Tämä ei taida vastata ketjun aloittajan kysymykseen, mutta oli tarkoitus avautua ESAsta, joten menköön sitten tähän ketjuun.
ESA löytyy omasta pyörästä (2008 R1200GSA) ja olen siihen jo tutustunut 30 000 km verran.
Heti alkuun on sanottava sellainen huomio, että en ole kuullut tai lukenut mistään ESA:n ongelmista, vaikka juuri se järjestelmä hirvitti eniten pyörää ostaessa. Onhan mekaaninen jousituksen säätö aina "varmempi", mutta en heti luopuisi omasta ESA:sta, juuri sen kätevyyden vuoksi.
Meni aika kauan, ennenkuin tajusin jousituksen esijännityksen säädön konkreettisen eron. Tämä johtuu siitä, että mulla on suhteellisen vähän ajokokemusta erilaisista moottoripyöristä.
Esijännitystä (jos se on oikea termi) voi säätää ajossa, vaikka manuaali ei sitä suosittelekaan. Kaksi päällä Comfort tilassa pyörän alusta on löysä ja pyörä tekee pari laivamaista keinahdusliikettä monttuun ajon jälkeen. Alusta yrittää nähtävästi siten tehdä parhaansa, ettei mikään terävä isku tuntuisi pyörän päälle. Comfort tila sopii hyvin kaksi päällä matka-ajoon, mutta jos ajotyyli on yhtään agressiivisempi, niin Sport asento on parempi. En välttämättä kokeilisi ohitukseen valmistautuessa Sport asennon päälle kytkemistä, jos säätätoimenpide tosiaan vaikuttaa jotenkin dramaattisesti jousitukseen.
Sport tila jäykentää alustaa huomattavasti comfort tilaan nähden. Montut ja epätasaisuudet tuntuvat teräviltä, mutta pyörä ei lähde keinumaan missään vaiheessa ja mutkassa pyörä ei uppoa. Sporttipyörien omistajat voisivat hymähdellä tälle moodille, mutta itsellä ei ole minkäälaista kokemusta sellaisista pyörillä, joten mielestäni Sport moodi soveltuu hyvin vauhdikkaaseen mutka-ajoon.
Normaali tila on kuulemma erään GS Meetingissä olleen miehen mielestä paras sora-ajoon. Se on selvästi jostain Sport ja Comfort tilan puolivälistä. Yksin ajaessa on vaikea sanoa, mikä tiloista on päällä, jos tila on normaali ja tie on tasainen.
ESA ei ole välttämätön vekotin yllä sanotun perusteella, mutta jousituksen nostamisen ja laskemisen helppous nostavat pisteitä. Korkeutta säätäessä pyörän suositellaan seisovan ilman kuljettajaa ja sitä ei saa säätää vauhdissa. Se on ymmärrettävää, sillä jousituksen säätö nostaa ja laskee pyörää huomattavasti. Vaikka pituutta ei ole itselle siunaantunut 180 senttiä enempää, tykkään ajaa kuljettaja + matkavarusteet korkeudessa, koska kallistusvara on silloin sopivampi kuin pelkkä kuljettaja tilassa. Jyrkemmissä mutkissa tuollakin korkeudella saa ajokengän kärkiraudan vahingossa sipaisemaan asfalttia. Tätä korkeampi tila itselle sopii myös sen puolesta, että paikallaan pysyvää pyörää on vielä helppo hallita.
Kaksi päällä tila on sen verran korkea, että sitä käytän vain kahdestan ajaessa. Reissuvarustuksessa ja repsikan kanssa pyörä on ajossa sopivalla korkeudella, vaikka kyytiin kiivetessä sen pystyyn vänkääminen onkin raskasta sen kallistuneisuuden ja kuorman vuoksi. Jousitus toimii täydessä lastissa yhtä mukavasti kuin yksinään ajaessakin.
Jousitusta voi vielä nostaa "matalaan" maastoon ja "korkeaan" maastoon, jotka meikäläiselle ovat niin korkeita, etten ole niitä ajaessa käyttänyt.
Ilman ESA:a tulee taatusti toimeen, mutta cityenduromiehille se voi olla hyvä kapistus, koska jousitusta säätäessä ei tarvitse ähertää polvillaan, kun kaikki toimii nappia painamalla. ESAn puolesta puhuu vielä sen (toistaiseksi) pomminvarma tekniikka, jota sen hinnalta pitää vaatiakin.
Vanhaan liittoon itsensä laskeville miehille laitetta on vaikea suositella, koska pyörän parissa puuhastelu vähenee yhdellä pykälällä, eikä sitä oikeasti tarvitse ja psykologisessa horisontissa siintää mielen loihtima saatanan kallis ESA-remontti. Ennakkoluulottomille ja Ritari Ässän kanssa varttuneille se tarjoaa nopean ja hauskan alustansäätöautomaatin.
