Aursjövegen ja vähän muutakin Norjaa

[mek]

Tapana on ollut kirjoitella kirjallisiakin raportteja noista reissuistani, kun vastoin kaikkia odotuksia niitä kuulemma joku lukee. Tässäpä tarinaa viime viikon reissusta. Videokin tulee aikanaan, kunhan saan tämän yhden hengen tuotantotiimin aktivoitua.

Sunnuntai 2.8.
Illalla rokattiin Limingan Liiterirokissa Dr. Feelgoodin tahtiin pikkutunneille, joten aamu oli vähän vaisu. Salille ei jaksanut eikä ehtinyt, aamupalan jälkeen pakkailin tavarat ja kymmenen aikoihin lähdin matkaan. Täydellinen ajosää, poutaa, +18 ja täysin tyyntä. Samanlaisena jatkuikin Evijärvelle saakka. Liikennettä oli vähän, harvojen autojen lisäksi pari moottoripyörääkin oli päässyt sunnuntaina aamupäivästä liikkeelle. Viitasalon kohdalla tuli pieni sadekuuro, mutta ei kestänyt kauan. Vaihdoin silti Gore-hanskat käteen. Kaustisten Nesteellä olikin vilskettä ja moottoripyöriäkin parkissa puolenkymmentä. Kypärän yläventtiiliin oli tullut jokin mettinen ja se tahmasi vasemman hanskan sormet, onneksi sain pestyä Nesteellä senkin puhtaaksi. Kanasalaatti ei ollut hääppöinen, kuutioitua kanaa, jäävuorisalaattia, muutama tomaatti ja vähän ananaspaloja. Kastikkeen sai sentään valita muutamasta vaihtoehdosta. Ei oikein ollut 12,90 väärti.

Lähellä Kauhavaa tuli useita sadekuuroja ja tiet olivat märät ohi Seinäjoen. Onneksi oli alkanut tuulla lännestä, joten etelään matkaavana olin yleensä melko hyvin tuulen yläpuolella autojen lennättämästä kurasumusta. Pleksi ja visiiri pysyivät siten aika puhtaina. Jalasjärvellä etsin tankkipaikkaa, kirkonkylän ABC oli sitten kuitenkin muutaman sentin kalliimpi kuin Neste, eikä kylältä muita mittareita löytynyt. En kuitenkaan viitsinyt enää palata takaisin Nesteelle. Kahvinjuonti ei myöskään onnistunut, kun tankkaus tapahtui kylmäasemalla. Ennen niin vilkasta ABC:tä oli jo alettu purkamaan.
3-tiellä oli kovasti liikennettä, joten päätin koukata Karvian ja Kankaanpään kautta Poriin. Viinavalmistaja Pramia oli tehnyt Ilvesjoelle tehtaan tislaamon viereen komean myymälän ja kahvion. Pullatiski oli kyllä niukka, samoin jäätelövalikoima. Jokin käppyrä kahvin kanssa kuitenkin löytyi ja pääsin jatkamaan. Annen taidekahvila lähempänä Karviaa olisi ehkä ollut parempi, mutta ei jaksanut Pramian pihalla alkaa googlettamaan sen aukioloa. Karviassa oli karviapäivät ja kiertotie kylän ympäri länsipuolen sorateitä.

Välillä näkyi todella mustia kuuropilviä, mutta niin ne vain aina jäivät jommallekummalle puolelle ja pääsin kuivia teitä Rauman ABC:lle. Jogurttia ja tuoremehua naamariin ja suklaapatukka evääksi. 8-tietä sitten jonottelin Turkuun. Vielä Nousiaisissa tuli viimeinen sadekuuro, mutta en jaksanut vaihtaa enää hanskoja eikä Gorea kyllä tarvinnutkaan, sen verran oli lyhyt kuuro. Vähän ennen seitsemää olin
satamassa ja check in sujui ilman jonottelua. Kymmenkunta pyörää oli autojen lisäksi jonossa, suomalaisia ja norjalaisia, sekä suomalainen
polkupyöräporukka menossa Gotlantia kiertämään. Laivaa odotellessa poristiin polku- ja moottoripyöristä. Norjalaista Classic Rally -porukkaa oli kolmisenkymmentä autokuntaa 60-80 -luvun autoilla, ovitarrojen mukaan reittinä näytti olevan Lindesnes – Mumm1landet. Vähän ennen kahdeksaa päästiin häntäjoukoissa laivaan ja 20:23 lähti laiva liikkeelle. Soittelin terveiset kotiin, kävin suihkussa ja sitten syömässä beef sandwichin, mutta olipa pettymys. Liha oli hyvää, mutta ihmeellisesti maustettua, suolaista ja lisänä vielä reilusti kuivasipulia, joka peitti sitten kaikki muut maut. Taidanpa ruveta yrittämään unta, sen verran lyhyitä öitä on tällä viikolla tullut useampi. Ajopäivälle mittaa hieman vajaat yhdeksän tuntia ja 630 km.

 

[Kotarikuski]

Kiitos postauksesta. Mukava lukee ja sitten kattoo video. Voi verrata miten mieli- ja oikeet kuvat täsmää.

 

[mek]

Ma 3.8. Kongsvinger

Yöllä nukutti yllättävän hyvin, yleensä nukun laivassa huonosti, jos lainkaan. Heräsin kyllä kun laiva jytyytti Maarianhaminassa, mutta sain vielä uudelleen unen ja nukuin melkein viiteen saakka, joten ehdin laivassa aamiaiselle. Ostin baarista puuron, smoothien ja kahvin, yhteensä 13 euroa. Ei hintalaatusuhde ainakaan parempi ollut kuin Kaustisen nesteellä. Kaurapuuron hinta taisi olla 4 tai 4,50. Kerrankin joku asia tuntuu ABC:llä halvalta... Kahvikassalla huomasin, että Kplussa- ja St1- etukortit puuttuvat lompakosta. Yksi tasku on vähän löysä, joten pidän siinä noita vähemmän tärkeitä. Olin hytistä lähtiessä ovella vielä tarkistanut, että avainkortti on lompakossa. Niinpä korttien oli pakko pudota hytin ovelle tai välittömään läheisyyteen, kun laitoin lähtiessä lompsan reisitaskuun. Vein tarjottimen pöytään ja kävin kävelemässä hytissä, ei mitään. Hytti oli lähellä portaikkoa, samoin baari, joten etsintäalue oli aika lyhyt. Samat kansallis(pukuis)een vähemmistöön kuuluvat hästäsivät vielä äänekkäästi aulassa kuin aamiaiselle lähtiessäni. En jaksanut alkaa heiltä korttien perään kyselemään, onhan siinä ehtinyt joku muukin ohikulkija olla, vaikka välissä ei ollut kymmentäkään minuuttia.

Aamupalan jälkeen käänsin vielä hytin ylösalaisin tuloksetta ja kävin kahteen kertaan infossa kyselemässä korttien perään – ilman tulosta. No, eipä tuo haittaa, jos joku höylää mulle plussia, käyttää niitä ei tuolla kortilla voi. St1 kortilla saa sen sentin – parin alennuksen, ei muuta. Illalla sain K-plussakortin kuoletettua appin kautta ja tilattua uuden.

Laiva oli hieman etuajassa satamassa ja pääsin melko kärkijoukoissa ulos. Samassa laivassa ollut Harrikkalauma lähti perään ja tunneleissa sen kyllä kuuli, tuntui että pää halkeaa. Kauniissa 16 asteen kelissä sujuvassa aamuliikenteessä E18 kohti Osloa. Enköpingistä käännyin Salaan eikä hetki aikaisemmin minut ohittanutta Harrikkaporukkaa enää näkynyt. Enköpingissä tankkasin, 15,39 SEK/l, eli tankillinen maksoi hieman reilut pari kymppiä, kun Suomessa menee reilut 30. Salan jälkeen poikkesin Ängelsbergin ruukkia katsomassa. Fagerstan CircleK:sta smoothie ja länttä kohti. Stora Lönnhöjden oli kartassa nähtävyysmerkillä, mutta en kehdannut ajaa, kun tie kulki pihan läpi ja oli väkeä pihalla. Säfsenin kahvipaikassa (Rosahöjdens kök, bakeri & camping) oli myös kolme hollantilaista moottoripyöräilijää, jotka edeltäni tyhjensivät sämpylähyllyn yhdessä kahden ruotsalaisen kanssa niin, että minun piti tyytyä siihen viimeiseen juustosämpylään. Kävin myös katsomassa Hagforsin rautatiemuseota, mutta oli sen verran vaatimattoman näköinen, että jätin käymättä. Kylältä löysin mukavan kahvilan ja join pullakahvit. Föskeforsin ruukki oli myös sen verran vaatimaton, ettei kuvattavaa ollut.

Jatkoin Torsbyhyn tankille ja täydensin vesivarastoja, kun lämpö oli noussut 20 pahemmalle puolelle ja aurinko paistoi. Ennen rajaa tuli yksinäinen Multistrada V4 vastaan, liekö ollut Norjaa osamaksulla suorittava Kotarikuski (myöhemmin selvisi, että ei ollut). Hollantilaisia turisteja näkyi Värmlannissa paljon, hyvin on onnistunut markkinointi. Norjan puolella en pysähdellyt, vaan ajoin suoraan Kongsvingerin linnakkeelle, josta muutama kuva ja neljäksi Budget hotel Kongsvingeriin. Linnakkeen tykit oli suunnattu itään, kai sielläkin on vihulainen tullut aina idästä kuten Suomessakin. Siksiköhän saksalaisilta onnistuikin miehitys niin helposti? Suihkun ja hetken huilin jälkeen käveleskelin kolme kilometriä keskustaan Maistroon, josta Pizza Margerita ja paikallinen alkoholiton olut. Maha tuli täyteen, eikä moittiakaan voi, mutta ei kyllä pärjännyt kuukausi aikaisemmin Nizzassa syömälleni Margerita-pizzalle. Coopista vielä aamupalaeväät mukaan ja hotellille illan viettoon. Päivälle tuli mittaa varttia vaille yhdeksän tuntia ja matkaa 485 km.

 

[mek]

4.8. Lærdalsøyri

Sisäinen kello oli vielä Suomen ajassa, joten ennen viittä alkoi univaje olla täytetty ja nousin lueskelemaan uutisia. Kuuden maissa aamupalalle, joten kymmentä vaille seitsemän pääsin kauniissa, mutta viileässä 11 asteen kelissä matkaan. Alkumatka Hamariin saakka oli hyväpintaisia, isoja teitä, välillä moottoriteitäkin. Liikennettä oli harvakseltaan. Norsk Motormuseum ei tietysti ollut vielä kahdeksan aikaan aamulla auki, joten siellä käynti jää toiseen kertaan. Viimeinen pätkä Dokkaan oli oikotie tunturin yli, päällystetty kyllä, mutta pieni. Yhden pimeän kurvin takaa muutama lammas loikkasi tielle. Onneksi niillä oli nopeat refleksit ja ehtivät väistää, itsekin ehdin vähän hiljentää. Dokkassa löytyi torin kulmalta siisti kahvila, jossa join croissant-kahvit. Ei ihan croissantkaan pärjännyt aidoille ranskalaisille, kuten ei eilinen pizzakaan.

Dokkasta jatkoin kohti länttä taas vähän isompia teitä. Mjøsvang cafessa olin sopivasti lounasaikaan, joten söin taimenta ja pottuja. Ihan kohtalainen annos, vaikka majoneesikastike olikin vähän laiskan kokin versio. Se tärkein, eli kala oli tuoretta ja hyvää. Seuraavaksi katsastin sauvakirkot Øyessä ja Borgundissa. Ohittelin useamman pitkän tunnelin ajamalla jokivarren vanhaa tietä, mutta monta pitkää tunnelia tuli ajettua läpikin. Varsinkin 24,5 km pitkä Lærdalstunnelen tuntui jo melkein loputtomalta. Sehän onkin maailman pisin, joten pitkältä sen tietysti pitääkin tuntua. Toisessa päässä alkoikin sitten varsinainen turistiruuhka, toki niitä näkyi reilusti myös sauvakirkoilla. Aurlandista olin valmiiksi googletellut kahvilan, jossa voisi juoda päiväkahvit. Pysäköinti oli kuitenkin maksullista, joten nuukailin ja ajattelin juoda tunturissa, eli seuraavaksi vanhaa Audlansvegeniä takaisin päin tunturin yli.

Tie oli mutkainen ja kapea ja turisteja paljon kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla. Yhdessä paikassa piti odottaakin ehkä 10 minuuttia, kun edellä autoletkat kohtasivat toisiaan ja peruuttelivat levikkeille. Suhteellisen sujuvasti homma kuitenkin meni tien kapeuteen ja liikennemäärään nähden. Varsinkin asuntoautot myös antoivat kohteliaasti tietä, kun huomasivat pyörän valot taustapeilissä. Stegasteinillä vasta ruuhka olikin. Onneksi sain parkkipaikan aika läheltä, jakamalla yhteisen ruudun ranskalaisen skootterin kanssa. 20 minuutin parkkilippu maksoi 1,7 euroa ja siinä ajassa kyllä ehti hyvin ottaa ne pakolliset kuvat. Näköalapaikan lipalla oli sellainen tungos, ettei siellä viitsinyt viivytellä yhtään ylimääräistä. Eikä siellä ollut kahvilaakaan. Auringonpaistetta riitti suurin piirtein yhtä pitkään kuin ylämäkeä, eli aikaisen lähdön taktiikka säätutkan mukaan onnistui hyvin. Itäpuolta alas tullessa taivas meni ohueen, harmaaseen pilveen ja onpa nyt illalla tullut vähän sateen tihkuakin.

Neljän maissa valuttelin Lærdalsøyrin kylään ja leirintäalue löytyi heti kylälle tultaessa. Huone motellin yläkerrasta, aika karu ja heikot äänieristeet. Ilmanvaihto vain painovoimainen ja suihkussa lattiamaton alla on vettä, mutta eiköhän tässä yhden yön pärjää. On täällä siistiä kuitenkin. Pikaisen suihkun jälkeen lähdin kylälle etsimään kahvipaikkaa, ehtiäkseni ennen sadealuetta vielä takaisin hotellille. Villakssentrunmista löytyikin hyvä kahvila, jossa söin ensin lohileivän ja vielä pullakahvit jälkiruuaksi. Tullessa hain Kiwi Minipris-kaupasta leivän, mehun ja smoothien aamupalaksi ja kuvailin vielä kylän vanhaa keskustaa. Vähän kuin vanha Rauma, mutta pienempi. Tänäänkin ajopäivä oli standardimitaksi vakiintunut yhdeksän tuntia, matkaa 450 km.

 

[mek]

5.8. Åndalsnes

Tämä päivä alkoikin vauhdikkaasti. Tai ensin ei niinkään, heräsin jo kolmen jälkeen eikä uni tullut. Kuuntelin aikani Turkan elämäkertaa ja yritin sitten nukkuakin, mutta viideltä kyllästyin yrittämään ja nousin ylös. Puoli kuudelta pärähti palohälytys soimaan. Onneksi oli jo vaatteet päällä, joten nappasin avaimet, kännykän ja lompakon mukaan, kengät jalkaan ja ala-aulaan. Yllättävän pian selvisivät myös nukkumassa olleet, tuskin meni kahta minuuttiakaan kun kaikki olivat aulassa. Mahtoi olla melkoinen paskahalvaus kesken makeimpien aamu-unien heränneille. Hälyttimet olivat tosi äänekkäät, heräsi varmasti vaikka olisi nukkunut tulpat korvissa. Joku henkilökunnan ukko taisi nukkua samassa talossa, sillä tosi pian tuli yöpuvussa ja tohveleissa hänkin paikalle. Kävi kurkistamassa johonkin käytävään, että palaako. Ja kun ei palanut, kytki hälyttimen pois. Ei tainnut olla ihan ensimmäinen kerta. Lueskelin vielä puoli tuntia uutisia ja söin sitten illalla ostamani aamupalan. Pakkasin tavarat, ajokamppeet päälle ja yritin kytätä sateesta taukoa, että saisi tavarat kuivana laukkuihin. Varttia vaille seitsemän ajelin palauttamaan avaimen leirintäalueen respaan ja tihkusateessa tien päälle.

Heti alkuun oli kuuden kilometrin tunneli ja niitä riittikin useampia päivälle. Onneksi, niin sai ajaa aina välillä visiiri auki ja yrittää haihduttaa huurua visiiristä. Huurtuvaan visiiriin ei näköjään ole vielä ratkaisua keksitty. Kun iso pleksi blokkaa tuulen, niin visiiri ei vaan tuuletu tarpeeksi ja huurtuu sadekelillä. Lämmintä oli vähän toistakymmentä. Kiertelin rantoja Øvre Årdaliin ja sieltä Tindevegenille kohti Turtagrøtä. Komeat tunturimaisemathan siellä oli, vaikka osa jäikin matalalla roikkuvien pilvien takia näkemättä. Turtagrøn hotelli näytti entisenlaiselta, vaikka onkin vuoden 2002 edellisen käyntini jälkeen kerran palanut ja rakennettu uudelleen. Komeita maisemia on myös Sognefjellvegenillä, nekin osin piilossa pilvien ja sateen takia. Loppumatkasta myös kahvalämppärit lakkasivat toimimasta. Tarvetta olisi ollut, kun tunturissa oli vain 8-9 astetta. Onneksi laitoin aamulla fleece-takin väliin. Pitää huomenna laittaa myös fleece-housut.

Kymmenen maissa pääsin Lomiin, ensin tankki täyteen CirkleK:lla ja melkein samassa pihassa oli Bakeriet i Lom. Vilske oli kova ja vähän piti jonottaakin, mutta viimein sain hyvän kinkku-juustoleivän eteen ja vielä brownien jälkiruuaksi. Yhdessä kahvikupin kanssa herkuille kertyi hintaa lähes pari kymppiä. Pidin reilun tauon ja sillä aikana sadekin melko lailla taukosi. Tauon aikana myös kahvalämppärit olivat kokeneet ihmeparantumisen. Jatkoin sitten tuttua tietä kohti Vågamota, josta tunturien yli kohti Lesjaa. Blåhøen huippu oli paksussa harmaassa pilvessä, joten jätin väliin ja ajoin suoraan Lesjaan. Vähän ennen Lesjaa ihmettelin, että mikähän vika pyörään nyt tuli kun alkoi kolisemaan niin pahasti. Piti oikein pysähtyä, samalla huomasin että meteli ei kuulukaan pyörästä, vaan jossakin ammutaan ja lujaa. Vielä vähän alaspäin ja ampumastadionilla oli jotkin mestaruuskisat käynnissä, porukkaa lujasti ja markkinameininki sen mukainen. Soratie tunturien yli oli oikein hyvässä kunnossa, Lesjassa taas pikitielle ja länttä kohti. Köröttelin samaa kyytiä Trollveggenin opastuskeskukseen, josta ostin omenapiirakkakahvit. Aurinko paistoi ja lämpö oli noussut 20:een, joten fleece pois välistä ja ohuemmat hanskat käteen. Komeat huiput ja seinämäthän siellä oli. Enää 10 minuutin pätkä ja olin Åndalsnesissä.

Åndalsnes House löytyi helposti melkein päätien varresta ja vartin yli kaksi kaarsin pihaan. Sain heti huoneen, ajokamat pois ja suihkuun. Tarkoitus oli lähteä katsomaan, jos ehtisi vielä gondolihissillä käydä tunturin päällä maisemia katsomassa. Käveleskelin kylälle ja hissin ala-asemalle. Meno-paluu 625 NOK! Kyllä maisemankatseluhalut lähtivät kerralla. Katselin ja kuvasin sitten kylää ja palasin Tindesenteriin. Se kun oli kylän ainoa burger-paikka ja ihan hyvä Tindeburger olikin, tosin ehtinyt vähän jäähtyä. Paikallinen olut kyytipojaksi ja niin nälkä siirtyi taas hamaan tulevaisuuteen. Lopuksi käppäilin Coop Xtraan ostamaan aamupalatarpeita. Smoothie, mehu ja pikkutomaatit löytyivät, mutta ei mitään valmiita leipiä. Niinpä toin ostokset jääkaappin ja kävin vielä Rema1000:sta ostamassa samanlaisen Club-leivän kuin tänä aamuna.

Istuskelin takapihalla vähän aikaa ja venyttelin jalkoja, mutta kun meni pilveen, alkoi tulla vilu ja palasin sisälle. Nyt vain aikaa kuluttelen. Saapa nähdä millainen myteri on aamulla, kovaa vesisadetta lupailee. Jos keli on ennusteen mukainen, taitaa olla aika turha lähteä Aursjövegenille, katsoopa sitten aamulla. Illalla tuli TV:stä sitä ammuntaa, oli jonkinlaista pika-ammuntaa luodikolla, 25 sekuntia aikaa ampua pään kokoiseen tauluun niin paljon kuin ehtii. Parhaat ampuivat 19 osumaa ja muutama huti, eli noin laukaus sekunnissa. Ihan kiitettävä tahti, kun aseena tietysti pulttilukkoinen kivääri. Ampumaote näytti olevan sellainen, että pitivät lukon nupista koko ajan kiinni ja liipaisivat keskisormella. Tänään kertyi ajoa 305 km.

 

[mchuurre]

Shalom!
Lisää tämmöstä!......tuosta Trollveggenistä tulee mieleen, että suomalaisethan ne taisivat olla niitä "uranuurtajia" noissa
"Base-hypyissä", että ekanahan ne tämäkin hyppypaikan löysivät. Muutama "suutarikin" tiätty joskus aina tuli, vaikka ekana
tuossa oli tuo jenkkihyppääjä Carl Boenish.....SAD =(

 

[mek]

6.8. Tynset

Aamu oli juuri niin harmaa kuin ennusteen perusteella arvasi. Heräilin puoli kuuden aikaan ja katsoin säätutkasta, että seitsemän maissa voisi olla sateessa pientä rakoa. Pakkailin jo tavarat valmiiksi ja heti puoli seitsemältä syömäni aamupalan jälkeen pääsin matkaan, noin varttia vaille. Säätutkan lupaama rako oli haihtunut taivaan tuuliin, paksut pilvet roikkuivat alhaalla ja vettä satoi. Eipä siinä muu auttanut kuin lähteä kohti itää. Sadetta ennustettiin koko päiväksi ja ennuste piti kerrankin paikkansa. Pientäkään taukoa ei sateessa ollut, mutta voimakkuus toki jonkin verran vaihteli. Eresfjordiin saakka seurailin vuoden 2022 reissun jälkiä. Silloinkin piti mennä Aursjövegenille, mutta kova ukkosrintama oli juuri silloin tunturin päällä. Nyt oli vain tasaisen harmaata.

Eresfjordista käännyin siis nyt oikealle kohti Eikesdalenia. Asutusta ja maataloutta vielä jonkin verran oli, mutta tie pieneni pienenemistään ja Eikesfjordista alkava Aursjövegen olikin sitten pieni, kapea soratie joka nousi heti jyrkästi ylämäkeen. Jyrkästä kulmasta johtuen neulansilmiä oli vain muutama, kun oltiinkin jo puurajalla. Maisemat olisivat olleet hienot, jos ne olisi nähnyt. No jotain toki näkyi, mutta melko paljon jäi pilvien ja sumun peittoon. Pilvessä näkyvyys oli pahimmillaan vain muutamia kymmeniä metrejä, piti ajaa kakkosella aivan tyhjäkäynnillä. Yksi riekkopoikue juoksi ensin tiellä edessä muutamia kymmeniä metrejä, ennen kuin pyrähti siivilleen tien sivuun. Kun tiheimmästä pilvestä pääsi yli, niin näkyvyys vähän parani, mutta sade ei lakannut. Muutamia camperissä ja teltassa yöpyjiä oli matkan varrella, vain yksi auto tuli vastaan ennen Aursjöhyttaa. Tunnelipätkä oli synkkä, kapea ja mutkainen, ilman valoja.

Muita asiakkaita en Aursjöhyttalla nähnyt, vaikka se auki olikin. Retkeilijöitä saattoi olla, sillä pitempiaikainen parkkipaikka oli vähän kauempana. Mukava pariskunta ilmeisesti tyttärensä kanssa pyöritti paikkaa. Voivoteltiin keliä kun tilasin kahvin ja omenapiirakan. Sen verran olivat jo kamppeet imeneet vettä, että lattialle jäi ihan komeat vesilammikot, kun hyvän tauon jälkeen jatkoin matkaa. Sundalsøyran suuntaan liikennettä olikin enemmän, varmaan toistakymmentä autoa tuli vastaan ja yksi Tenere myös sekä yksi jäniksenpoika. Tiekin oli hieman leveämpää ja asfaltoituja pätkiä enemmän. Hieman ennen yhtätoista valuttelin Sundalsøyraan. Ensin CircleK:lta tankki täyteen, sitten läheiseen Alti-ostoskeskuksessa olevaan Johansen Bakeriin syömään. Ostin ensin jonkin eksoottisen, punaisen limun ja hyvän leivän, jälkiruuaksi vielä kahvin ja pienen viinerin. Vessassa huomasin, että joko housujen haarus tai takin etumus, tai ne molemmat vuotavat. Takin hihat vuotavat myös kyynärvarsista ja molemmat hanskat olivat ihan litimärät. Housuissa on vielä Rukan takuu voimassa, täytyy käydä EMC:llä valittamassa. Takista ja hanskoista voisi ruinata Gorelle, tai voihan niistäkin ensin kysyä EMC:ltä. Jalat sentään pysyivät kuivana, ovathan Sidit vasta toisella reissullaan. Sillä välin viereiseen pöytään oli istunut mukava, minua vähän vanhempi norjalaispariskunta. Olivat moottoripyöräilijöitä itsekin. Poristiin ne normaalit, reissut ja säät. Kun harmittelivat huonoa säätä, sanoin olevani jo 13. Norjan reissulla ja aina tyytyväinen, jos ei sada lunta. Kahdella reissulla on sitäkin tullut maahan asti.

Tunnin tauon jälkeen jatkoin kohti itää. E6:lla liikenne lisääntyi kovasti. Matkalla oli myös pari tietyötä liikennevaloineen ja toisella jopa folgebil. Aika sujuvasti matka kuitenkin muuten joutui, melko tasan 80:iä jono eteni ja noin 14.20 köröttelin Tynsetin Cirkle-K:lle, jossa putsasin ensin vähän saappaita ja housuja, ettei kaikki kura valu huoneeseen. Sain huoneen heti, suihkun jälkeen yritin levitellä kamppeet kuivumaan. Heti perään tuli saksalaispariskunta uusilla Transalpeilla samaan hotelliin, illalla vielä puolenkymmentä Britti-Gessua. Norjalaista pyöräilyporukkaa oli myös paljon ja tietysti retkeilijöitä, onhan Femundsmarkan kansallispuisto ihan vieressä. Lueskelin uutisia ja googlettelin syömävaihtoehtoja. Ei oikein mieluista löytynyt. Sataa tihuutteli vielä, mutta sen verran heikosti enää, että lähdin käveleskelemään kylälle ja katsomaan kaikki ruokapaikat läpi. Eipä se paikan päällä siitä juuri parantunut, kallista oli. Viimein löysin CoopXtran ostarilta Samhälscafen, jossa lohileipä ja cokis maksoivat yhteensä 18 euroa. Xtrasta vielä smoothie ja croissant iltapalaksi. Kun palasin hotellille viiden maissa, oli sade juuri loppumassa. Nyt näyttäisi lännessä jo vähän pilvet ohenevan. Matkaa tuli tänään 345 km.