Elämää mällin jälkeen

[cb-61]

mopolla ei oo tullu (vielä) kolaroitua.
mutta toissa talvi oli mulla semmonen musta tuon liikenteen kans.

kolme autoo rusinaksi.

ensin aura-auto peruutti päälle melko haipakkaa, auto oli todella ruman näköinen. emännällä kallonsauma repes (ei vöitä) itellä vaan polvet ruhjeilla.

toinen noin kuukauden kuluttua. pienempi tie kovempi vauhti, kaivelin tupakkaa taskusta "niin niin" ja mutkaan liian suuri tilanne nopeus. ojan penkkaan kuin seinaan, niska polvet ja kädet todella kipeet viikon.

siitä lähtien on autolla tullu ajeltua melko nätisti.

kolmas noin kuukausi edellisestä, ajelin suoraa tietä kun sivutieltä kanttaili teinipoika tyttökaverin äidin

autolla eikä pysyny omalla kaistalla.
nokka kolari, onneksi ei ittellä ollu paljon vauhtia.
niihin on hiipunu omat kaahailu halut liikenteen seassa. kaikki radat on sitte eri asia.

Kaikkea voi sattua. tuntu kyllä kieltämättä siltä että miks aina mulle.

 

[teeoo]

Itelle tuli aikoinaan kevarilla kiiruhdettua kouluun... vauhti 130, mutka oikealla ja takahaarukan kiiinnitys pultti poikki. Aika pitkään surffailin sillä pystyssä mutta viimein mentiin pientareelle ja tulihan sieltä liittymä vastaan. Suzuki nurin ja sitten lintua leikkimään

Säilyin lähes ehjänä ja ystävällinen täti ihminen vei minut kouluunkin. Soitto isukille että hakee romun pois.

Myöhemmin olen ihmetellyt että miksi en ymmärtänyt tehdä tiukkaa jarrutusta etujarrulla...

Nykyään tiedän myös sen että on olemassa kolmenlaisia motoristeja
Niitä jotka ovat kaatuneet
Niitä jotka tulevat kaatumaan
Ja sellaisia kuin minä: ovat kaatunuut JA tulevat kaatumaan

 

[baritoni]

"nuorena" poikana tuli kynnettyä maata muutamaan otteeseen. Kumma kyllä mitään kammoa ei tullut. Kaatumiset olivat suhteellisen pieniä kuitenkin (köh köh, tai no...)

Eniten muistuttelee takaraivossa valkoinen hiace, joka edessäni sadekelillä päätti laittaa liinat kiinni ja kääntyä oikealle ilman vilkkua. Eturenkaan alle vielä sopivasti osui hiekkaa joten se oli kerrasta kyljellään ~70kmh nopeudesta.

Kun sitten pyörimisen loputtua asfaltilta havahduin nostelemaan päätäni siinä kaatosateessa, viereeni ajoi auto. Katseli ikkunasta että kyllähän tuo hengissä on ja jatkoi matkaansa. Ei kai halunnut minun takiani kastua.

Hetken keräiltyäni pääsin katsomaan miten pyörän kävi, sain pyörän pystyyn ja käyntiin (vilkku, tankki yms paskana) ja pääsin ajelemaan terveyskeskuksen ensiapuun. Tämä onnistui polvet auki (toinen luille asti) ja kylkiluu murtuneena. (sillä autolla olisi saattanut olla helpompi mennä)

Vi***ti, mutta kammoa ei tullut. Nyt vasta ~8 vuoden jälkeen asiaa on ajatellut enemmän ja ajot sun muut on rauhoittunut. Silloin se ei kumma kyllä mitenkään vaikuttanut.

Ja mielessäni KIITÄN tätä hiace-kuskia sekä sitä toista autoilijaa avusta aina kun kyseinen tapaus tulee mieleen.

(ps on muuten oma turvavälikin kohentunut tuosta)

 

[roxigin]

Tuli sitä piikillä kaaduttua pariin kertaan.

Ensimmäisellä kerralla etujarru meni lukkoon asfaltilla jonka päällä oli hiekkaa. Vauhtia vähän, pyörä kaatui itse jäin seisomaan.

Toinen kerta oli hieman pahempi. Noin 100km/h vauhdista pienellä mutkatiellä mitä ilmeisemmin pyörryin kesken ajon(päivällä jo valittelin huonoa oloa, mutta illalla sitä ei enää muistanut/ajatellut koska oli niin hieno keli, aurinko paistoi ja pilviä ei juuri ollut) tarkkaa tietoa ei itselläni ole koska muisti pätkäisi muutama kilometri ennen kaatumis paikkaa. Kesä oli jo lopuillaan joten kauden alussa oleva suuri ajo kuume ei enää ollut vahvimmillaan ja sairaalassa asioita kelatessa päätin että mopoiluni loppui siihen.

Seuraavana kesänä ajamaan autokorttia ja juttelin sitten koulussa opettajalle - joka myös opetti minua ajaessani piikkikorttia - kaatumisestani ja hän tokaisi sitten erittäin fiksusti että autolla ajaessa olisi voinut käydä yhtäpahasti tai pahemminkin. Sitä sitten rupesin hiljaa itsekseni miettimään ja kun kesä taas tuli...lopun voitte arvata.

Ensikesäksi olisikin tarkoitus honda miehenä hommata fireblade 90-luvun loppu puolelta.

 

[Hermanni Hiiri]

Asfaltilla on tullut konttailtua keskimäärin semmoset 2-3 kertaa kesässä. Ihan pikku lippoja yleensä vaan ja mitään ei noissa oo itelle sattunut. Mutta enskoilla ja crosseilla on tullut sitten itteäkin telottua. Kolme vuotta sitten murtui ranne ja nyt meni kämmenestä joku luu rikki...

Tällä hetkellä on aika legendaarinen tilanne, sillä olen onnistunut yhdistämään katu ja kuramopoilun huonot puolet! Korttia ei ole ja käsi on kipsissä.

Niin ja mopoilun lopettaminen ei oo käynyt edes mielessä...

 

[Bomber]

Tällä hetkellä on aika legendaarinen tilanne, sillä olen onnistunut yhdistämään katu ja kuramopoilun huonot puolet! Korttia ei ole ja käsi on kipsissä.

Niin ja mopoilun lopettaminen ei oo käynyt edes mielessä...

Ottiko sinivuokko kortin pois ylinopeudesta?

Pari vuotta sitten tuli lipattua 60 km/h nopeudessa mutkassa kun etupyörä lähti alta. Ei muuta kuin suurin osa katteista paskana ja toiseen polveen verinaarmu (ajoin farkuissa). Onneksi oli Dainesen rotsi päällä, muuten olisi käynyt kyynärpäälle tosi huonosti. Mällin jälkeinen elämä on ollut samanlaista kuin sitä ennenkin. En ymmärrä koko kysymyksenasettelua eli miksi sen pitäisi olla jotain muuta. No, citymaasturilla ajavat pelkurit varmaan säikähtäisivät mahdottomasti, jos heidät laitettaisiin ajamaan prätkällä.

 

[Hermanni Hiiri]

Ottiko sinivuokko kortin pois ylinopeudesta?

Juu, niin kävi. Eihän sitä tietysti kortilla ajeta

mutta toimivat kädet melkeen tarvis olla...

 

[Bomber]

Ottiko sinivuokko kortin pois ylinopeudesta?

Juu, niin kävi. Eihän sitä tietysti kortilla ajeta

mutta toimivat kädet melkeen tarvis olla...

En ole näitä kaikkia ketjuja seurannut, joten toivottavasti ei tullut pahoja vammoja. Paranemisia! Itselläkin oli tuossa taannoin zetti hyllyllä, tosin autolla ajettuna. Näitä välillä sattuu ja tiesin, että se on tilastollisesti vain ajan kysymys niillä nopeuksilla, joita käytän. Pitkään se tuuri kestikin. Tuli aika lailla maksettavaa (ja byrokraatit saivat lisää massia tuhlattavaksi pohjattomaan kaivoonsa), mutta harrastuksen kulujahan ei lasketa koskaan. Asenteen pitää olla niin kuin Australian pojalla: No worries, mate!

 

[Guest]

No,  citymaasturilla ajavat pelkurit varmaan säikähtäisivät mahdottomasti, jos heidät laitettaisiin ajamaan prätkällä.

En taaskaan ymmärrä miten nämä fiksut autot (citymaasturit) kuului asiaan

Näillä keleillä kuten tällä viikolla on tuo Hondan citymaasturi ollut todella oiva peli.

Jaa, nythän mä hokasin, citymaastureita saattaa joskus ajaa joku pelkurikin, ethän sä mua tarkoittanutkaan

 

[Jerry Cotton]

Kaksimielisenä tyyppinä tulin katsomaan onko Wasseri menettänyt poikuutensa

No vakavasti puhuen, motocrossissa sain kipeetä monet kerrat ja täytyy tunnustaa että itsesuojeluvaisto oli yksi niistä tekijöistä kun junnuna kilvanajon lopetin. Kasikympillä vauhdit ei vielä mahdottomia olleet, mutta piikkinen veikin jo ihan tarpeeksi. Tosin oli lopareissa tietysti takana muutakin, ihan yleinen kyllästyminen radan kiertämiseen...

 

[mtk71]

Eiköhän ne ajokammot mene parhaiten ohi ajelemalla rauhallisemmin jonkun aikaa  

Itse kävin toukokuussa konttaamassa pikkutiellä vaimon kanssa. Tulos noin 20:n vauhdista oli aika tyly, mulla meni solisluu poikki, ei kunnossa vieläkään, ja vaimo sai pienen mutta syvän haavan jalkaansa ja oli sairaalassa silloin kaks viikkoo.  

Odotten tässä että milloin sitä pääsee käden kanssa leikkaukseen ja uudelle saikulle, viimeks olin kuusi viikkoa ja pomo tykkää  

Kesäkuun lopulla sain pyörän takas korjaamolta ja sen jälkeen on mittariin tullu yli 3000 kilsaa. Ei semmoista säätä ole etten ajais. Kai sitä on vähän päässä vikaa kun tykkään ajaa sateessakin, tosin niin oon aina tykännytkin.  

Niin se vaan on että kilometrit parantaa  

 

[peksu]

Hiekka/öljy ja kura pelotelee mutkissa, kaupungissa lähinnä öljyläikät vaikken olekaan vielä lipauttanut niissä, mut luisua niistä saa..
Noh.. 150 vauhdista hyvät woblaukset keväältä.. sen mukaisen luisut, kyllä se joissain määrin antaa järkeä kaasunkäyttöön.. taisit ei.. aina pitäisi saada opetusmateriaalia virheistä niin oppisi uusia niksejä..

Sitä ei lopeteta mikä on hauskaa... Ja vaarat unohtuu hurmiossa..

Kuukauden tauko taas muista syistä..

 

[Kawa600]

Ottiko sinivuokko kortin pois ylinopeudesta?

Juu, niin kävi. Eihän sitä tietysti kortilla ajeta

mutta toimivat kädet melkeen tarvis olla...

Siis lähtikö ylinopeudesta vai jostain muusta? Mieleen kun tuli vaan se sun yks video ja niistäkin hommista kun prkle vieköön tuota korttia otetaan...

 

[Hermanni Hiiri]

Ottiko sinivuokko kortin pois ylinopeudesta?

Juu, niin kävi. Eihän sitä tietysti kortilla ajeta

mutta toimivat kädet melkeen tarvis olla...

Siis lähtikö ylinopeudesta vai jostain muusta? Mieleen kun tuli vaan se sun yks video ja niistäkin hommista kun prkle vieköön tuota korttia otetaan...

Kortti lähti kun harrastin touring-ajelua faijalta lainatulla matkasohvalla. 130@80 yöllä keskellä ei mitään ja viikon vajaa kolme kuukautta kortti veks ja sakkoja tarpeeksi. Omissa mopoissa on niin lyhkäset välitykset, että ei tuu ylinopeuksia juurikaan ajettua, mutta tolla vauhti vähän karkas ku meni niin kevyesti... Ei ikään enään homosohvailua!!!

Ja mä en kikkaile liikenteessä vaan jossain parkkiksilla ja joskus harvoin syrjäisillä teillä, joten ei oo sen puoleen ollut mitään isompia ongelmia poliisien kanssa. Mitä nyt joskus ovat ajaneet parkkikselta pois, mutta ei sen kummempaa. Varmaan sekin päivä vielä koittaa kun kohdalle sattuu joku yli-innokas jädekauppias...

 

[straiter]

Ainoa pyörällä ajettu mälli opetti sen, ettei keltaisiin valoihin kannata ihan aina pysähtyä. Ainakaan, jos perässä tulee auto, joka on viimeiset pari kilsaa yrittänyt haastaa kisaan.

Elikkäs piikkiaikana, syksyllä -92 olin tulossa silloisesta kotikylästä kohti Lahden huumaavaa yöelämää. Idästä Lahteen tullessa ekoissa valoissa ohitin yhden farmari-Subarun ja lähdin ajelemaan viipurintietä kohti keskustaa. Kovasti tuntui poikaa ahdistavan 17-v. Cagiva-kuskin röyhkeys, joten perässä piti lähteä roikkumaan. Möysän ympyrän jälkeen ekat valot alkoivat vaihtua, joten päätin pysähtyä lainkuuliaisen motoristin tavoin risteykseen. Valitettavasti takapyörässä roikkunut Subarumies ei ajatellut samoin. Juuri kun sain mopon pysähtymään valoihin, ko. sankari tökkäsi pyörän alta pois. On muuten mielenkiintoinen kokemus istua perseellään asfaltilla ja katsella, että siellä se mun mopo nyt menee.

Itselle ei ko. tapahtumassa käynyt mitään ja tapahtuma-aikakin oli lokakuun loppua, joten mopo vietti talviseisonnan remontoitavana seuraavaa kesää ja poismyyntiä varten.

Kyseisellä mopolla tuli vielä seuraavana kesänä ajeltua muutama kuukausi ennenkuin mopo vaihtui kotiloon, joten ei siitä isompia traumoja jäänyt. Sen se kuitenkin opetti, että taustapeiliin tulee kaupunkialueella vilkuiltua melko taajaan ja jos joku oman elämänsä sankari roikkuu ihan takarenkaassa/-puskurissa kiinni, niin ei tule poljettua liinoja kiinni heti, kun valot on vaihtumassa punaiseksi. Mieluummin sakko keltaisia päin ajelusta, kuin uusi kokemus asfaltilla/auton konepellillä istumisesta katsellen ilman kuskia etenevää mopoa.

 

[baritoni]

*kirosanoja*

Arvatkaas mikä vit****a. Ei se että kaataa oman pyörän mutta että kaadoin sitten veljen pyörän tuossa vähän aikaa sitten. (ööpaut pari tuntia sitten)

Lähdin hitaasti valoista vasemmalle, katoin että vastaantuleva auto ei tule ollenkaan. Lähdin hitaasti kaartamaan ja sitten yllättäen auto pistääkin tallan pohjaan ja hitusen säikähdin sitä niin tuli hipaistua etujarrua liian lujaa ja kyljelleenhän sitä mentiin.

Vilkku.
Valo.
Takakate.
Vasen kahva.
Peili.
Tanko.
jne...

Onneksi oli kaatumaraudat niin kone ei mennyt. Rauta tosin kärsi.

No, rahalla laitettaan kuntoon...

***

Nyt toivoisin että olisi sattunut itseä vähän enemmän, muistaisi jatkossakin paremmin. Nyt on nilkka ja kantapää kipeä. Jos huono säkä niin saattaa olla murtunut, ei sinänsä huono muistutus olisi.

***

MUTTA KYLLÄ TÄMÄN TAAS SITTEN MUISTAA