• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Erilainen aloittelijan tarina.

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Blavatsky
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
se luulo, että parinpäivän kuluessa ajo rupeaa sujumaan on pelkkää harhaa. Ajo tuskin sujuu edes parin vuoden päästä. ainoa vika, että tajuat sen vasta sitten parin vuoden päästä. vähän kuin monissa muissakin asioissa, sitä tajuaa osaamattomuutensa tai tietämättömyytensä sitten kun on itse päässyt siltä portaalta pois. jos tämän tajuaa etukäteen, niin on aika fiksu.
Tuo on harvinaisen totta, ja pätee yhtäläisesti monella muullakin elämänalueella.. Parempi kun uskottelee itsensä olevan täysin p*ska tekemisissään niin pysyy nöyränä ja jatkuva opettelu mielessä.. oli kokemusta sitten miten paljon tahansa.
 
pakko tunnustaa että noin se suunnilleen meni itsellänikin.
16vuotiaana kortti lähti toisena päivä kun olin saanut 80´n lätkän ja isolla (silloin rd350) sakkoa ja kuolemanvaaraa usein. jopa Diversionilla kohlailin sumeilematta ja tilanne paheni vaan kun zxrrän kautta yzffiin mentiin.... oikeastaan ihan ihme että on hengissä. kortti on kuivunut ylähyllyllä ja vasta 1,5v ehdollista ajokotittomuutta rauhoitti tilannetta.
pari vuotta sitten päätin siirtyä kokonaan radalle.

jos enää koskaan ostan oman katupyörän niin se on mallia enduro.
 
Itsellä siihen oman taitamattomuuden havaitsemiseen tarvittiin yksi lähes pitkäksi mennyt mutka, reunushiekan pöllytessä kun elämänfilmi vilisi silmissä ojanpohjan kanssa samaa tahtia, betonisen siltarummun lähestyessä uhkaavaa vauhtia
crazy.gif
Ja liikennesäännötkin saivat kummasti kunnioitusta heti ekan reippaasti pv-sakkojen puolelle painuneen rahalahjoituksen myötä
bawling.gif
Nyt tänä keväänä homman vielä viimeisteli kun 1/2 elämästäni tuntemani paras kaverini laitettiin multiin. Tässä sitä ollaan kuolinpesää sittemmin selvitelty ja leskelle + 2x alle kouluikäiselle uutta elämän alkua yritetty järjestellä
confused_orig.gif


Pari winkkiä: Järki käteen mopoillessa(kin), tee elinluovutustestamentti ja jos asut avoliitossa, hanki se papin aamen. Näin siksi että jos tuo järki kuitenkin pettää, on ruumiista edes joillekin mahd. jotain hyötyä ja leskikin saa edes jonkinlaisen lesken eläkkeen ja perinnön, ettei ahnaat sisaruksesi/vanhempasi/... vie avoleskeltäsi kämppääkin alta
lookaround_orig.gif
 
Täytyy myöntää, että topicin aloittajalla on järki päässä. Samankaltaisia kokemuksia on uskoakseni aika monella meistä silloin aloitteluvaiheessa. Nyt muutaman kymmenen tuhannen kilometrin jälkeen (ja motoristi survivalin) on huomannut, että tieto todella lisää tuskaa (ja vähentää sitä "hienoutta"
biggrin.gif
). Eiköhän se hiekan pöllyttely kerro itse kullekkin, että ei ole ajo hanskassa....tai ainakin olisi pitänyt ajaa mutka hiljempaa....itse ajattelin vastaavassa tilanteessa, että kuinka olisin lapsille selittänyt tilannetta...ja omaa tyhmyyttäni...

Nykyään tulee todella ajettua paljon rauhallisemmin kuin silloin aloittaessa.

Turvallisia kilometrejä teille kaikille

- Elämä on motoristin parasta aikaa -

062802moto_prv.gif
 
Jep, iteläkin kävi aikoinaan läheltä piti tilanne.. mutka leveeks.. Mutta minulla oli onnetar mukana, oli kurvissa metsätien liittymä ja pääsin vetäsemään sinne... En edes haluu miettiä enään, et miten olis käyny jos sitä mettätietä ei olis ollu... nyt pysyin pystyssä ja säikähdin niin maan v***sti.
 
vanha viidakon sanonta:

liikenteessä ei ole mitään voitettavaa mutta siellä voi hävitä kaiken

(vai onko joku saanut tien päältä pokaaleja tai MM-pisteitä... miten lie?)
 
Eikös niitä kaikenmaailman motoristiralleja järkätä melkein joka viikonloppu
tounge.gif
Ainakin se HD-mies lie voittanut jotain...
 
vanha viidakon sanonta:

liikenteessä ei ole mitään voitettavaa mutta siellä voi hävitä kaiken

(vai onko joku saanut tien päältä pokaaleja tai MM-pisteitä... miten lie?)
Paras "mietelause" pitkään aikaan.. tuon kun pitää mielessä, niin hyvä tulloo.

Radalle pitäisi itselläkin mennä treenaamaan, miten se pyörä oikeasti käyttäytyy, kun vauhtia on enemmän. Sitten tulee vastaan se ainoa mutta, eli vakuutukset jne. Ei haluta näillä rahavaroilla omaan piikkiin ruveta mopoa korjaamaan. Toisaalta se on vaan rautaa ja sitä saa tarvittaessa lisää (tai sitten ei), mutta lihan kohdalla tuo "tai sitten ei" pitää liian usein paikkaansa.

Itsellänikin pitää pieni lapsi kotona järjen päässä - ainakin osittain.. kyllähän sitä välillä tulee avattua, mutta mutkia kunnioitan aika pirusti, koska tiedän, että ne eivät mulla taivu samalla tavalla, kuin rataa koluavilla.

- Perkele
 
Jep. Itsellä oli samanlaisia ongelmia viime kesän lopulla kun r6 kulki vähän liiankin hyvin. Tuumasin just samoja jutskia.
Tos keväällä menin myymään sit pyörän ja meinasin laittaa isompaa alle jotta sais sitä alavääntöä lisää mut sit tuli jostain pelko persiiseen eikä uskaltanu enää ostaakaan mitään pyörää. Kävin maksaan lainan pois ja nyt ajan ainoastaan kotilolla ja fillarilla ja haikeana katselen aina välillä ohimeneviä mopoja
confused_orig.gif
 
Äh, ekana kesänä tuli joka retkellä yksi läheltä-piti tilanne, sitte tuli kerran viikossa, jne. Tänä kesänä vain yksi. Ehkä se tästä...

Emmä niitä muistele kauaa, mietin vaan minkä virheen tein ja yritän oppia etten tekisi samaa uudestaan. Otan tosin myös jo rauhallisemmin, hermot ei mene enää heti jos mutkatiellä on kotilo edessä.
 
nimim. "kaverit on kertonut"

Pistetään pakoputkiviritetyn er5:n päälle yksi ylipainoinen sähkömies aloittelemaan harrastusta, eikä ongelmia esiinny
biggrin.gif


Saa vääntää kahvaa...
 
Kyllä vaaratilanteet kuuluu pakollisena asiaan valitettavasti , jos kovaa haluaa ajaa, mutta minkäs teet. Onnistunut vauhtikeula ?++ tai hyvin mennyt mutkapätkä pistää aina iloiselle tuulelle.Saahan jotkut isommat sävärit silti vaikka golfin peluusta ,kun menee greenillä(tai mikä lie) oikeen hyvin.
cool.gif
 
Ei tämän topiikin aloittaja mikään täysin reikäpää ole ,kun miettii sentään noita asioita. Hieman vielä malttia siihen kaasunvääntöön, niin kyllä se siitä.
Itsekin vasta toista kesää ajelen vakitusesti.
Näin vanhemmalla iällä aloitettu harrastus, enkä millään ilveellä lopettaisi.
Aina kun mä lähden ajeleen, niin mä ajattelen muksujani, niin johan kummasti rauhoittaa ajoa.
 
Sama ongelma ollut meikäläiselläkin kuin tällä aiheen aloittajalla. Mukuloita kotona ja sitten kun siirtyy tangon taakse ottaa ihan turhia riskejä. Vaikka ei todellakaan pitäisi.  
withstupid.gif


Järki toivon mukaan tässä voittamassa ja olen ajatellut siirtyä yhdistelmään kilvetön radalle + niin rauhallinen kilvellinen ettei sillä voi kaahata, ehkä mopo! Honda Zoomer olisi hieno. Ennenkuin tämän ehtii hoitaa pitää vain koittaa hillitä sitä rannetta ettei päädy rumentamaan tilastoja.
062802moto_prv.gif
 
Todella ajattelevaa tekstiä
smile_org.gif
Kun asenne on kunnossa, lienee ajaminenkin paremmin hanskassa... Fysiikan lait pätee ja niiden ymmärtäminen pyörän käytöksessä auttaa ymmärtämään mahdollisuuksia ja rajoa. Pyörän mallin sitten tulee vastaan tai avittaa vielä. Mainostaa ehkei pitäisi mutta Bike lehden ajokouluun kannattaa tutustua ja täällä monasti mainittu Ajo_Hanskassa.pdf on todella hyvä. Itse miljoonan vuoden jälkeen pyörän selkään hyppänneenä tajusin heti että vain oikella asenteella ja harjoittelulla saatan selvitä
tounge.gif
Ja koskaan en ole valmis...
 
Näin jälkeenpäin ajatellen oli kyllä itteltä fiksu veto ostaa ensimmäiseksi pärräksi nuhapumppu GS-500, kyllähän se alko jo ensimmäisen kesän jälkeen tuntua aika mopolta mutta tulipahan opeteltua ajelemaan varmaan vähän turvallisemmalla pelillä kuitenkin...Tänä kesänä vaihdoin 600 Hornettiin ja johan sekin alkaa laiskalta tuntua, mutta onneksi on sen verran järkeä pääkoppaan kertyny että tiedostaa että ei vielä sitäkään osaa hallita kuin auttavasti
wink.gif

Radalla pitäis kyllä päästä käymään kun ei tuolla mutkateillä niitä rajojaan pysty oikein turvallisesti hakemaan
nixweiss.gif
 
Mulla on ollu kortti pari kuukautta ja pyörä tasan kuukauden. Hankin ensipyöräks 2007 mallisen cbr600rr. Tuntuu tosissaan etten ajele sillä lähellekään niin kovaa (mutkiin) kun mihin se kykenee. Vielä ei ole oikeen ollu läheltäpiti-tilanteita, ne tulee kun ne tulee ja sitten käytetään ne viimeiset 2cm renkaan kulutuspinnasta. Aluksi ajattelin, että toi pyörä on mulle aivan liian tehokas, kun tuntu, että ykköseltä 14k rpm hätäseen kakkoselle vaihdettaessa kädet lähtee kahvoilta. Tosin siihenkin on jo oma tenkiikkansa. Koskaan en ole pienempiä pyöriä omistanut, ajanutkin ennen A:ta yhteensä jopa alle 50km mopoilla. Lapsia tai kumppania ei ole, en oikein tiedä miten siltä kannalta asiaa ajattelee, mutta huolehtivat vanhemmat ja sisarukset löytyy. Ilman niiden hyväksyntää tälle harrastukselle ajelisin nyt saabilla teknoshelliä ympäri, talvella sitten.

Luulen kait tietäväni riskit mut en ota niitä, pelottaa kai kokeilla rajoja. Ei sakkojen, mut niiden vakuutusselvittelyjen takia. Hirvet yms. pieneläimet ja muut tien käyttäjätkin pelottaa. Joskus pelkää että kone laukee kun se ujeltaa, en ole vaan tottunu meteliin. Oon yrittäny välttää sateella ja märällä ajelua siihen saakka kunnes tunnen, että pystyn käsittelemään tota pyörää myös ääritilanteissa. Ei kait sekään väärin ole, ei ole kiire ottaa sitä ekaa kylkimyyrää, sekin pelottaa. Mutkateitä olen vähän ajellut ja sekin tuntuu siltä että suorilla päästetään ja mutkiin mennään hiljaa. Ratapäivätkin pelottaa. Eikä mulla ole vielä varaa kunnon varusteisiinkaan, nyt ajelen nahkatakissa ja coretex-housuissa ilman mp- kenkiä ja hanskoja. Ehkä nää asiat tukkii sen reijän mun päässä ja säilyttää sen maltin. Aina kun lähen niin joku sanoo "aja varovasti".

Tottakai mä haluun ne pokaalit liikenteessä ja radalla. On vielä niin paljon opittavaa ja koettavaa. Tässä mun ensikertalaisen kokemuksia. Reijät tukkoo ja hartiat lukkoon.
sport05.gif


-"Vain(Kunnes) kuolema meidät erottaa"
 
Back
Ylös