskea mitä se tekee esim. 80 alueella. En halua leimaantua tuttujen ja muiden tielläliikkujien mielissä liikenneterroristiksi mutta rajoituksien mukaan ajaminen on vaan niin ylitsepääsemättömän vaikeeta. Kaupungissa ja kylillä onnistuu mutta ei maanteillä. Kumma juttu, että samanlaista ilmiötä ei ilmene kun hyppää auton rattiin...

Kokeile toisinpäin joskus, ajat pikkasen yli sallitun, mutta vedät mutkat jarruttamatta muuten kuin moottorilla.

Se on paljon hauskempaa kuin jatkuva kiihdytys-jarrutus. Ja rennompaa.

 

[vzv]

Kokeile toisinpäin joskus, ajat pikkasen yli sallitun, mutta vedät mutkat jarruttamatta muuten kuin moottorilla.

Se on paljon hauskempaa kuin jatkuva kiihdytys-jarrutus. Ja rennompaa.

The Pace... Suosittelen kaikille tutustumista tuohon ajattelutapaan. Jos prätkällä kadulla ajaessa on tapana ajaa niin, että joutuu jarruttamaan mutkiin, tekee jotain väärin ja nostaa riskitasoa aivan turhaan.

 

[vzv]

Moro, ReikäPÄÄ täs terve (oikeesti!)!

Mee radalle heti ajamaa kunhan vaan on mahollisuus. Vedä siel tuppi nurin. Kato mihin sun kyvyt riittää. Kato mihin sun mopo taipuu. Vedä täysii, oikeesti. Siel on turva-alueet. Vedä siel täysii, se kannattaa.

Ei sitä mopoo kannata myydä, jo ekan ratakerran jälkeen sun selkärangassa on sen verran järkee ett sä tajuut mitä sä teet (huom ei päässä, vaan selkärangassa).

Ja iha oikeesti viel kertauksen vuoksi: MEE RADALLE! Vedä siel täysii! Se oikeesti opettaa, varsinkin ekalla kerralla.

T: Been _there_, done _that_.

Vähän realismia ratataivaaseenkin!

Kuten tämän aamun lehdestä saatiin lukea, niin radallakin voi oikeasti kuolla.

Siellä voi myös vammautua pysyvästi, ja kyllä lapsiperheessä menee tunnelma vähän kireäksi jo siitä että isukilla on "sulake" eli solisluu poikki eikä pysty nostelemaan mitään muutamaan viikkoon.

Radalla on monta elementtiä vakioitu verrattuna katuun, mutta fysiikan lakeja ei sielläkään ole kumottu. Se tapahtuu muutaman vuoden sisällä simulaattoreissa joissa meikäläinenkin sitten päästelee Man-saarta ympäri aivan täpöä...

 

[cmas]

R2-D2:n lanseeraama ajotapa on kyllä parasta mitä löytyy. Suomessa on sitäpaitsi teitä, joilla ei tartte ylinopeutta ajaa nauttiakseen. Itselläni oli hymy korvissa pitkän aikaa eilen, kun kotiin Jyväskylään Imatralta ajoin. Vältetään niitä isoimpia teitä, niin hauskuuskerroin on paljon korkeampi: reittiä

 

[jaket]

Mulla on ollu kortti pari kuukautta ja pyörä tasan kuukauden. Hankin ensipyöräks 2007 mallisen cbr600rr. Tuntuu tosissaan etten ajele sillä lähellekään niin kovaa (mutkiin) kun mihin se kykenee. Vielä ei ole oikeen ollu läheltäpiti-tilanteita, ne tulee kun ne tulee ja sitten käytetään ne viimeiset 2cm renkaan kulutuspinnasta.

ainoa vika tuossa ajattelussa on se, että sun aivos ei anna käyttää niitä viimeistä 2cm:ä hätätilanteessa. Sun pitäs olla kokeillut se ensin radalla moneen kertaan, että pystyisit ne käyttämään hätätilanteessa. ja sittenkin voi jäädä käyttämättä...

 

[jaket]

liikenteessä ei ole mitään voitettavaa mutta siellä voi hävitä kaiken

Radalle pitäisi itselläkin mennä treenaamaan, miten se pyörä oikeasti käyttäytyy, kun vauhtia on enemmän. Sitten tulee vastaan se ainoa mutta, eli vakuutukset jne.

Wanha kysymys: Kumpi on kalliimpi? Mopon rauta (1-20k euroa), vai oma henki?

Samaa olen monelle sanonut, joka huolehtii pyörästään mennessään radalla. Että eikö sun kannattas huolehtia itsestäs ennenkuin pyörästäsi.? oikeesti 10kilon pyörä on ihan yks ja sama jos terveyteen verrataan. Tuo ajatusmalli vaan paljastaa sen ongelman.->ok mulla on kasko, nyt voi ajaa täysiä!

 

[suomipoika]

Ei saa ajaa liian kovaa

 

[Jussilti]

Tuolla asenteella minäkin lähdin..
Ja hyvin meni ekat 14000 kilometriä.. sitten parkkeerasin pyörän vasemmalle kaartuvan tien ojaan. Itseä ei juuri sattunut, mutta mopoon tuli ikäviä naarmuja.. Ne on nyt kunnossa mutta henkinen puoli kärsi kolauksen... Miksi hitossa pitää olla ääliö ja ajaa lujempaa kuin osaa.. ja vielä yleisellä tiellä.

Ketähän tästäkin kiittäisi - mitä lie suojelus enkeleitä - ettei Darwin korjannut satoaan.
Eli toista eletään

 

[Hautsi]

Aika moni onki jo rata-ajoa ehdotelluut ja niin teen minäkin.

Itekin vasta tänä keväänä kortin kävin hakemassa joten oon aika paljo samassa tilanteessa, mutta oon pitäny järjen päässä ja pollet kurissa ja vielä viime viikkoisen alastaron ratakokemuksen jälkeen, olen tajunnut että parempi oppia ajamaan ja päästää vasta sen jälkeen polleja reservistä enemmän käyttöön.

 

[Perkele]

liikenteessä ei ole mitään voitettavaa mutta siellä voi hävitä kaiken

Radalle pitäisi itselläkin mennä treenaamaan, miten se pyörä oikeasti käyttäytyy, kun vauhtia on enemmän. Sitten tulee vastaan se ainoa mutta, eli vakuutukset jne.

Wanha kysymys: Kumpi on kalliimpi? Mopon rauta (1-20k euroa), vai oma henki?

No tuohan on itsestään selvyys, kuten viestissäni jo itsekin mainitsin (olit lainannut vain osan siitä, joten näyttää vähän kummalta.. vähän kuin olisin jotenkin eri mieltä).

Pidän sen verta malttia tuolla liikenteessä, että ei tarvis ihan äärirajoilla vetää. Totta mooses olisi hyvä käydä radalla, ajella liikenteessä, ajaa metässä ja vaikka vedessä prkl!

, mutta kertakaikkiaan ei sitä varaa vaan ole tuohon kaikkeen.

Viestissäni myös mainitsin asioita, joiden takia järki päässä pysyy kohtuu hyvin + sen, että rautaa saa aina lisää, mutta lihaa ei. Joten olenkin jo ensimmäisessä viestissä vastannut tuohon sun wanhaan kysymykseen.

Ensi kesällä radalle sitten, jos pörssi antaa periksi.

Nyt nautin mopoilusta ilman niitä rata-ajoja, ikävä kyllä

 

[petris]

Itellä oon huomannu, että paras vauhdin rauhoittaja on mamma takapenkillä.

Rupee tulemaan nyrkkiä, sun muuta merkkiä jos vauhti kasvaa liikaa

 

[app]

Koita levittää molemmat kädet sivulle, se johtaa meillä munuaiställiin. Mutta totta puhut - Mamma kyydissä niin bensaa säästyy ja vauhti on varman tasaista ilman hölmöilyä.