scuuba sanoi:
Nekään erot ei ole vauhdn kasvusta kiinni. Päin vastoin jos otetaan yhtälöön mukaan kädetön kuski, niin tyypillisesti se jarruttaa ihan liian vähän kovista vauhdeista. Ja lisäksi aerodynamiikka hieman keventää keulaa.
Jolloin keulan jousten kuormitus on pienempi, kuin sellaisissa vauhdeissa joissa kuski osaa ja uskaltaa jarruttaa tehokkaasti.
Suurin merkitys jarrutehoon on sillä, mikä on samanaikaisen tekemisen määrä/ kuinka paljon inputtia kuskin sensoreihin tulee.
Siinäkään ei vauhdin kasvu ole keulan kuormitusta lisäävä.
Nyt se pylly taas pois tyynyltä
.
Meinaatko nyt oikeesti, ettei esim. radan profiilin muuttuminen jarrun aikana vaikuta
painumiin.... eli kuormituksiin... ja sitä kautta ynnämuuta ynnämuuta.?
.
…..ja siitä sitten mennään edelleen siihen, että kyyti josta ankkuri heitetään, on merkityksetön?
.
Kaikella rakkaudella.... Herää pahvi!
.
Toistan nyt vielä sen, että jo vain näidenkin perusasioiden hyvän hahmotuskyvyn puute kilpakuskilla
tarkoittaa ylittämätöntä estettä menestyksen tiellä. Oma hupi on sitten ihan toinen juttu ja ihan jees.
Otetaas vaikka tuosta profiilin muutoksen/alkuvauhdin vaikutuksesta selkeä esimerkki terveessä
järjessä kaljapullojen avulla.... kuten eräällä professorilla oli aikanaan tapana tehdä.
Mennään selkeyden vuoksi hiekalle ja vaikka ihan crossiin, jotta saadaan vähän rouheampi ote ja
helpotusta hahmotukseen.
Tullaan "tasaista" mutkaan jarrupaikalle, jossa alkaa nousu, eli kulma muuttuu.
Jos ei värkin niiaminen tuossa kohtaa lisäänny vauhdin lisääntymisen myötä ja nappula painu
paremmin hiekkaan..... ja varsinkin tuohon kohtaan jarrutettaessa...… on realiteetit täysin
hukassa tai kaverilla lääkistys kadehdittavan hyvällä mallilla
.
Sama kääntäen, jos jarru sattuu osuudelle jossa tontti katoaa hiemankaan alta.
Mennään vielä käytännön esimerkin kautta ympäröivään todellisuuteen.
Konkreettisena esimerkkinä vaikka Ämmässuon rata 80-90 luvulla ja starttisuoran pään eka mutka,
keskimäärin reilusti yli 90 asteen käännös ja mutkaan tulo laskee alta...… paitsi että....
siellä syvällä pötkötti lievä "painauma".
Tuossa kohtaa oli varsin yksinkertaista laskea oikeat kisakuskit tai tulevat sellaiset.
Jokainen rataan tutustunut pelimanni veti vielä torvi auki siinä kohtaa kun turistiluokka alkoi
viskelemään ankkureita ennen hieman "alta putoavaa" rataa... ettei mene pitkäksi.
Pelimannit "tömäytti "tiukalla" jarrulla perällä pötköttelevään lievään "vastapattiin" pudottaen
kyydin kolmanneksella matkalla turisteihin verrattuna.... + voitti vielä siellä alussa kun mentiin
torvi auki 15-20 metriä pitemmälle kuin muut.
Ei nää mitään rakettitiedettä ole ja vastaavia asioita on varsin paljon.
Niillä on erän/kisan aikana summautuessaan usein varsin ratkaiseva merkitys.
Mutta..... jos ei kykene hahmottamaan, eikä ummarra, ei vaan ummarra vaikka tunkis
molemmista päistä sinään, niin ei ummarra.
On siis taas kerran hauska juttu käsissä. Nopeus ei vaikuta, paitsi silloin kun sillä on vaikutusta
.
Asiaanhan kuuluu vielä tämä inha homma.... että suoritus on konkreettisesti "jatkumo", jossa
asiat vaikuttavat suoraan tai välillisesti.... ja suunta vaihtelee.
"Still kuva" on aina hyvä analysoida, mutta todellisuudessa sen perään paukkuu uutta ruutua
ruudun perään ja jo seuraavassa se sama asia näyttäytyykin jo ehkä kovinkin erilaisena.
Olis toki paljon tylsempää, ellei pääsisi kinastelemaan hiuksenhienojen periaatteellisten
erojen merkityksellä.... irroitettuina hetkinä todellisesta kontekstista.
Mut joo... väittäähän ne toiset ihan tosissaan, ettei vittu seiso
.
). Kuvan löysin Kari Vehniäisen myynti-ilmoituksesta.
tälle.
