aloitteleva motoristi

[jlik]

Terve,

Mulla oli nuorempana pyörä (yli 20v sitten) ja viime vuosina olen ajatellut pyörän hankintaa. Nyt on sitten iskenyt todella paha kuume; autokuumeetkaan eivät ole olleet koskaan näin pahoja.

Vaimon kanssa on aloitettu keskustelut ja saan hankkia pyörän. Vaikka kuume on kova, niin malttia pitää olla. Olen aloittanut hankkimaan varusteita ja tältä foorumilta olenkin saanut hyviä vihjeitä. 2-osaisen nahkapuvun löysin Ebaystä. Kypäräksi on tulossa suubertti. Varustelehankinnat on aika selvä juttu mutta suurempi ongelma on se, etten ole ajanut pyörällä pitkään aikaan.

Korttina mulla on AB joten periaatteessa saan ajaa isoakin pyörää. Koen kuitenkin niin, että pitäisi/kannattaisi mennä pyöräkouluun. Tarvitsen ilman muuta opetusta pyörällä ajamisesta; en itse liikennesäännöistä jne. Mitä mp-koulua suosittelette pääkaupunkisudulla?

Millaista pyörää suosittelette aloittelijalle? Olen ajatellut hankkia jonkun käytetyn aluksi ja jos kiinnostus jatkuu pitempäänkin niin sitten voisin vaihtaa uudempaan/isompaan. En ole vielä katsellut mitään pyöriä, mutta sen pitäisi olla katupyörä ja sellainen että vaimonkin on mukava istua siinä (tämä voi olla vielä haave). Jos tosiaan vaimo istuu mukana niin pyörän pitäisi olla riittävän tehokas. Mitä liikettä (pääkaupunkiseudulla) suosittelette pyörän hankkimiseksi?

Ja sitten ehkä se suurin ongelma. Haaveena on se, että saisin vaimon mukaan. Hänellä on jonkinlainen pelko moottoripyörien suhteen. Ilmeisesti kuitenkin kannattaa odotella, että mun omat ajotaidot on kehittyneet sen verran että luottamusta on tullut lisää ja vasta tämän jälkeen uskaltaisin ottaa vaimon kyytiin. Kuulisin mielelläni ajatuksia miten muut ovat saaneet taivuteltua vaimon mukaan kyytiin.

t. Jari

 

[Taajuuskorjain]

Onko jäännyt mieleen jotain pyörämallia joka kiinnostaisi tai toimii omaan silmään? Kaikilta meillä löytyy kuitenkin ne omat lempparit. Niistä on yleensä hyvä lähteä liikkeelle.

Esimerkiksi iso Suzukin Bandiitti olisi varmasti hyvä, joskin hieman tylsä vaihtoehto. Helppo ja pomminvarma nakupyörä jossa kyytiläiselläkin on mukava olla.



Ensin tosiaan kannattaa opetella ajamaan yksinään. Niin että pyörän tuntuma ja hallinta tulee selkärangasta. Siinä on huono alkaa arpomaan vastaohjauksen kanssa, kun mukana on kyytiläinen ja tulee tilanne eteen. Helpommin varmaan se vaimokin tulee kyytiin kun pystyt antamaan itsevarman vaikutelman ajamisestasi.


Omaa avokkia sain pyydellä kyytiin kesän ajan. Sitten kesän lopulla saatiin tutulta kypärää lainaksi ja aloin ahdistelemaan asiasta vielä enemmän. Ensimmäinen kerta oli n. 3 km lenkki asuinlähiössä. Ennen pyörän selkään nousua avokkia jännitti niin että tärisi paikallaan ja taisipa muutaman kyyneleenkin tirauttaa. Sen lenkin jälkeen olikin, että "ei se kai nyt niin pelottavaa ollutkaan... kai". Seuraavana viikonloppuna käytiinkin jo sitten 50 km ajelulla ja on kinunnut sen jälkeen kyytiin vähän väliä. Harmi vaan, että tuo meikäläisen pyörä on enemmän suunniteltu A-luokan reissuja varten, eikä se siinä ole 2-päällä mukava olla kummallakaan

 

[yason]

Korttina mulla on AB joten periaatteessa saan ajaa isoakin pyörää. Koen kuitenkin niin, että pitäisi/kannattaisi mennä pyöräkouluun. Tarvitsen ilman muuta opetusta pyörällä ajamisesta; en itse liikennesäännöistä jne. Mitä mp-koulua suosittelette pääkaupunkisudulla?

Kaikki autokouluthan antavat myös mp-opetusta, mutta yksi tärkeä asia on kemia opettajan kanssa. Oikeasti voi oppia vasta, kun puhutaan samaa kieltä. Minä kävisin muutamassa sopivassa paikassa sijaitsevassa koulussa ja jututtaisin mp-opettajaa sen varjolla, että minkälaisia kursseja tai tunteja koulu voisi tarjota tällaiseen uusharjoitteluun. Samalla selviää hiljalleen se, että mistä koulusta tulee paras fiilis.

Ja sitten ehkä se suurin ongelma. Haaveena on se, että saisin vaimon mukaan. Hänellä on jonkinlainen pelko moottoripyörien suhteen. Ilmeisesti kuitenkin kannattaa odotella, että mun omat ajotaidot on kehittyneet sen verran että luottamusta on tullut lisää ja vasta tämän jälkeen uskaltaisin ottaa vaimon kyytiin. Kuulisin mielelläni ajatuksia miten muut ovat saaneet taivuteltua vaimon mukaan kyytiin.

Ensimmäisenä vuotena en itse ottanut ketään kyytiin. Toisena vuotena sanoin vaimolle, että ajan tätä pyörää kyllä yksinkin, mutta mielelläni kyllä ottaisin hänetkin joskus mukaan jonnekin kahville.

Annoin ajatuksen hiljalleen kypsyä vaimon päässä ja jossain vaiheessa päädyttiin siihen asti, että opeteltiin vaimon kanssa takana istumista pienillä lenkeillä lähikortteleissa. No, eipä se niin pelottavaa ollutkaan ja sitten vähän isompia lenkkejä ja parhaimmillaan samana kesänä tehtiin ehkä parin sadan kilometrin perseenpuuduttamisharjoitus. Ei ole edelleenkään vaimon "juttu", mutta kyllä hän halusi lopulta kuitenkin aina kokeilla lisää.

Vaihdoin pyörää nyt keväällä ja vaimon ensimmäisiä kommentteja oli pyörän nähtyään, että "tuon kanssa minäkin haluan joskus lähteä jonnekin" Anskattoo nyt, mitenkä käy... O

 

[Wilhelm]

Itsellä ei ole tarvinnut miettiä kyytiläisten mukaantaivuttelua kun haluan ajaa yksin turvallisuussyistä ja siitä syystä että vaimo hengittää niskaan jo ihan tarpeeksi himassa. Mulle moottoripyöräily on yksilösuoritus mutta ymmärrän ettei näin ole kaikille.

Suosittelen kuten muutkin ovat todenneet harjoittelevasi pyörän käsittelyä riittävästi yksin ennen kyytiläisten mukaantuloa. Ajotaito ykkösellä taas pisti nöyräksi ja huomasi kuinka paljon pitää treenata ihan perusjuttuja. Eli jatkuvaa treeniä myös omatoimisesti. "Ability don't last" kuten jotkut soturit tuppaavat sanomaan.

Pyörä valintaan on vaikea antaa yksiselitteistä oikeaa ohjetta. Pyörän pitää mielyttää silmää ja sydäntä. Suosittelen abs-jarruja, koska tutkitusti ne lisäävät turvaa. Sinun tapauksessa voi varmaan kerralla ostaa ison pyörän kun malttia on varmaan kertynyt iän myötä. Ei ne isot ja tehokkaat pyörät kuitenkaan aivan itsestään lähde näpeistä...

 

[HiTec]

Ja sitten ehkä se suurin ongelma. Haaveena on se, että saisin vaimon mukaan. Hänellä on jonkinlainen pelko moottoripyörien suhteen. Ilmeisesti kuitenkin kannattaa odotella, että mun omat ajotaidot on kehittyneet sen verran että luottamusta on tullut lisää ja vasta tämän jälkeen uskaltaisin ottaa vaimon kyytiin. Kuulisin mielelläni ajatuksia miten muut ovat saaneet taivuteltua vaimon mukaan kyytiin.

Omalla 10+ vuoden kokemuksella en ole vielä itsekään tuossa onnistunut, pyörätkin ovat tänä aikana vaihtuneet, mutta mamman mieli ei

 

[Muikku]

Millaista pyörää suosittelette aloittelijalle? Olen ajatellut hankkia jonkun käytetyn aluksi ja jos kiinnostus jatkuu pitempäänkin niin sitten voisin vaihtaa uudempaan/isompaan. En ole vielä katsellut mitään pyöriä, mutta sen pitäisi olla katupyörä ja sellainen että vaimonkin on mukava istua siinä (tämä voi olla vielä haave). Jos tosiaan vaimo istuu mukana niin pyörän pitäisi olla riittävän tehokas.

Ja sitten ehkä se suurin ongelma. Haaveena on se, että saisin vaimon mukaan. Hänellä on jonkinlainen pelko moottoripyörien suhteen. Ilmeisesti kuitenkin kannattaa odotella, että mun omat ajotaidot on kehittyneet sen verran että luottamusta on tullut lisää ja vasta tämän jälkeen uskaltaisin ottaa vaimon kyytiin. Kuulisin mielelläni ajatuksia miten muut ovat saaneet taivuteltua vaimon mukaan kyytiin.

Mä lähtisin kyllä aloittelemaan ihan tonnisella pyörällä, auttamattomasti (vaikka en tiedä minkä kokoisia olette) niin kuus- ja kasisatkut jää yleensä kahdelle pieniksi. En ole paljoa itse takana istunut, mutta vaimona tiedän muutaman jutun mikä siihen mukavuuteen takana vaikuttaa.
1. Penkki 2. Kiinnipitokahvat 3. Istuma-asento 4. Näkyvyys

Yleensä kyykkypyörät on hankalimpia istuttavia, ellei sitten halua olla painautuneena kypärät kolisten vastakkain. Jokaisen jarrutuksen ja kiihdytyksen jälkeen tulee "koska tämä oikein loppuu- olo". On liukkaita penkkejä, joihin saattaa kyllä auttaa ajohousuissa oleva liukueste (jotka toisissa on , toisissa ei).

Ehdotan myöskin vaimona, ettei vaimolle hommata mitään "on silloin tällöin kyydissä - kamppeita". Kunnon varusteet saattavat ajaa vaikka vaimonkin prätkäharrastuksen pariin kunnolla, mutta voin taata, että se päässä pyörivä viis-numeroo-liian-suuri-kypärä ei sitä tee.

Ja samoilla linjoilla oon muitten kanssa tosta kyydittämisestä paitsi, että me harjoiteltiin sitä jo autokoulussa, ei siihen opi ellei opettele ja jos jalat osuu pyörän päällä hyvin maahan niin voi sitä kyyditystä treenata hyvin hetikin.

Itse kyydittelen silloin tällöin miestäni, joka painaa aika paljon minua enemmän, ettei taidot ruostu.
Onnea uudelle harrastukselle!

 

[Bone]

Terve,


Ja sitten ehkä se suurin ongelma. Haaveena on se, että saisin vaimon mukaan. Hänellä on jonkinlainen pelko moottoripyörien suhteen. Ilmeisesti kuitenkin kannattaa odotella, että mun omat ajotaidot on kehittyneet sen verran että luottamusta on tullut lisää ja vasta tämän jälkeen uskaltaisin ottaa vaimon kyytiin. Kuulisin mielelläni ajatuksia miten muut ovat saaneet taivuteltua vaimon mukaan kyytiin.

t. Jari

Tuo on lajissa kuin lajissa hieman sama homma kun ns.lasten harrastusten kanssa .

Tekeekö muut "sun hommaa sun mieliksi" ja jos, niin kuinka paljon ja miten pitkin hampain .

Ei siinä auta kun "tarjota kokeiltavaksi" ja katsoa sitten rehellisesti..... nappaako vai ei.

Ainoa mitä "voi edellyttää", on että suostuu kokeilemaan, mutta ei välttämättä sitäkään jos
lähtökohta tuntuu ihan mahdottomalta. Kaikki ei vaan tykkää tehdä jotain.

Mopoilu on kuitenkin asia, johon liittyy olennaisena sellaisia asioita joiden kanssa
saattaa olla enemmän ja vähemmän... ennemmin tai myöhemmin... ongelmantynkää
jos koko touhu ei ylipäänsä lähde liikkeelle omasta kiinnostuksesta ja halusta.

No.... "suoritetaanhan" monessa perheessä esim. torstaisin saunan jälkeen klo 22.00 erilaisia velvollisuuksia.
Imuroidakin täytyy välillä ja pyykin kanssa touhuta.....

Sama se mitä touhutaan.... mutta kun pitäisi "olla kiwwoo"....
se pitäisi kyllä aidosti onnistua ihan ilman viinaakin....
On se aina roisia jos yhtään ei tee mieli mutta tekee kuitenkin

Menee helposti "crediittien laskemiseksi" ja kaupankäynniksi

 

[jlik]

Vastauksia on jo tullutkin ihan kivasti mutta kaipaan lisää kokemuksia, kommentteja, ajatuksia jne. Löysin eilen joitakin ajatuksia pyörän suhteen tältä palstalta mutten ehtinyt lukea niitä tarkemmin (yritän illalla katsoa niitä tarkemmin).

Ikää on tosiaan kertynyt jo sen verran, että malttia on enemmän kuin nuorempana. Autolla on tullut liikuttua Euroopassa viimeiset 13 kesää, joten nöyryyttäkin oon oppinut. Saksassa kävi joskus jopa niin, ettei turbo Saabilla pärjännyt nopeudessa edes pakuille (kilpailuun niiden kanssa en ryhtynyt vaikka kovasti yrittivät härnätä liimautumalla takapuskuriin kiinni).

Sen jälkeen kun lähetin ekan viestin, tutkiskelin pottia. Olen päätymässä joko Suubertin S2:seen tai Shoein GT-Air lähinnä sen vuoksi että niissä on integroitu aurinkovisiiri. Näistä kuupista on varmaankin kokemuksia ihmisillä. Jostakin luin, että S2:n aukko on aika pieni joten saako sen laitettua päähän helposti?

t. Jari

 

[Bolt]

Autokoulu Frendit on orgin yhteistyö kumppani.
Maksetulla jäsenmaksulla taisi saada alennustakin. Ja jos jossain, niin siellä on pätevä mp-kouluttaja.
Pyörän suosittelu on saanut tällä palstalla aina aikaan mehevän huutoäänestyksen. Parikin tuttua on ensipyöräksi valinnut Suzuki GSX650F ja kovin ovat tykänneet.

 

[Wilhelm]

Kaipasit lisää kokemuksia ja näkemyksiä. Moni juttu pyörän ja varusteiden osalta on sellainen että sopivuuden itselle tietää vasta kun on hetken käyttänyt tuotetta. Varusteiden osalta ei kannata sniiduilla eli osta kerralla laadukas kypärä (tämä osasto edellisen viestin perusteella kunnossa, btw itsellä 2. kausi gt airilla ja hyvä on, korvatulpat tarvii mut niinhän ne kaikki...) ja muut varusteet. Hyvät, suojaavat ja sateenpitävät saappaat, kunnon panssrit ja vedenpitävä asu Suomen aurinkoiseen suveen.

Pyörän suhteen on vaikea suositella kun et kirjoittanut mikä iskee. Helpompia ajettavia alkuun ovat tyypillisesti nakut ja sport tourerit pystyn ajoasennon ja leveämmän tangon takia. Toki moni aloittaa muna-asennossa kyykkypyörällä mutta vähän iisimpää on olla alkuun pystysuorassa.

Pyöriksi voi suositella esim aiemmin mainittu Bandit sekä esim. Hondan CBF 1000/600, Yamahan FZ1. Näitä kaikkia löytyy suht järkihintaan ja abs on tarjolla. Toki allround pyöristä löytyy myös monia hyviä vaihtoehtoja jos on enemmän seikkailija.

 

[jlik]

Joo, varusteiden osalta aion hankkia heti kunnolliset vaikka ne maksaa. Kuume on kuitenkin sen verran kova, etten usko että harrastus loppuisi ihan heti.

Tuo pyöräterminologia on mulle vielä hieman vieras. Naku on kai pyörä ilman katetta. Jos näin on, niin pyörän pitää olla katteellinen. En hae mitään kyykkypyörää varsinkin jos saan vaimon vielä kyytiin. Muikkuhan totesi, että kyykkypyörissä on hankala istuma-asento kahdelle.

 

[juho998]

Mulla oli aloittajan kanssa oikeastaan ihan sama tilanne reilu kaks vuotta sitten. Ei mitään kokemusta moottoripyöristä kunnes kuume iski. No halusin matkapyörän kun puoliso ilmaisi halua lähteä kyytiin. Hommasin BMW R1200RT;en ekaksi pyöräksi . Näyttää ihan hirveeltä kamppeelta (iso ja painava päälleppäin) mutta on käytännössä ketterä ku mikäkin . Tätä vehjettä käännetään sitten ainoastaan vastaohjauksella mutta sen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Kääntyy todella hienosti mutkiin myös kaks.päällä.

Muutaman kuukauden ajoin kunnes otin puolison kyytiin. Aluksi ajaminen ei ole rentoa/hauskaa kun joku on takana mutta nyt parin vuoden jälkeen sitä ei oikeastaan edes huomaa.

Ei tommone isohko matkapyörä varmaan kaikille sovellu ekaksi pyöräksi mutta mulle se sopi. Tossa pyörässähän on painopiste todella alhaalla..

Joo ja kypäränä on S2. Aivan kauhea laittaa päähän juuri sen kapean suuaukon vuoksi mutta ko. kypärä on ihan huippu verrattuna esim. mun toiseen eli Shoei Qwest;iin. S2;een ei ota mulla tuuli kiinni yhtään.

 

[seppo02]

Pyöristä senverran että:
Kato sellainen edes suurinpiirtein silmänmukainen - myös rouvan mielestä. Mikään ei vit*ta enempää kun se että joutuu harrastamaan omasta mielestään väärällä vehkeellä. Esim. jos rouva vihaa sinistä niin se ei taatusti tule kyytiin vaikka neuloilla tökkisi.
Toisekseen kato että pyörän päällä on mukava edes lyhyitä aikoja istua. Mulla esimerkiksi xx oli jostainsyystä sellainen että sadan kilometrin jälkeen oli koko kroppa puuduksissa, bemarin k1200s:llä sai ajaa tankillisen eikä tuntunut miltään. Kaikki ei vaan sovi kaikille.

Naku on kiva ellette ajele pidempää matkaa. Nakulla jo 300 kilometriä moottoritietä alkaa vituttamaan. Ja välttämättä se naku ladonovenkokoisella tuulisuojalla ei ole silmanmukainen.
Varttikatteellinen korjaa noita puutteita, kokokatetut ovat kivoja paitsi kun joutuu katteita purkamaan ja joidenkin mielestä kokokatettu näyttää ja tuntuu tuppewaarerasialta. Lisäksi joissain käytetyissä huonoistisovitetut katteet rämisevät ja vikisevät ihan kiitettävästi. Jos se nyt jotain haittaa
Kyykky jo taisi tullakin käsiteltyä.
Karuenskoissa/allroundeissa tms. on se hyvä puoli että ne kantavat hyvin kuormaa ja toimivat kohtuullisesti kaikkialla. Toki korkeita, yläpainoisia ja yleensä rumia.

Toki riippuu paljon teidän koostanne ja mitoistakin mikä pyörä on hyvä. Kokeilkaa, kierrelkää ja tehkää sitten päätös. Ajovarusteitakin hankkiessa kannattaa pitää mielessä mikä pyörä on tulossa, kisakireyteen leikattu puku ei tunnu hyvältä jos hommaat pystyssäajettavan pyörän.

eikun onnea valintaan, sitä tarvitaan

 

[noutaja]

Minä aloitin neljävitosena. Ikinä ei ollut edes mopoa. Alkuun ostin 750:n Kawa tsetan, parin kesän jälkeen vaihdoin isoon Banditiin. Nyt on useamman kerran tullut käytyä Alpeilla, kerran Lofooteilla jne. Jälkikäteen ajateltuna tuo 750:n oli turha välivaihe. Jos meinaat muuta kuin pientä ilta-ajelua ajella, osta suoraan isompi pyörä.

En käynyt mitään autokoulun kursseja, lahjana 1982 saatu iso A oli kortissa. Pari kokeneempaa kaveria neuvoi alkuun oleellisimmat asiat. Hyvin on pärjätty.

 

[partjo68]

Olin vuosi takaperin samassa tilanteessa, eli AB kortti oli mutta ajokokemusta ei. Kävin autokoulu Startin ns. alkeiskurssin johon kuului muutama tunti teoriaa ja pari ajotuntia, tällä pääsi jo alkuun. Parin viikon oman harjoittelun jälkeen osallistuin saman autokoulun järjestämään päivän mittaiseen jatkokurssiin Ahvenistolla. Pääsi harjoittelemaan kaarreajoa sekä väistöjä ja hätäjarrutuksia 70-100 kmh vauhdeista.
Omaksi pyöräksi valikoitui Yahama FZ6S2 ABS. Tässä siis varttikate, tehojakin riitävästi aloittelijalle, kilometrejä tuli viime kesänä 10 000 km.
Vaimo oli lainavarusteilla kyydissä viime kesänä pari kertaa. Tänä keväänä on hommailtu vaimolle omat varusteet ja kypäriin kypäräpuhelimet, kun innostui kyydissä olemisesta enemmän.
Tähän asti on tuo 600 riittänyt, mutta ehkä loppukesästä tai viimeistään ensi vuonna katselen jotain isompaa pyörää esim. Kawasaki Z1000SX kiinnostaisi.
Kannatta katsoa tuo autokoulu Startin sivu ja sieltä BikeTraining.

 

[Henkar]

Itsellä ei ikää vielä ole edes lähelläkään kolmeakymmentä mutta annampa silti omia näkökantoja asioihin. Itse aloitin "moottoripyöräilyn" kevytmoottoripyörällä 16 vuotiaana, silloinen pyörä 125cc Honda Shadow customi, ajeltua tuli paljon ja jopa kertaalleen lenkki heitettyä 350km päässä silloisen tyttöystävän istuessa takaritsillä, laukut täynnä vaatetta ja vielä teltta jne varusteet mukana. Pienempiä teitä kun ajoi ei ollut mitään ongelmia tehdä matkaa tällä alle 11kw mopetilla, toki saihan sitä välillä pykältää ja nykyisin elopainoakin on jo itsellä saman verran mitä sillon meillä matkaajilla yhteensä. Kuitenkin pienellä pyörällä oppi ajamaan ja customi pelko hävisi sen verran että nykyisinkin jos pätäkkä riittäisi niin vaihtaisin oitis customin alle.

Mitä ihan moottoripyöräilyyn tulee niin allekirjoituksessakin mainittua 900cc Yamahaa sain lyhyen matkan ajaa jo ennen A-kortin saamista (20v), korkea painopiste vaati totuttelua enkä ole oikein sinut vieläkään asian kanssa, mutta sehän ei vaikuta kuin oikeastaan tallissa siirtelyssä. 20v kun täytin niin kävin ajamassa itsestään 20km lenkin ja heti seuraavana päivänä 3 laukkua täyteen tavaraa + teltta, ja taas silloisen (ei sama sentään) tyttöystävän kanssa 350km päähän reissuun (btw. samaan paikkaan ), siitä matka jatkui siten että viikon aikana ajoimme 2000km matkaa voisi sanoa täysi varustuspäällä. 900cc ilmajäähytteisestä rivinelkusta ei kyllä voima loppunut missään vaiheessa eikä ole loppunut vieläkään että tuo yli kilosista hypetys on ihan mitä on. Ohitukset lähtee isoimmalla vaihteella nätisti ja samalla vaihteella mennään vielä 60km/h alueetkin. Monet ajaa paljon pienemmilläkin matkaa yksin ja kaksin, valitse pyörä sen mukaan mistä itse pidät ja mikä koeajolla tuntuu käteen sopivalta. Joku 750cc pyöräkin vie vielä ihan täysiään matkassa ja yksin mutkapätkällä, sitten pyörän muu koko taas sanelee sen saako tavaraa matkaan jne. Mieti myös mihin tarkoitukseen meinaat pyörää käyttää, lähdetkö eurooppaan vai kierrätkö vain lähikylillä / työmatka-ajot?? Nakupyöriäkään ei kannata säikähtää sillä pystympi ajoasento auttaa monesti myös käsittelyyn eikä se tuuli ota pakosti juuri enempää kuin katteellisen pyörteet, toki vesisateessa kastuu vähän nopeammin.

Varusteista sen verran että kypärää älä missään nimessä osta mistään nettikaupasta vaan kauppaan sovittamaan. Jonkun päähän käy suupertti, toiselle arai, itse olen huomannut että sharkki käy itelle ja uusi kypärä onkin nyt taas sharkki, hintaa oli 240€ (joo oli tarjouksessa kyllä), on integroitu aurinkolippa, kuitupotta, tupla D:llä (suosittelen), ja varmasti on yhtä turvallinen ja hiljainen kun moni hivenen kalliimpikin.

Ajokamat muuten sitten budjetin ja mieltymyksien mukaan, ja panssaria sun muuta jos tuntuu että tarvihtee .

Tälläkin foorumills monesti tuntuu että raha haisee jo ruudun tällekkin puolelle ja eihän siinä "kelrahhoo on se rahhoo käyttäköön" miten tykkää, mutta monesti on myös vaihtoehtoja jotka voivat olla huokeampia ja samalla omaan käyttöön sopivampia. Moottoripyöräily ei ole juuri sen kalliimpi harrastus kun autoilu suomessa ellei siitä itse teen niin kallista valinnoilla, aivan kuten autoilunkin kanssa menee.

 

[GoSpel]

^ ... ...

 

[Muikku]

Tälläkin foorumills monesti tuntuu että raha haisee jo ruudun tällekkin puolelle ja eihän siinä "kelrahhoo on se rahhoo käyttäköön" miten tykkää, mutta monesti on myös vaihtoehtoja jotka voivat olla huokeampia ja samalla omaan käyttöön sopivampia. Moottoripyöräily ei ole juuri sen kalliimpi harrastus kun autoilu suomessa ellei siitä itse teen niin kallista valinnoilla, aivan kuten autoilunkin kanssa menee.

Pointsit tälle kappaleelle sillä erotuksella että kolmet tix-tex-about-istuvat-ja-lähes-mukavat on yhtä kalliit tai jopa kalliimmat kuin esim. alennuksesta ostetut ylivuotiset Rukat jotka kestää kauemmin kuin oma maku. Sama juttu kypärien, saappaiden ja hanskojen kanssa...

 

[Vmax1175]

Moro..täällä oli sama tilanne n.3 vuotta sitten Ja tuli hankittua (vaimo halusi) VMAX 1200.ENSIMMÄINEN "mopo" ikinä.Enkä ole katunut löytyy tehoja ja vääntöä aivan omaksi tarpeeksi...
Elikkä ÄLÄ osta pienempää ensin joudut vaihtamaan sen hyvinkin nopeasti ehkä jo loppu kesästä.
Mitä ajokamoihin tulee kannataa niihin satsata HETI "vähän enemmän rahaa niin saa kunnolliset.
Met ostimma ensin "halvat" ja hyvät nyt on suupertit ja Rukka ajokamat(makso aivan perkee.....)
Tässäkin käy vanha sananlaku köyhän ei kannata ostaa halpaa...
Ei muutako hyviä kilometrejä vaan.... mihin pyörään ja ajokamoihin sitten päädytkin.....

 

[jlik]

Omalta osaltani voin sanoe että raha ei haise: puku on Ebaysta. Kypärään ajattelin satsata hieman. Pyörään en ole laittamassa montaa kymmentä tuhatta. Budjetti on ehkä 10-15kEUR korkeintaan.