Alusta ja sen säätäminen

[shyhander]

Tässä pähkäillyt painumien kanssa (Kawa ZX6R 2005). Takana on MotoVillen paperin mukaan 105Nm jousi ja 10mm preloadia. Perän lastattu painuma (kuskin kanssa) vaikutti olevan liian iso, mitäköhän toisessa ketjussa mainitsin jotain 4x milliäkö se oli, vapaa painuma taisi olla 15 milliä,.

Nyt olen mittailun ja säädön jälkeen päätynyt tilanteeseen jossa olen kiristänyt takajousen esijännitystä kokonaista 5 kierrosta lisää, eli 7,5 mm. Tuntuu aika paljolta??? Jos linkkusuhde on noin 2:1 niin toin pitäis taka-akselilla vaikuttaa 15mm, eikö joo?

Kuitenkin vapaa painuma on nyt 7mm, eikä 0mm kuten luulin. Lastattu painuma kuskin ja kamojen kanssa 27 milliä. Onko tuo nyt ok, Nettitiedon mukaan noi painumat kai nyt olis kohdallaan, mutta mua hämää että oliko toi 5kierrosta preloadia nyt ok? Kawan manuaali taitaa orkkisjousen kanssa mainita käyttökeltpoisen esijännityksen säätöalueen olevan 10mm.

Takapyörä vapaana ei tunnu takajousktuksessa klappia tai mitään outoa kun koittaa rengasta kammeta ylös,, mikä ehkä vois sotkea tota 7mm vapaata painumaa todellista isommaksi. Tässä kai on vähän progressiivinen linkku?! Onko sillä vaikutusta.

 

[scuuba]

Takana on MotoVillen paperin mukaan 105Nm jousi ja 10mm preloadia.

Paljo sä painat kamat päällä?

 

[shyhander]

110kg + 7kg kamoihin...

 

[scuuba]

110kg + 7kg kamoihin...

Sulla pitäis olla vähintään 115 jousi takana, varsinkin jos sun ajoasento on "selkä pystyssä", niin 120 vois olla sopiva. Niin sit pääsisit 6 mm esijännityksellä 15/35 painaumiin.

Mutta joo, 105 jousella ja takapainosella ajoasennolla noi esijännitykset ja painaumat on mitä on, ja noi sun lukemat kielii mittausvirheestä.

 

[shyhander]

Olen suorittanut mittauksen kolmena päivänä peräkkäin ja ajatuksella, enkä saa tuloksia muuttumaan. mulla roikkuu metalliviivotin takakatteesta suoraan alas taka-akselin kohdalle, jossa viivotin kulkee kahden L muotoisen metalliliuskan välistä jotka toimivat viisareina ja nippari-juorun liikuttajina.

Avustajaa ei ole ollut, eli mittaukset on tehty vain kuskin laskeutuessa hitaasti pyörän päälle.Vapaata painumaa mittailtaessa on jalkatapista paineltu ja nosteltu perää ja on jäänyt aina millilleen samaan kohtaan. Takapyörää on roikoteltu ilmassa Abba-standillä mikä nostaa swingin akselista.

 

[vstrom]

Ei, jousen jäykkyys riippu vain kierrosten määrästä, metallin paksuudesta ja -laadusta/ominaisuuksista.

Kun olet pyörän päällä jousta vasten vaikuttaa voima joka muodostuu sinun ja pyörän painosta. Tällöin ruuvaamalla esijännitystä, ei muodostu mistään uutta voimaa joka jäykistäisi jousta, jousi ei myöskään painu tälmöin kasaan, vaan pyörän runko nousee suhteessa jouseen.

Nyt on ajokausi siinä vaiheessa, että jousituksen esijännityssäätöjä on päässyt ruuvaamaan laidasta laitaan. Painuma on ollut parista sentistä noin kuuteen ( liikevara 15 cm ) ja ajo 50/50 asfaltti/hiekka suomalaisissa nykyhuonoissa tieolosuhteissa.

Huomioita:
Etupäässä löysin asento ( painuma noin 6 cm ) antaa selkeästi parhaan pintaherkyyden, muutoin ei normiliikenteessä havaittavaa muutosta. Puolessavälissä säätöasteikkoa pintaherkkyys kärsii jo selkeästi.

Takapäässä pehmein asento ( painuma noin 8 cm ) ei vakuuta, isommissa pateissa tuntuu, että käydään stopparikumin varassa, mutta jäykin asento ( painuma noin 4 cm ) tuntuu eleettömän hyvältä, ehkä aavistuksen pitakovemmalta, kuin löysin asento, mutta täysin ilman tunnetta pohjaamisesta.

Nämä havainnot eivät luonnollisesti korreloi mitenkään rata-ajon suhteen, mutta mielestäni vahvistavat ajatusta, että esijännityksen säätäminen ei vaikuta pelkästään pyörän asentoon, vaan myös jousituksen kokonaisvaltaiseen toimintaan, jossa mukaan tulee vaimennus että jousitusgeometriset ratkaisut.

 

[Esso.k]

onko sillä sitte isokin merkitys jos ne jouset painuu läjään vähä enemmän tai vähemmäm? sitte tietysti jos perä roikkuu pahasti niin ei varaankaan käänny silleen kuin pitää- ite oon säätänyt ne jouset sillätapaa et keula ei olis jälkien perusteella ihan pohjassa käyny ja sen jälkeen takajousen niin et ne liikkii suunniilleen samaatahtii ripoundi ja comppi tehtaan arvoihin jä vähän vieä huljuttelue että kulkeeko edelleen samaa vauhtia ylös alas. ei ole kyllä vuosii tarvinnu kun käskeny huollossa laittaa ne samoihin kohtiin-videoillaki ne hölskyttelee jä vähä mittailee kaveri lähtee koeajolla jas tulee takasi suu korvissa kun on nii hyvä. vai löytyykö tuoho jokin sellanen moto geepee tieteellinen tapa? aina vaan nähnyt että heilutellaan ja lopuki vähän sen mukaan miltä se jousitus ajossa tuntu.

 

[Nitrous]

onko sillä sitte isokin merkitys jos ne jouset painuu läjään vähä enemmän tai vähemmäm? sitte tietysti jos perä roikkuu pahasti niin ei varaankaan käänny silleen kuin pitää- ite oon säätänyt ne jouset sillätapaa et keula ei olis jälkien perusteella ihan pohjassa käyny ja sen jälkeen takajousen niin et ne liikkii suunniilleen samaatahtii ripoundi ja comppi tehtaan arvoihin jä vähän vieä huljuttelue että kulkeeko edelleen samaa vauhtia ylös alas. ei ole kyllä vuosii tarvinnu kun käskeny huollossa laittaa ne samoihin kohtiin-videoillaki ne hölskyttelee jä vähä mittailee kaveri lähtee koeajolla jas tulee takasi suu korvissa kun on nii hyvä. vai löytyykö tuoho jokin sellanen moto geepee tieteellinen tapa? aina vaan nähnyt että heilutellaan ja lopuki vähän sen mukaan miltä se jousitus ajossa tuntu.

Parin millin muutoksen esijännityksissä huomaa jo ajossa. (Todennäköisesti tähän joku kommentoi, että placeboa, mutta väitän huomaavani).

Keulan pyrin säätämään niin, että se pohjaa, mutta ei liian rajusti. Perä sitten lähinnä avauspidon ja kääntyvyyden mukaan pariksi keulan kanssa.

Ylipäänsä painumat on aika pitkälti makuasioita ja kuskin ajotyylistä riippuvia, mutta nyrkkisääntönä keulassa pitäs olla 5-10mm enempi painumaa kuin perässä. Mä tykkää ajaa aika syvässä uivalla pyörällä, eli keulassa painumaa n. 40mm ja takana karkeesti 35mm.

 

[GuessWho]

onko sillä sitte isokin merkitys jos ne jouset painuu läjään vähä enemmän tai vähemmäm? sitte tietysti jos perä roikkuu pahasti niin ei varaankaan käänny silleen kuin pitää- ite oon säätänyt ne jouset sillätapaa et keula ei olis jälkien perusteella ihan pohjassa käyny ja sen jälkeen takajousen niin et ne liikkii suunniilleen samaatahtii ripoundi ja comppi tehtaan arvoihin jä vähän vieä huljuttelue että kulkeeko edelleen samaa vauhtia ylös alas. ei ole kyllä vuosii tarvinnu kun käskeny huollossa laittaa ne samoihin kohtiin-videoillaki ne hölskyttelee jä vähä mittailee kaveri lähtee koeajolla jas tulee takasi suu korvissa kun on nii hyvä. vai löytyykö tuoho jokin sellanen moto geepee tieteellinen tapa? aina vaan nähnyt että heilutellaan ja lopuki vähän sen mukaan miltä se jousitus ajossa tuntu.

On. Oma alusta kun säädettiin mun painoille niin sekunti katos kellosta kuin itsestään.
Mutta mikä vielä tärkeämpää, ajosta tuli rennompaa, turvallisempaa (tai sen tuntuista) ja huomattavasti vähemmän fyysiistä rutistusta vaativaa. Luotto pyörään mutkissa kasvoi kuin taikaiskusta. Puhumattakaan että renkaat alkoivat kestää ihan erilailla.
vahva suositus antaa ammattilaisen suorittaa se. (Kiitos vielä kertaalleen Vehnä)

 

[scuuba]

ite oon säätänyt ne jouset sillätapaa et keula ei olis jälkien perusteella ihan pohjassa käyny

Alusta on väärin säädetty jos se ei käytä koko joustomatkaansa.
Tai jos se on oikein säädetty, mutta ei käytä koko joustomatkaansa, niin sitten kannattaa opetella jarruttamaan. Mutta se ei yleensä ole ongelma juuri kellään kuskilla.
Enimmäkseen ongelma on se että vakioleulassa on myös hydraulistopparit jotka syö viimeset parikyt millii joustomatkasta, eli keula käytännössä pohjaa hydraulisesti jo 70% jarrulla. Ja tyhmempää nippari kusettaa siinä kohtaa.
Eli jos katukeulasta haluaa tehdä ratakeulan, niin sisuskaluja pitää modata (ja samalla kannattaa shimmata), tai vaihtaa siskalut kokonaan. Ja tietty jouset kannattaa olla sopivat omalle painolle, varsinkin jos on ollut kotona ruoka-aikaan.

 

[scuuba]

Parin millin muutoksen esijännityksissä huomaa jo ajossa. (Todennäköisesti tähän joku kommentoi, että placeboa, mutta väitän huomaavani).

Tee joskus sokkotesti, niin sittempähän tiedät huomaatko oikeasti vaiko et.
Ja toisaalta, eipä sillä mitään väliä ole (koska parilla millillä ei saa mitään tuhoa aikaiseksi), jos fiilis paranee, luotto pyörään kasvaa ja kierrosajat paranee.

Pari millii esijännitystä muuttaa keulan kantavuutta jonku 1,8%, ja etujättöä jarrun aikana noin 0,6%. Ett voihan nuo plus miinus sadasosan erot kyllä aistia, jos kiveksien värekarvat on oikein herkässä tilassa.

 

[shyhander]

Jaaa kuuun oikein hifistellään niin etupään painuma jarrussa muuttaa myös akseliväliä lyhyemmäksi ja painojakaumaa samala lallallalllaaa...

 

[Sippe]

Mulla oli nippuside keulassa viime Alastaron reissulla. 35 mm jäi joten taitaa olla vähän siinä ja siinä pohjaako vai ei? Vakio keula kyseessä, painaumia en ole mitannut kun en ole siinä huomannut mitään sellaista ajettavuudessa..

 

[scuuba]

Jaaa kuuun oikein hifistellään niin etupään painuma jarrussa muuttaa myös akseliväliä lyhyemmäksi ja painojakaumaa samala lallallalllaaa...

Paitsi että jos lisää sen 2 milliä esijännitystä keulaan niin akseliväli muuttuu pitemmäksi jotain promillen murto-osia.
Ja painopiste siirtyy ylemmäksi, ehkä noin 1,4 promillea.

 

[PrivateeR]

Parin millin muutoksen esijännityksissä huomaa jo ajossa. (Todennäköisesti tähän joku kommentoi, että placeboa, mutta väitän huomaavani).

Se mitää helvetin plaseboa ole, vaikka Scuuba söisi miten monta purkkia lumelääkkeitä. Voin allekirjoittaa ton minä päivänä tahansa.... 2mm takapään esijännitystä melkeen aiheutti jarruissa sen että takapää tuli yli.... 2mm alempana ei ollu enää mitää paniikkia.

Ja huomasi muuten aika saatanan selvästi Alastarolla T4:ssa tuon kyseisen 2mm muutoksen ku ei enää taipunu sinne päinkää samalla tavalla mutkaan ku perä oli matalalla.

 

[JMH]

^
Aika huimaa.

Tollasten takia racedac alustapotikoineen on asioiden kunnollisen perkaamisen kannalta aika oleellinen.

Nythän ei ole selvillä kuin lopputulos ja alkuasetelma. Lenkit välistä jäi pois.

Edit: siis jos haluaa harrastuskirjoon lisätä tuon kunnollisen perkaamisen sen ajelun lisäksi.

 

[Kotarikuski]

On. Oma alusta kun säädettiin mun painoille niin sekunti katos kellosta kuin itsestään.
Mutta mikä vielä tärkeämpää, ajosta tuli rennompaa, turvallisempaa (tai sen tuntuista) ja huomattavasti vähemmän fyysiistä rutistusta vaativaa. Luotto pyörään mutkissa kasvoi kuin taikaiskusta. Puhumattakaan että renkaat alkoivat kestää ihan erilailla.
vahva suositus antaa ammattilaisen suorittaa se. (Kiitos vielä kertaalleen Vehnä)

Ääni tälle. Sama kokemus. SF kun oli tehtaan säädöissä niin se oli aivan liian kova. Liikaa esijännitystä, painumat melkein nollassa ja tiukka vaimennus. Nuo kun sain lopulta edes suunnilleen kohdalleen niin siitähän tuli täysin eri pyörä. Tuntuma rataan, stabiilisuus kaarteissa, ajolinjalla pysyminen kuin itsestään jne. Eikä tässä vielä tehty muuta kuin painumat ja sisään/ulos-vaimennuksen säätö.

Jos olis ton tehny heti alkuunsa kun radoilla aloin käymään niin 10 sekkaa olis kadonnu kierrosajasta hetikohta. Vaikka SF nyt ei mikään ratapyörä olekaan.

Tietty jos kinnerin alusta on jo alun perin tontilla on ero pienempi.

 

[A59]

Ei se oikeanlainen alusta mitää ratamiesten yksinoikeus herkkua ole.....
on tälläsen vanhuksenkin tiellä mukavampi mopoilla kun tietää pyörän tekevän mitä siltä pyytää.......
eikä se tilanteissa kulje omia polkujaan..........koska niitä tulee kun liikuu..

 

[Bone]

Data on monella tapaa arvokasta tavaraa, ihan itseisarvonakin,
mutta kuinka arvokasta se on missäkin, määrittyy kovin
pitkälle sen mukaan miten sitä osataan/kyetään hyödyntämään
käytäntöön.

Riski juuttua jynkyttämään pilkkua murto-osineen vaanii
herkeämättä selän takana ja vanha ohittamaton realiteetti....
kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.....
jää helposti huomaamatta.

Nämä miinat väijyvät aika monessa hommassa, eikä
sileällä kiertäminen ole mikään poikkeus sääntöön.

Oikeastaan päin vastoin. Mitä hienosyisemmäksi muuttujat
menevät, sen enemmän jokaisen sellaisen ympärille ilmaantuu
lisää "vaikuttavia tekijöitä".

Varsin kiehtovaksi kokonaisuudeksi on asvaltin kiertäminen
eri vermeillä muuttunut "kivi & miekka" ajoista.

Helvetin monessa asiassa päästään hienosti "oikaisemaan",
mutta riski sen "punaisen langan" kadottamiseen on
toisaalta kasvanyt potenssiin.

Johonkin saakka pystyy harrastamaan tosissaan "yhden miehen orkesterilla",
mutta nykytekniikasta mahdollisimman paljon irti puristaminen vaatii jo
väistämättä hyvin yhteen hitsautunutta ja toimivaa teamia..... vaikka pienempääkin.

 

[JMH]

^
Sitä dataa voi pällistellä pällistelemisen ilosta, niin kuin ajaakin voi ajamisen ilosta. Ei ammatikseen.

Joten ei niin nuukaa, jos jää pilkkkuun kiinni.