Voi olla, että 916 oli hondaklooni. Olen kuullut väitettävän, että myös 999:n sivuprofiili on edelleen peräisin samaisesta hondurasiasta.
Kyllä 916:n muodot tulee ihan omasta tallista. Esikuvana supermono-malli vuodelta -93, muotoilijat Pierre Terblanche,Massimo Bordi ja Claudio Domenicali.
mime
916:n muotoilija on mr.Tamburini, joka teki muotoilutyön teaminsä kanssa CRC:ssä (Cagiva Research Centre) San Marinossa!
Tamburini on itse myöntänyt saaneensa vaikutteita NR750n muodoista. Turha on siis asiasta peistä vääntää.
Ja ne NR750-vaikutteet ovat kyllä 916/996/998ssa selvästi nähtävissä
vaikka se onkin upea ja tyylikäs pyörä. Kaikki designit ja pyörät ottavat vaikutteita jostakin, ei Ducatia tai 916a voi nostaa jalustalle siinä mielessä, että se olisi täysin vieraalta planeetalta tänne laskeutunut. Kyllä se on kuitenkin vain moottoripyörä sekin, eikä ulkopuolelta tulleissa vaikutteissa ole mitään häpeämistä.
Näyttäkää minulle moottoripyörä jonka muotoilussa ei ole mitään ulkopuolisia vaikutteita niin minä näytän teille emäkissan pallit! Ei se Tamburinikaan tynnyrissä ole kasvanut...
Haluaisinkin kysyä kaikilta teiltä Ducatisteilta, että mikä noissa pyörissä on SE juttu mikä viehättää? Minun mielipiteeni on se, että noissa ei ole mitään erikoista v2:sen ja hiukan erilaisen muotoilun lisäksi sekä kasa kalliita ja laadukkaita aftermarket osia jotka jokainen voi hommata pyöräänsä?
Mun monsterissa ei ole kauheasti mitään noita eksoottisia materiaaleja tai osia verrattuna vastaavan kokoiseen ja hintaiseen japsinakuun. Tehojakin aika paljon vähemmän. Henk.koht. annan piut paut kaikelle hiilari- ja magnesiumkrumeluureille, ei tee vaikutusta muhun, vaikka kyllähän ehkä jotkut superkevyet vanteet vois olla hauska kokeilla...
Silti tykkään enemmän Ducatistani kuin japsipyöristä. En mä väitä että se on objektiivisesti parempi kuin muut pyörät. Mulle se on vaan sopivampi ja hauskempi. Jämäkkä alusta, hyvät jarrut, tiukka tuntuma, keveys, karhea moottori (on siinä muutakin kuin vain se, että se on v2, fiilis on erilainen kuin japsitwineissä). Sopii mulle, jollekin muulle ei sovi ja toisia asioita painottaen moni varmasti pitää mun monsteria huonompana kuin mitä tahansa yli 750-kuutioista japsinakua... eikä siitä sen enempää, toinen pitää äidistä toinen tyttärestä...
Jos japaniasta tulis samalla filosofialla tehty pyörä, niin kyllä mä sellaisen haluaisin. Eli seuraavalla konseptilla:
1. Moottori saa olla vanha ilmajäähy, 80hv riittää.
2. Kevyt nakuretro hyvillä jarruilla ja jämäkällä alustalla. Sellaista japsipyörää ei muuten ole olemassakaan! (Retrojapsi = raskasta rautaa ja löysää menoa mutkissa)
3. Myös kevyen ja siron näköinen: Alupalkkirunko, jota japanilaiset yleensä tarjoavat tieksi jämäkkyyteen on saakutan ruma a la B-King tai Honda X-11. Eikä em. pyörät silti ole mitään keijukaisia.
Olen monasti pohdiskellut, että 70-luvun Harris-Kawojen kaltaiset aparaatit olisivat nykypäivänä sellaisia, jotka nostattaisivat mulla pulssia. Mutta let's face it: Japanilaiset eivät tee em. kriteerien mukaisia pyöriä. Sellainen löytyy vain Ducatilta!
Ja hieman erikoinen tekniikka viehättää minua, tässä tapauksessa toi pakko-ohjattu venttilikoneisto. Ilmenee myös muissa "harrastuksissa", kun mulla on myös hydrauliikkaihme Citroën autona. On muuten pehmeänä ja supermukavana autona äärimmäinen vastapaino epämukavalle moottoripyörälle... Ja autokeskusteluissa citikkakuski joutuu käymään aika lailla samanlaisia "vääntöjä" perustellessaan valintaansa kuin ducatisti.
Jossain määrin vaan hieman turhauttavia molemmat väittelyt, kun vastapuolen luulot väiteltävästä asiasta eivät yleensä perustu tietoon saati kokemukseen...
