Setämies sanoi:
Kuinka pitkään Erkki kestää? Kokemuksia? Joko 50 tkm ajettu on käytännössä tiensä päässä vaiko vasta puolivälissä?
Etsin ensimmäistä harjoittelupyörää enkä halua heti sijoittaa useita tonneja sen hankintaan, koska ainahan aloittelijalle voi vahinkoja sattua. Nyt olisi myynnissä parilla tonnilla Wikakasa ER-5 -98 uusilla renkailla, juuri huollettuna ja siistikuntoisena, mutta jo melkein 50 tkm ajettuna. Tuollainen olisi todennäköisesti hyvä opettelupyörä ennen isomman ja hienomman hankintaa, mutta noi kilometrit... onko niitä liikaa? Onko pari tonnia ok hinta tuollaisesta?
Ja jos tekniikka kestää niin voihan viissatku mopo riittää pariksikin vuodeksi meikäläisen ajoihin, koska ei ole tarkoitus lähteä heti radalle. Tai sitten ei riitä ja haluan radalle jo ekana kesänä. Sen näkee sitten...
Niin ja ei tartte vastata, että osta suoraan vähintään tonninen kyykky... en osta. Haluan kevyehkön ja helpon pyörän, jolla pääsee alkuun.
Kestävyydetä en osaa sanoa, siitähän se on kiinni paljolti miten edellinen omistaja on huoltanut. Mutta jotain kokemuksia
Käyttökokemuksia
Hyviä Puolia
Näppärä käsitellä, kevyt ja ketterä
Jopa liiankin kevyt käyttöiset hallintalaitteet
Ajaton malli, näyttää oikealta moottoripyörältä
Ajo-ominaisuudet varauksella, ketterä vietävä kaikenlaisilla teillä
Ajo-asento, ei jalat edellä eikä italialaistyyppinen paskahuussi
Tilaa kahdelle, kohtuullisesti, paremmin kuin Zephyrissä, niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin
Kohtuullinen polttoaineen kulutus, kaikki on tietysti suhteellista
Tarpeeksi matala persjalkaiselle kuskille
Huonoja Puolia
Hankala huollettava (esimerkiksi moottorista on laskettava jäähdytysneste pois venttiilejä säädettäessä, ja tulppien vaihtokaan ei tapahdu hetkessä)
Pehmeän tuntuinen etujarru, auttaisikohan teräspunosletku? Kaksi ja kamat päällä jarru on tosi heikon tuntuinen, tulee mieleen vanha juttu kolmesta maailman turhimmasta asiasta: Paavin pallit, nunnan nännit ja Jawan jarrut, voisipa vaihtaa tuon Jawan tilalle Kawan ER mallin
Omia kokemuksia
Pyörä on yllättävän ketterä ajettava ja toisaalta uskomattoman vakaa ajettava.
Polttoaineen kulutus näyttää asettuvan jonnekin 4 - 5 l /100km kieppeille: normaalissa matka-ajossa n. 4,5l /100, kaksipäällä muutama desi lisää. Tällä hetkellä kulutusennätys 7,8 l /100 joka vaati jo jonkinverran reippaampaa menoa.
Pyörässä olevasta polttoainemittarista ei ole niin kovin paljon iloa: siinä vaiheessa kun mittari näyttää täysin tyhjää voi pikkuhiljaa harkita varatankille siirtymistä, paitsi kerran sattui että mittarin mukaan piti olla soppaa niin varoillehan se meni.
Yllättävä asia oli se, ettei ensimmäisessä huollossa tarvinnut säätää venttiilejä eli huolloksi riitti öljyn ja suodattimen vaihto ja mutterien kireyden tarkastus, joka olisi kannattanut tehdä huolella - nyt yksi oikeanpuoleisen jalkatappi paketin kiinnityspultti ravisteli itsensä irti ja hukkui jonnekin huitsun Nevadaan. No sen sai korjattua laittamalle tilalle normaalin tiheäkierteisen kuusiokantapultin.
Alkuperäinen takarengas näyttää häipyvän kuin viidakon sananlasku: pyörällä on nyt (heinäkuun loppu 1999) ajettu n.4000 tkm ja takarengas alkaa olla niin lopussa ettei tee mieli kovin kauas lähteä. Loppujen lopuksi se kesti koko loppusyksyn eli noin 1000 km. (voi kun jää vähiin nuo nykyiset ajokilometrit). No nyt tulla odottaa uusi Bridgestone alle pääsyä kunhan vain kerkeäisi vaihtaa. Bridgestone kesti vähän paremmin, harmi että pyörässä on niinkin eksoottinen (130/70 x 17) rengas (niinpä!) ettei kaikilta tehtailta löydy edes malleja.
Maalipinta näyttää nykytyyliin olevan erittäin helposti naarmuuntuvaa tyyppiä eli kontaktimuoville löytyy käyttöä. Ja vahaamista saa harrastaa ahkeraan.
Miellyttävä yllätys oli pyörän kohtuullinen soveltuvuus matkakakäyttöön kaksi päällä, satulassa on tilaa, jalkatapit sopivan alhaalla ja ihme kyllä jousituskin toimii siedettävästi kaksi päällä (jopa paremmin kuin yksipäällä jolloin sopivan jäykkyyden löytäminen oli hankalampaa)
Nopeutta ER kelaa mittariin kaksi ja kamat päällä 170 km/h ja yksin kamat päällä 180 km/h, en ole vielä kerennyt kokeilla sileällä pyörällä mutta veikkaisin jotain 185-195 lukemaa. No se näytti jäävän 185 paikkeille.
Huoltaminen osoittautui sitten todella hilpeäksi, jos haluaa vaihtaa tulpat ja tarkastaa venttiilin välykset niin:
- irroita tankki (ja bensahana) ja sivuposket
- poista nesteet moottorista
- irroita ylävesiletku/termostaattipaketti, yllätys, yllätys: puolia ei tarvitse irroittaa.
- tässä vaiheessa on helppo vaihtaa tulpat se tosin onnistuu jo tankinkin irroituksen jälkeen
- irroita venttiilikopan kansi, sen paikaltaan saamiseen joutuukin harrastamaan sorminäppäryyttä, (hurjin huhu kertoo että kone pitää irrottaa ja pudottaa alaspäin, mutta se on onneksi vain huhua) GPZ 500:ssa ja EN 500:ssa kansi lähtee huomattavasti helpommin.
- säädä venttiilit, et tarvitse mitään erikoistyökaluja, vain sopiva ruuvimeisseli, liuskamitat (jos satit omistamaan liuskasarjan joka on kahden satasen välein ole tyytyväinen) ja 10 mm. lenkkiavain.
- ja sitten palikat takaisin paikalleen, kannattaa varmistaa huolella ettei ylävesiletkut rupea vuotamaan: puhdistetaan huolella ja kasataan vaseliinin kanssa. Niin ja venttiilikoppa on tasan yhtä hankala paikalleen pujotettava kuin irroitettavakin.
Varustelusta
Omaan Kawani olen laittanut Kapan 600 sarjan tuulisuojan, varsinkin kylmällä kelillä tuulisuojasta on apua. Tosin tuulisuoja saa aikaan pyörteitä jotka aiheuttavat helvetillisen metelin kypärään eli joutuu koko ajan käyttämään korvatulppia. Eikä asiaan paljoa auttanut kokeilu pleksin eri asennoilla, ainoa toimiva konsti taitaisi olla leikata 10 cm. pois yläreunasta. Mutta ko. pleksimalli on tarpeeksi pienikokoinen ettei tarvitse pelätä ns.wobling ilmiötä. Mielenkiintoisena piirteinä löytyi sellainen ominaisuus että tuulisuoja toimii sateessa kohtalaisen hyvin = Ei pyörrettä joka työntäisi vettä kypärän sisäpuolelle leukasuojan alta mutta visiirin yläreunan on syytä olla kyllä tiivis.
Laukkuina minulla on Giwin laukut, 3x36 l. Giwin valualumiinitelineessä. Telineen kiinnityksessä joutui tekemään vähän ylimääräistä työtä kun ER:n takarunko ei näyttänyt tukevimmalta mahdolliselta, nyt paketti on kohtuullisen tukevasti kiinni. Talviajan ohjelmana olisi tarkoitus rakentaa vieläkin tukevammat kiinnikkeet. No ne nyt on sitten rakennettu ja tukevammathan niistä tuli eikä laukkupaketti heilu enää niin paljon. Asennusta hankaloittaa myös turhan ylös vedetty äänenvaimennin jonka takia ko. laukkupaketin joutuu asentamaan turhan ylös. Joka tapauksessa matkakäytössä (kyllä, viissatasella voi tehdä aivan sujuvasti matkaa) kannattaa käyttää tankkilaukkua että saa siirrettyä painopistettä eteenpäin.
Satulan alla oleva työkalukotelo on kiitettävän iso, sinne sopii paljon työkaluja ja tarvikkeita joilla voi sitten auttaa pulaan joutuneita muita motoristeja. Vahinko että koteloon ei sovi paikkaspray ja ketjurasva (ainakaan tuollainen iso pullo).
