Aloittelijan päiväkirja

[svahnm]

OT:

Tossa pyörän mukana tuli kolme käytettyä rengasta; yksi etunen ja kaksi takasta. Renkaissa on kuviota jäljellä abaut 2mm... En ite noita niinkään tarvitse ja mietin josko yrittäisin niitä kaupata jollekin esim. rata-/polttorenkaiksi... Ostaako kukaan ylipäätänsä käytettyjä renkaita?

Burniskumeja löytää tosiaan kasoista ja radallakaan ei kulmikkaaksi kulunut takakumi ole kovin mukava avauksissa..

Homma menee enemmän niin päin, että vanhoja radalla ajettuja kuviollisia pystyy käyttämään liikenteessä, mutta toisin päin ei oikein..

Itellä tosin olis näin keväällä käyttöä katukumeille, mutta ei oikein rahaa viitti loppuun ajetuista käyttää.. Jos noi takaset ei ihan kuution muotoisiks ole kulunut voitais ehkä jotain vaihdantataloutta harjoittaa.

 

[nuunii]

Itselle on useammankin kerran todettu: Oiih, kun se on niin iso! Mutta koskaan ei ole sanottu että se olisi LIIAN iso!  Eli tärkeintä lienee vehkeen kokoon katsomatta se kuinka sitä käytetään! Paikat kyllä saa rikki pienemmälläkin vempeleellä jos ajellaan miten sattuu...
Varusteet kumeja myöten kannattaa pitää kunnossa, ajelu on siten turvallisempaa....anyway turvallista kyytiä itsekullekin värkkien kokoon katsomatta!

 

[Streethawk]

Ja kokemattomalle nyybälle sama vanha ohje: Mee mahollisimman nopeesti radalle vetään yks ajoharjottelupäivä, ja vedä siel Täysiii! Se pistää kerralla selkärankaan sun omat rajat, jotka ei oo lähelläkään mopon rajoja. Ei sitä usko ennen ku kokee sen.

Itse kyllä suosittelisin lähtemään sinne ajoharjoitteluun maltilla ja järjellä eikä täysii. Tarkoitus olisi kuitenkin oppia oikeesti kaarreajoa eikä sitä opi ajamalla täysii, kun kaikki on ihan hakusessa. Hitaammin ajaen opettelee oikeat tekniikat ja sitten vasta nostaa nopeutta. Näin ainakin kun puhutaa ajoharjoittelusta.

 

[svahnm]

Ja kokemattomalle nyybälle sama vanha ohje: Mee mahollisimman nopeesti radalle vetään yks ajoharjottelupäivä, ja vedä siel Täysiii! Se pistää kerralla selkärankaan sun omat rajat, jotka ei oo lähelläkään mopon rajoja. Ei sitä usko ennen ku kokee sen.

Itse kyllä suosittelisin lähtemään sinne ajoharjoitteluun maltilla ja järjellä eikä täysii. Tarkoitus olisi kuitenkin oppia oikeesti kaarreajoa eikä sitä opi ajamalla täysii, kun kaikki on ihan hakusessa. Hitaammin ajaen opettelee oikeat tekniikat ja sitten vasta nostaa nopeutta. Näin ainakin kun puhutaa ajoharjoittelusta.

scuuba ehkä hakee tässä sitä, ettei noviisi uskalla mutkan tiuketessa kallistaa enempää kun pelkää pidon loppumista ja ollaan pöpelikössä.. Kun radalla käy huomaamassa, että pyörä tekee enemmän kuin uskaltaa käskeä, niin saattaa kadullakin uskaltaa luottaa.

Suosittelen silti myös itse vähän rauhallisemmin aluksi harjoittelua. Riippuu luonteestakin paljon, sopiiko shokkihoito vai ei..

 

[Villevalle]

Näkiskin sun ajavan rauhallista vauhtia! Ain on polvipalat maassa ja taitaa kahvan päistäkin kipunoita sinkoilla?

Mut toi lupaus muistetaan! Sitten määki tulen ajelemaan.

Jumankauta..

Mitäs olit aina siellä Tampereella potkimassa kiviä viime kesänä kun hiljaa ajettiin..

Tää on just tätä...svahnmilla kuluu käsittääkseni pelkästään talviajossa enemmän jalkatappeja ja polvipaloja "ultimate hotpantseista" kun normaali pommittajalta vuodessa ? voin olla toki väärässäkin.....

Mutta hieno asenne on kohdallaan.

ja edit piaf:

Tänne nyt

ja tossa linkki

Ilmottaudunko.......

ja nyt vasta maltoin lukea koko jutun....niin...rauhallisesti.

 

[svahnm]

Näkiskin sun ajavan rauhallista vauhtia! Ain on polvipalat maassa ja taitaa kahvan päistäkin kipunoita sinkoilla?  

Mut toi lupaus muistetaan! Sitten määki tulen ajelemaan.  

Jumankauta..

Mitäs olit aina siellä Tampereella potkimassa kiviä viime kesänä kun hiljaa ajettiin..

Tää on just tätä...svahnmilla kuluu käsittääkseni pelkästään talviajossa enemmän jalkatappeja  ja polvipaloja "ultimate hotpantseista" kun normaali pommittajalta vuodessa ? voin olla toki väärässäkin.....

Mutta hieno asenne on kohdallaan.

ja edit piaf:

Tänne nyt

ja tossa linkki

Ilmottaudunko.......

ja nyt vasta maltoin lukea koko jutun....niin...rauhallisesti.

Eipäs nyt liioitella, rauhallisesti mä ajelen suurimman osan ajasta, varsinkin talvella. Yhtään jalkatappia en ole tällä vuosituhannella katkaissut.. vaimolla niitä menee..

 

[scuuba]

Ja kokemattomalle nyybälle sama vanha ohje: Mee mahollisimman nopeesti radalle vetään yks ajoharjottelupäivä, ja vedä siel Täysiii! Se pistää kerralla selkärankaan sun omat rajat, jotka ei oo lähelläkään mopon rajoja. Ei sitä usko ennen ku kokee sen.

Itse kyllä suosittelisin lähtemään sinne ajoharjoitteluun maltilla ja järjellä eikä täysii. Tarkoitus olisi kuitenkin oppia oikeesti kaarreajoa eikä sitä opi ajamalla täysii, kun kaikki on ihan hakusessa. Hitaammin ajaen opettelee oikeat tekniikat ja sitten vasta nostaa nopeutta. Näin ainakin kun puhutaa ajoharjoittelusta.

scuuba ehkä hakee tässä sitä, ettei noviisi uskalla mutkan tiuketessa kallistaa enempää kun pelkää pidon loppumista ja ollaan pöpelikössä.. Kun radalla käy huomaamassa, että pyörä tekee enemmän kuin uskaltaa käskeä, niin saattaa kadullakin uskaltaa luottaa.

Suosittelen silti myös itse vähän rauhallisemmin aluksi harjoittelua. Riippuu luonteestakin paljon, sopiiko shokkihoito vai ei..

Mä hain lähinnä sitä, ett ku nyybä menee radalle, ja vetää siel täysii, niin se huomaa ihan käytännössä ett kuin paska kuski se on. Ja se ett se huomaa käytännössä sen ett se on paska kuski, aiheuttaa sen ett se fiilis menee selkärankaan, ja sitä kautta hillittsee huomattavasti sitä kaasukahvan vääntöö.

Jos se nyybä menee radalle, ja keskittyy hissuttelemiseen siel ja opettelee hissutellen kaarreajoo, niin ei se huomaa käytännössä sitä ett missä sen oma limitti sillä hetkellä on. Ja kun se palaa kadulle, niin se vääntää edelleen sitä kaasukahvaa tajuamatta missä sen oma limitti sillä hetkellä on. Ja sit pöpelikkö kutsuu.

Jos nyybä vetää ensimmäisen kerran elämässään "tieltä" ulos, niin radalla tehtynä siitä hyvin suurella todennäköisyydellä ei tule mitään vahinkoa. Ja tarkoitan nyt semmosta tyypillistä nyybän mutka pitkäks lipsahdusta/kupsahdusta.
Jos taas sama eka kerta tapahtuu tiellä, niin hyvin suurella todennäköisyydellä siin voi lähtee jopa henki. Ei tarvi ku sen verran huonoo säkää ett osuu ~30kmh pää edeltä johonkin kiveen ojanpohjalla ja niskat nurin. Tai ei ehdi edes ojaan asti vaan lentää pää eeltä siihen mutkan takaa tulevan kotilon tuulilasiin.

Eli on oikeastaan paljon pahempi yhtälö sanoa nyybälle ett mee hissuttelemaan radalle, kun se on menossa sinne ekaa kertaa.
Paljon parempi on sanoa, ett me vetään täysii.
Sen jälkeen ku se on vetäny täysii, niin sit se alkaa ihan itse hissuttelemaan.

Jos ajattelette omalle kohdallenne, niin olette varmasti saanut nyybänä ohjeita laidasta laitaan. Ja sitten kun ajettelette niitä, jotka ovat neuvoneet jotain hissuttelun suuntaan, niin onko niillä ollu mitään vaikutusta? Varsinkaan siinä vaiheessa kun ootte päässy varsana kevätlaitumelle? Ja onko se hissuttelu tullut vasta myöhemmin oman kokemuksen myötä ja siinä vaiheessa omasta päästä/selkärangasta? Siperia opettaa?

Toi nyt on oikeestaan tommonen pelkkä tavallinen psygologinen juttu, millä ei varsinaisesti ole mitään tekemistä ajotekniikan kehittämisen kanssa, vaan ainoastaan sen että todellakin tunnistaa oman limittinsä, ja myöskin että se limitin tiedostaminen vaikuttaa huomattavasti käytännön toimintaan, eli siihen että kuin paljo sitä hanaa vääntää.

 

[mjtee]

Tuskallisin kuume lähti oikeastaan tuolla pyörän ostolla - nyt tietää, että tuon räntä/vesisateen takana odottaa kesä ja uusi mukava kokemus: Ensimmäiset metrit omalla pyörällä.

No niin. Koittihan SE päivä tuossa viikko takaperin. Aikaisempi kotiinlähtö duunista ja vaimo heittämään pyöränhakuun. Matkalla alkoi arveluttamaan kevään lämpimimmän päivän aiheuttamat vesi/kuramassat teillä. Ihan sama! Tänään ajetaan

Tutisevin käsin maksamaan talvisäilytyslaskua odotellen, että tiskilta valitellaan, että varasto paloi viimeyönä tai joku varasti pyörän pihalta kun se odotteli valmiina minua... Ei sentään, mutta firman nettiyhteys oli poikki eikä tietenkään riittävästi käteistä mukana. Eikun automaatilla käymään ja uusi yritys. Nyt möllötti tutun näköinen pyörä liikkeen pihalla. Oikeastiko se oli noin hieno?

Eikun maksu alta pois, loput ajokamat niskaan ja vaimolle hushus.

Ajatukset jossain ihan muualla, avain virtalukossa on-asentoon ja ihmettelyä, että miksi hitossa tämä ei käänny tuonne ignition -alueelle. Pari vääntöä, ymmärrys ja naama punaisena nopea pälyily, että näkikö kukaan...

Noh. Starttinappi löytyi, kun sai aivot takaisin päälle.

Nätistihän se kävi. Lämmöt tyhjäkäynnillä ylös ja samalla tutustumaan. Valot toimii ja katkaisijat löytyy. Tankkikin on täytetty. Eikun liikkeelle. Pikainen pyörähdys pihalla hitaasti ja sitten tielle. Rauhallista kuivaa tiepätkää muutaman kerran eri kaasun asennoilla eestaas ja pakkohan se oli testata. Ykkösellä kahva nurin. Lähtee! Kypärän alla kuului tuolla hetkellä "Ei juma4%uta!".

Kiittelin omaa pyörävalintaani mielessäni ja ajattelin, että tämän 600cc:n potku riittää 77kg varusteineen -painolleni helposti. Opein heti, ettei takarenkaan pitoon voi luottaa, mutta suoraan ajaessa se ei aiheuta pahoja ylläreitä, kunhan pitää refleksit hereillä. Ymmärrän kokeneempien kuljettajien peloittelun kilokiksereitä ensipyöräksi hankkiville! Se yksi testaaminenkin voi olla liikaa.

Tämä aloittelija pääsi siis vauhtiin. Nyt on vasta noin 100km takana, joten täysin alkuvaiheessa ajokokemuksen hankinta on edelleen. Edelleen malttia erityisesti kaikille meille uusille kuskeille.

 

[oukkis]

Eli päivitetäänpä vähän:

Ajokamat- check
Kypärä- check
Pyörä- check
Kortti... fuck

*reps*

Miten toi kuullostaa samalta kuin kokeneen kilokyykyn omistajan muistilista heinäkuussa

Okei, lauantai-ilta, mutta silti musta ihan sigun arvoinen kommentti Viltsulta.

 

[TaikaEtana]

Noilla kilokyykyillä on tapana aina silloin tällöin sumentaa järjellinen ajattelu, oli sitten millainen kuski tahansa. Sitä tehoa on vain mahdotonta pitää koko ajan vakan alla. Joka muuta väittää, puhuu shittiä. Kaippa noita tehoreservejä on jollakin tapaa kunnioitettava ja oltava tiettyä nöyryyttä/malttia hommassa mukana. Niin kuin joku jo sanoikin, että tunne rajasi. Tuppia tuut vääntään tappiin ihan saletisti, mutta missä ja millä lopputuloksella? Toivottavasti tyydyttävällä, "turvallisesti" ja ilman sakkolappua. Hyviä kilsoja ja onnee ekan pyörän johdosta.

 

[TurhaVandaali]

koko talvi vaa taas tullu istuskeltua perslihaksil ja uskompa et taas sitä olen alottelija... saankoha mää tota rotiskoo ees pihasta enää liikkeelle

 

[joonak]

Kerrotaan tässä nyt omakohtaisia aloittelijan kokemuksia. Mopoiässä tuli ajettua kaikenlaisilla mopoilla, ja kevari iässä täysitehoisilla "kyykyillä". Ja talvet siinä välissä automaatti-Papalla

Sitten tulikin autoajokortti-ikä ja kaksipyöräiset sai jäädä. Into kuitenkin oli kova ison prätkän päälle ja päätös oli tehty, heti kun rahat riittää, ostan Gixerin.

Viisi vuotta vierähti ja en ajanut metriäkään kaksipyöräisillä. Loppukesästä 2006 oli sitten sopiva aika ja aloin etsimään pärrää. Kaikennäköisiä katseltiin, mutta Gixerin ostin (jostain syystä se vaan oli SE pyörä). Ja tonnisatasena tietenkin. Mietin aluksi 750 kuutioista, mutta itseni tuntien, tiesin että joutuisin sen vaihtamaan nopeasti isompaan. Ja minulle ystäväni ja kokenut motoristi sanoikin "Sinut tuntien, turha ostaa mitään pätkää, osta vaan iso pyörä". Ja kun ei noissa vanhoissa Gixereissä ole juuri hintaeroakaan 750 ja 1100:sen välillä.

No, kuinka on tähän mennessä mennyt... 2006 en ehtinyt ajaa kuin kolmisen viikkoa ja kilometrejä taisi kertyä 2000 km. Ihan opetellessa meni. Viime keväänä sitten ajelemaan tosissaan. Kesän aikana tuli ajettua 7000 km (mutkaa, kaupunkia ja matkaa) ilman ongelmia (no yhdet ylinopeussakot sain

). Kertaalleen kaadoin prätkän kotipihassa kyljelleen sitä parkeeratessa (kyllä v****ti, mutta olihan tuo ihan odotettavissa). Onneksi fyysiset vahingot olivat pienet.

Nyt tässä odotellaan uutta ajokautta, ensi viikonloppuna olisi tarkoitus hakea mopo talvisäilöstä. Ja kädet tuntuu tässä sen verran tärisevän, että ihan alkeista sitä joutuu taas aloittamaan.

Viime keväänä oli tarkoitus mennä autokouluun preppauskurssille, mutta se sitten jotenkin unohtui

Jos nyt tänä keväänä saisi aikaiseksi.

Ja miksikö kerroin kaiken tämän. Mielestäni 1100 Gixu sopii ainakin _minulle_ varsin mainiosti ensipyöräksi. Juu, onhan se hieman painava ja koska olen vartaloltani tällainen tuulen n**sima vinkuheinä, niin saa kyllä katsoa aika tarkkaan esim. mihin parkkeeraa. Tehot... onhan siinä jotain, harvemmin tulee käytettyä koko tehoreserviä, mutta onhan se ison koneen vääntö kiva.

Mutta kaikesta huolimatta tai juuri sen takia, ottakaamme maltillisesti tuolla liikenteessä, erityisesti alkukaudesta. Vaikka itse olet kuinka hyvä kuski, ei se tee siitä kolmion takaa eteen tulevasta kotilo kuskista hyvää.

 

[Nem-]

Olipa mukava löytää tämä keskustelu täältä! Itsekin nän aloittelijana erittäin mielelläni kuulen, mitä muilla aloittelijoilla mielessään liikkuu!
Itellä ensimmäinen ajotunti edessä keskiviikkona

Hiukan laittanut jo jännittään, mutta mukava kuulla myös, että en ole ainoa

Itellä ainoa kokemus kakspyöräsistä on viime kesältä, kun kaverin enska mopon kävin keulimassa ympäri

että näillä mennään ja toivotaan, että keskiviikkona menee hiukan paremmin!

 

[Tribu]

Taloyhtiöltä voi vuokrata lämpimän paikan parkkiluolasta joka on lukittu ja vartioitu joten sinne sen varmaan rahtaan. Hinta on 43e/kk ja kysyin voiko ruutuun ängetä useamman pyörän ja on kuulemma ihan OK joten ajattelin etsiä toisen motoristin tästä alueelta jonka kanssa laittaa maksu puoliksi.

ihan lakikin jo sanoo että autoja max 1 kpl per ruutu ja moottoripyöriä niin monta kuin mahtuu. elleivät sitten ole asiaa muttanut joten eipä se taloyhtiö kait voi kieltää laittaan usempaa laitetta ruutuun?

ei mul muuta hauskoja ajohetkiä

 

[Hannu59]

1. Mutta uskon aidosti että pystyn vastaamaan kaluston asettamaan haasteeseen. En katso että olen koskaan ollut näyttämisenhaluinen.

2. Olen ehtinyt pieneen ikääni nähden ajaa jos jonkin moisia autoja joista osaa voitaisiin jopa luonnehtia suht suorituskykyisiksi.

3. Voin rehellisesti sanoa etten ole koskaan ottanut vastaan haastetta kiihdytyskisaan liikennevaloista vaikka alla on ollut joskus autoja joiden suorituskyky houkuttelee raskaaseen kaasunkäyttöön. Kovin nopeus (käsi raamatulla) jota autolla olen koskaan ajanut on 130km/h. Turun moottoritiellä kesärajoituksella. En ole koskaan tuntenut tarvetta päteä toisille tehokkaalla autolla.

4. Olen jostain kierosta syystä saanut enemmän nautintoa siitä, että saan ajaa kulkupelillä josta tehoa löytyy, kuitenkaan sitä koskaan täysin käyttäen kuin siitä, että esittelisin ajoneuvoni koko tehoreservin umpi-tuntemattomille.

Tämä lähti vähän pahan näköisesti, mutta kohdat 1, 3 ja 4 ovat sinun puolellasi. Kell' onni on, se onnen kätkeköön.

Kulkevan pyörän ajamisen paras nautinto on ajattaa Teinikoppa-Bemaristi tai oikein 2-litraisen työsuhdeAnjoviksen liisannut Esson paariin paukuttelemaan henkseleitään kun "mopopoika jäi kun paska rattailta". Eikä kaveri edes ymmärrä saattavansa itsensä hieman, krhm, outoon valoon

Kuulija kyllä tietää että joko mopopoika ei huomannut että käynnissä on kisa tai päätti huvikseen osallistua moottori tyhjäkäynnillä ja näinollen hävisi hiuksenhienosti.

Varo kohtaa 2, koska leikkuupuimuri on siinä suhteessa parempi lähtökohta moottoripyörän ajamiseen kuin formula 1, että puimurinkuskilla on yleensä ajokortti ja sen saadakseen pitää tuntea liikennemerkit. Moottoripyörä ei ole auto.

 

[mjtee]

2. Olen ehtinyt pieneen ikääni nähden ajaa jos jonkin moisia autoja joista osaa voitaisiin jopa luonnehtia suht suorituskykyisiksi.

Tähän voisin itsekin kommentoida vielä jotain. En kiistä, etteikö itselläkin ole ollut alla hyvinkin tehokkaita autoja aiemmin. 12.xx s varttimailivehkeitä sateen kestelemilla öisillä kaupungin kaduilla. Ei sen nopeampia, mutta silti riittävän tehokkaita siihen, että takareiden pito oli propleema suoralla, väärällä, kuivalla ja märällä. Mikään noista autoista ei ole kuitenkaan tuntunut edes etäisesti yhtä vaarallisen tuntuiselta peliltä, kuin tuo oma kusiainen perse irti likaisella asfaltilla - eikä varmasti sitä ollutkaan. Auton hallinnasta puuttuu niin monta elementtiä, joita tarvitaan vikuroivan pyörän kanssa.

Vaan on tässä riittävästi viltsua jo varoiteltu. Pakkohan tuota vakuuttelua on jo uskoa

Varoittelu taitaa koskettaa paremmin meitä muita idiootteja, jotka eivät osaa olla kääntämättä sitä kahvaa tai painamatta pedaalia.

 

[viltsu81]

Nonnih... Ekat ajotunnit käyty. Mukavassa tihkusateessa Kawan ER-5:lla... Aluksi tuntui että eipä tuu tästä touhusta tasan YHTÄÄN MITÄÄN! Hirveä hartialukko, kädet jäykkinä, polvet irti tankista, nälkä, paskahätä ja kauheet nikat..

Puolituntia kun olin räpeltänyt niin alkoi jo näyttää valoisammalta. Lopputulos oli se että sain jotenkuten hyväksytysti suoritettua hidas-ajon, pujottelun ja jarrutuksen (jarrutuksessa meni lähes kokoajan takarengas lukkoon kun märkä asfaltti+sepeli+rumpujarrut yllätti olemattoman pidon puolesta) Nyt on sellainen fiilis että on ehkä jopa olemassa mahdollisuus läpäistä se käsittelykoe  

Ja pitää myöntää että alkaa hiljalleen hahmottumaan noiden pyörien suorituskyky: tuntui että se ER-femma karkaa jalkojenvälistä jos kaasua käyttää vähänkin reippaammin, eikä pyörä ole edes sieltä suorituskykyisemmästä päästä...

Huomenna jatkuu  

 

[svahnm]

Ja pitää myöntää että alkaa hiljalleen hahmottumaan noiden pyörien suorituskyky: tuntui että se ER-femma karkaa jalkojenvälistä jos kaasua käyttää vähänkin reippaammin, eikä pyörä ole edes sieltä suorituskykyisemmästä päästä...

Huomenna jatkuu  

No niin siitä se lähtee.

Voin kertoa, että erkin jälkeen tonninen giksu on avaruusraketti, jolla hämärtyy näkökenttä kiihdytyksessä parin huntin pinnasta ennen kuin siihen tottuu. (oikeasti!)

 

[factoryrider]

jep näin. Sitä äkkipoika luulis et ei sellanen 600cc pärräkään riitä kun ei se mihinkää mee. Tosin se vaan on. Itte ku pääsin ekaa kertaa koittaa kunnolla pärrää niin adrenaliini virtas varmaan kakspäivää veressä ku aatteli ees miten hauskaa se kiihdytys onkaan ja kyseessä siis ei ollut kun 650 suzuki sv (ehkä vielä jonain päivänä oma) joten sen kilogiksun kanssa kannattaa ottaa iisisti

 

[AnDy]

Noniin, mukava saada uusia kasvoja mukaan. Treeniä tuo alku vaatii, sama tilanne oli itselläkin 4 vuotta takaperin kun tuon ekan ison pyörän (gsx-r 750) hankin. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti kulkemaan.

Suosittelen lämpimästi ottamaan osaa näille meidän ratapäiville ja varsinkin aloittelijana noihin koulutusryhmiin. Sieltä saat yhdessä päivässä vinkkejä ja kokemusta rutkasti. Ja muutenkin päivillä on oiva tilaisuus saada ja kysyä neuvoja mistä tahansa ajamiseen ja lajiin liittyen.

Parasta antia radalla ajamisessa on kuitenkin oman pyörän ja itsensä rajojen oppiminen. Se ehkäisee kummasti hartialukkojen syntymistä katuajossa ja tuo muutenkin kaivattua rentoutta ajamiseen. Näin olen itse henkilökohtaisesti kokenut ja voin lämpimästi suositella sitä ihan kaikille motoristeille.

Ja tietysti nuo klassiset torstai-ajelut ovat yksi tämän harrastuksen kohokohtia

/Andy