Itse aloitin vuosikausien tauon jälkeen onnekkasti kavereiden pyöriä kokeilemalla. Melko nopsaan huomasin, että kustomi on alkuun hankala, kyykky epämukava, ja peruspyörällä pystyi keskittymään oleelliseen pyörän ominaisuuksista piittaamatta. Ja omaksi isommaksi tuli puolen litran Kawa, Z500. Valmiiksi vanha ja arvonsa ainoastaan kulutusosissa pudottava. Sillä tuli useampi vuosi ajettua, niin että parin ensimmäisen vuoden jälkeen huomasin, että ihan niinkään kiire ei mihinkään ole, yläkierroksia tuli käytettyä pari kertaa kesässä. Niinpä siinä vaiheessa vaihdoin leppoisaan kustomiin, ja nautiskelin monta (6) vuotta 600cc Shadowin kyydistä. Riitti kaikkeen yksin ajaen, joskin oli väännettävämpi ajettava edelliseen verraten mutkaisilla maanteillä, vaativampi, mutta toisaalta ajamisen iloa ja aktiviteettia löytyi ihan rajoitusvauhdeissa. Sitten tuli se vaihe, että takapenkkiläinen ja mahdollisesti matkatavaraakin pitäisi saada kulkemaan vaivatta. Sitä tuli Zetalla ja Shadowillakin tehtyä, mutta toisessa oli voimaton alakierrosalue, piti käyttää kierroksia ja toisessa loppui puhti hyvin vääntävän alakierrosalueen jälkeen. Ihan hyvin kulki Shadowilla 2+tavarat, alle 100 rajoituksilla ja tasaisella, oli näistä parempi leppoisaan matkantekoon.
No, sitten taas edelliset mielessä, kahden matkattavaa pyörää haikaillessa tuli vastaan vuosien haavepyörän yksilö, ja enemmän tunteella kuin järjellä käteen jäi ZRX1200 Kawa. Siinä on sitten kaikkea. Alavääntöä leppoisaan ajeluun ja huipputehoa kiidättämään kahta ja tavaroita paikassa missä hyvänsä, ei hyydy mäkeen. Voi olla, että edelleen yksin ajaessa tehokierroksia tulee käytettyä kaksi kertaa kesässä, mutta on se muikea vääntämään leppoisastikin. Se kyllä tulee liki joka ajopäivä mieleen, että tolkku täytyy olla luja, mielummin kokemuksen kautta, sillä ajattelemattomalla kahvan käännöllä vauhti linkoaa pitelemättömiin ennenkuin ajatus ehtii mukaan. Siinä mielessä olen sillä kannalla, että ensin pitää opetella ajamaan ja tietämään ajamisen rajat, ennenkuin hankkii pyörän jolla puolihuolimaton kiihdytys johtaa nopeuksiin joissa ajotaito on kortilla. Isot peruspyörät saattavat olla oman kokemukseni mukaan salakavalimpia, sportti vaatii vähän vaihdeselausta ja kierroksia, isoillakin kustomeilla loppuu vetoalue ajoissa, mutta nämä isokoneiset peruspyörät... rauhallista ajoa, kaasun kääntö ja levitointi seuraavaan pisteeseen, joka toivottavasti ei ole ns. "tilanne". Oikeesti jekyll-hyde, tosihelppo ajaa mutta linkoaa vauhtia äkimmin kuin uskoisi.
