ajopelko

[rajanko86]

Moi,
ajoin mp kortin 2007, 2008 ostin oman pyörän ja olin kovin innoissani. Kaaduin ensimmäisillä reissuillani risteyksessä irtohiekkaan. Pyörästä hajosi katteet. Loukkasin vain jalkani ja sitäkin vaan lenkkasin pari päivää. Se jätti kuitenki jälkensä, kesti kauan saada itsevarmuus takaisin. Sitten viime keväänä mökkireissulla ajoin liukkaaseen kiveen ja lensin pusikkoon. En loukannut kuin olkapääni ja kylkeni, jotka vaivasivat muutaman päivän. Silti on vaivannut ajopelko, tuntuu että kaatuuminen on varmaa, ja olen alkanut pelkäämään... Miten pääsee siitä eroon? En haluaisi lopettaa ajamista tällaisen takia.... Olen ajanut sen jälkeen, mutta mutkaiset tietkin tuntuvat pelottavilta kun autot ajaa ihan perseessä ja jännitän kurveja, koska kaaduin sellaisessa.

 

[Naakka]

Vaikka tämä olisi provokin.....- Ajotaitokursseja järjestetään tälläkin foorumilla.....ajopelon vuoksi ei tarvitse jättää ajamatta.

 

[rajanko86]

missäs niitä ajotaitokursseja järjestetään, en löytänyt näiltä sivuilta?

 

[Naakka]

et varmaankaan koska ne on suoritettu keväällä. Tässä muita:http://www.moottoripyora.org/uutiset/2013/04/10/orgin-tapahtumia-ajokaudella-2013

 

[Naakka]

missäs niitä ajotaitokursseja järjestetään, en löytänyt näiltä sivuilta?

Ja jos ei löydy/natsaa silloin pitää kysyä vaikka autokouluista apua. Jos ajokammo siis todellakin estää ajelun

 

[rajanko86]

ei sinällään estä, mutta kaikki energia menee siihen millaisia teitä uskallan ajaa, ja jos perässä ajaa joku.... taidanpa mennä autokoulun pakeille.

 

[Juutana]

missäs niitä ajotaitokursseja järjestetään, en löytänyt näiltä sivuilta?

Radalla tapahtuvaan ajokoulutukseen pääsee mukaan ostamalla lipun täältä: http://www.moottoripyora.org/kauppa

Jos kyseessä on kaksipäiväinen tapahtuma, niin koulutus järjestetään ensimmäisenä ajopäivänä. Koulutus järjestetään aina hitaassa ryhmässä ja se sisältyy ratapäivän hintaan.

Edit: Koulutuksessa nimenomaan harjoitellaan kaarreajoa maantienopeuksissa, joten se voisi olla sinulle ihan oikea paikka harjoitella. Radalla voit luottaa siihen, että ympäristö on kontrolloitu, eli vastaan ei tule leikkuupuimuria, radalla ei ole hiekkaa eikä mutka käänny yllättävästi vaan se on se sama mutka jonka olet jo aiemmilla kierroksilla ajanut. Näin voit keskittyä oman pyöräsi hallintaan ja hakea sen luoton pyörän ominaisuuksiin takaisin.

 

[Akiva]

MotOrg! ry:n järjestämä ajotaito 2 on parasta mitä tässä maassa saa liittyen moottoripyöräilyyn.
(jotkut ovat kuulema saaneet ehkä sitä toista parasta, mutta se maksaa)

 

[Akiva]

ei sinällään estä, mutta kaikki energia menee siihen millaisia teitä uskallan ajaa, ja jos perässä ajaa joku.... taidanpa mennä autokoulun pakeille.

MP:llä on helppo antaa tilaa, jos tuntuu ahdistavalta.
Antaa kiireisempien mennä. Jää enemmän aikaa maaseudun tuoksuille.

 

[Nitrous]

missäs niitä ajotaitokursseja järjestetään, en löytänyt näiltä sivuilta?

Tälle kaudelle on tarjolla vielä useita koulutustapahtumia. Uskoisin, että tuo meidän Ajotaito II kurssi voisi olla sinulle hyvä paikka karistella peikkoa kyydistä. Juutana tuossa jo linkkiä kauppaan laittoikin. Kurssilla käydään läpi ajamisen perusteita teoriassa ja käytännössä. Kurssi on jaettu viiteen kokonaisuuteen:
1) Ajoasento
2) Ajolinjat
3) Katseen käyttö
4) Ohjaustekniikka
5) Rentous

Päivän aikana pääsee ajamaan kontrolloidussa ympäristössä ja saa henkilökohtaista palautetta kouluttajilta sekä ajon aikana, että varikolla.

Oman kokemuksen (kymmenkunta kaatoa) perusteella kaatopeikko ei lähde kyydistä kuin ajamalla. Vähän jännittää itseäkin, että miten ajo sujuu edellisen lipan (+150km/h) jäljiltä kun taas pääsee pyörän selkään, mutta tiedän, että toistojen ja ajan kanssa homma rokkaa varmasti.

Jos haluat kurssista lisätietoa, laita vain kysymystä tähän topiciin tai yksityisviestillä niin vastailen. Tähän mennessä tällä kaudella noilla Ajotaito II kursseille on osallistunut satakunta ihmistä ja palaute on ollut todella positiivista.

Terveisin:
Orgin ajokouluttaja.

 

[Murina]

En vertaisi yleisellä tiellä tapahtunutta lipaa radalla tapahtuneeseen, (radalla syy on lähes aina pelkästään siinä penkin päällä joten peikko on eri peikko ) mutta peikon karistamiseen käytettävä tapa on sama. Ajaminen.

Ite oon pari kertaa laittanut rojut tonttiin hiekasta tjs jota ei ko paikassa edellisenä päivänä ollut. Kun sitten luulee että tie on kunnossa tulee päästeltyä vähän turhan railakkaasti ja sitten tulee näitä tapahtumia.

Sanoisin että ensimmäiseksi kannattaa miettiä että miksi kaatui ja olisiko kaato ollut vältettävissä. Polvi maassa pimeään mutkaan? Tyttö kesämekossa sen sijaan että katsoo eteensä? Paniikki jarrutus, hartia lukko...? Pyörä selviää pahoistakin paikoista ja yllätyksistä jos kuski osaa toimia oikein eikä tartu ranteet jäykkinä tankoon. Monet kaatuu sellaiseen hiekkaan josta osaava kuski olisi jatkanut pystyssä.(Tähän auttaa ratailu, turvallisessa ympäristössä ottaa sen pyörän hallintaan.)

Sitten kun tietää syyn niin ottaa opikseen ja jatkaa ajamista. Joskus on toki myös tilanteita joissa ei ole mitään tehtävissä, tai ei edes tiedä että miksi kaatui, mutta väitän että nämä ovat todella harvinaisia.

 

[gixxerman]

Mun toissasyksyinen hiekkatiekaato oli sellainen,en tänä päivänäkään tiedä syytä siihen,miksi niin kävi.

 

[Hangaround51]

Kannattaa kysellä joltakin isolta moottorikerholta Ennakoivan ajon kursseista ovat enempi tarkoitettu julkiseen liikenteeseen ei kilvan ajoon vaikka ajolinjoja sielläkin opetellaan. Stadissa ainakin TFMK ja Zoo niitä järjestää

 

[villho]

Kannattaa kysellä joltakin isolta moottorikerholta Ennakoivan ajon kursseista ovat enempi tarkoitettu julkiseen liikenteeseen ei kilvan ajoon vaikka ajolinjoja sielläkin opetellaan. Stadissa ainakin TFMK ja Zoo niitä järjestää

Itse kävin yhdellä EAK:lla keväällä 2012. Odotin kyllä enemmän kuin vain hidasajon ja jarruttelun harjoittelua - niitä voi harjoitella itsekin. Orgin Ajotaitoihin en ole ottanut osaa, mutta mitä olen niistä lukenut, niin ennemmin suuntaisin kyllä sellaiselle, jos ei luota omaan ajamiseensa.

Onhan tämä luettu?

 

[M58]

Kannattaa kysellä joltakin isolta moottorikerholta Ennakoivan ajon kursseista ovat enempi tarkoitettu julkiseen liikenteeseen ei kilvan ajoon vaikka ajolinjoja sielläkin opetellaan. Stadissa ainakin TFMK ja Zoo niitä järjestää

Itse kävin yhdellä EAK:lla keväällä 2012. Odotin kyllä enemmän kuin vain hidasajon ja jarruttelun harjoittelua - niitä voi harjoitella itsekin. Orgin Ajotaitoihin en ole ottanut osaa, mutta mitä olen niistä lukenut, niin ennemmin suuntaisin kyllä sellaiselle, jos ei luota omaan ajamiseensa.

Olen käynyt mm. parikin EAK:ta ison ja pienen kerhon järjestämän, siis niitä perusjuttuja.

Ajotaito II tuli tutuksi hetki sitten ja vaikka radalle ei sen kummemmin suunnittelisikaan menevänsä, niin ao. kurssi toimii todella hyvin maantieajoakin silmällä pitäen. Siis se ei ole kilvanajoon tähtäävä.
Ja jos sieltä saa lisää kannustetta käydä radalla myöhemminkin, niin sehän on vain hyvä asia.

Ajotaito II:ssa saa todella hyvän vastineen päivällensä.

 

[vetomies]

No guts, no glory.
Jos pelon vuoksi ei opetettele ajamaan, ei opi ajamaan. Uskomatonta, mutta totta.

 

[shyhander]

Pelkoa voi minusta lähteä purkamaan siitä, että asvaltti ja rengas pitää. Oikeesti pitää eikä ole teknisesti mahdollista että asvaltilla pito katoaa tavallisissa nopeuksissa tavalliselal kalustolla.

Sitten tästä seuraa se, että kun katsoo mihin ajaa, niin se mopo pysyy pystyssä! Silmiä pitää käyttää ja NÄHDÄ hiekka siinä risteyksessä jne. Sokeana ei vaan voi mopoa ajaa. Mopo ei ole auto jolla voi vaan seurata tien valkoisia viivoja, vaan pitää katsoa mitä tiellä on. Kun tää on ok, niin sitten voi miettiä ajaako johonkin mutkaan niin että siellä mahdollisesti vaaniva sora tai kuoppa (enskamiehet hiljaa ) aiheuttaa tilannetta.

 

[karoliinasalmin]

Moi,
ajoin mp kortin 2007, 2008 ostin oman pyörän ja olin kovin innoissani. Kaaduin ensimmäisillä reissuillani risteyksessä irtohiekkaan. Pyörästä hajosi katteet. Loukkasin vain jalkani ja sitäkin vaan lenkkasin pari päivää. Se jätti kuitenki jälkensä, kesti kauan saada itsevarmuus takaisin. Sitten viime keväänä mökkireissulla ajoin liukkaaseen kiveen ja lensin pusikkoon. En loukannut kuin olkapääni ja kylkeni, jotka vaivasivat muutaman päivän. Silti on vaivannut ajopelko, tuntuu että kaatuuminen on varmaa, ja olen alkanut pelkäämään... Miten pääsee siitä eroon? En haluaisi lopettaa ajamista tällaisen takia.... Olen ajanut sen jälkeen, mutta mutkaiset tietkin tuntuvat pelottavilta kun autot ajaa ihan perseessä ja jännitän kurveja, koska kaaduin sellaisessa.

Hanki enska, kunnon suojat (suojapaita, suojahousut, niskasuoja, supervahvat enskasaappaat, esim. Alpinestarsin Tech 7) ja kaadu joka päivä niin lakkaa kaatumiset pelottamasta niin paljoa. Enskassa joutuu myös harjoittelemaan kaikenlaisia ääritilanteita jatkuvasti (liukkaita kiviä, soraa, hiekkaa, rapakkoa, jne.). Ehkäpä tämän vuoksi uskallan ajaa myös ZX6R:llä soratiellä (tosin melko hitaasti) vaikka se on suorastaan labiili soralla.

Tosin kaatuminen tiellä on rankempi juttu kuin kaatua pienestä nopeudesta enskalla. Enskalla metsässä kaatuminen on lähinnä kellahdus minun nopeudella. Kunnollisilla suojilla ei käytännössä satu tällaiset yhtään. Motocross-radalla sitten pystyy kaatumaan vähän vauhdikkaammin ja pahin mitä on sattunut on ollut pieni lihasrevähdys olkapäähän - meni vähän lujemmin kyljelleen ja sen jälkeen pahensin tilannetta kiskomalla kotaria pystyyn jo valmiiksi kipeytyneellä kädellä. Kadulla en ole kaatunut, mutta enskaradalla ja krossiradalla niin monta kertaa että en enään ole vähään aikaan laskenut kaatumisia, ekan kymmenen kaatumisen jälkeen alkoi unohtua montako niitä kaikenkaikkiaan on. Tyypillisesti yksi krossiratakäynti ja yksi kaatuminen on saldo joka siitä tulee. Enskailussa tulee kellahduksia sitten siihen päälle jos vauhti loppuu ylämäessä, kiihdyttää vähän liikaa rapakon yli, lähtee mopo käsistä kivikossa tms. Enskapyörässä on etuna että se ei mene juurikaan rikki vaikka sillä nurin menee (paitsi jarru- ja kytkinkahvat ja vilkut).

Enskalla kaatuilusta oppineena, on aina suojat päällä myös katupyörällä. Enskalla kaatumisesta tiedän että tömähtää pienestäkin vauhdista aika lailla maan kanssa yhteenotto, joten en aja edes lähikauppaan ilman että on päällä selkäsuoja (Forcefield Pro L2K 1621-2 level 2), rintasuoja (Forcefield Race Lite 1621-2 level 1), mp-takki (jossa Forcefield upgrade-suojat) & housut (jossa Forcefield upgrade-suojat), saappaat ja kypärän remmi kireällä (jottei putoa päästä jos kaatuu). Suojautuminen antaa jonkinlaista konfidenssia kun ainakaan pieni kellahdus ei pelota ja sellaisessa todennäköisesti ei paljoa satu. Se mikä tietenkin katupyörällä pelottaa on että se menee rikki jos sen nurin päästää. Kiiltää niin paljon ja oranssi metalliväri loistaa kuin karkki, että ei tohdi sitä nurin päästää, joten ei voi kaasutella sillä ihan niin älyttömästi kuin krossipyörällä (joka kieltämättä on aika (käytetyn) työkalun näköinen, hienoa siitä ei saisi tekemälläkään).

Nyt kun olen näihin Forcefieldeihin tutustunut käytännössä, melkeimpä voisin arvella että enskailuunkin olisi Forcefieldin Pro Shirt ja Pro Pants parempi valinta kuin nykyinen kovamuovinen Alpinestarsin suojapaita joka on nykyisin minulla käytössä. Pehmosuojassa on iskulle vaimennusta enemmän kuin kovassa suojassa, miellyttävämpi päällä, ja olisi pukemisen kannalta yksikertaisempi systeemi kun ei tarvitse strapsien kanssa pelata.

(enskamiehet hiljaa )

Anteeksi, mutta kun menit sanomaan että enskaMIEHET hiljaa, niin...

 

[gixxerman]

Varsinkin tuo suojapaita rauhoittaa jo kummasti mieltä ja on helposti ja nopeasti puettu päälle.Itse en uskalla ilman sitä ajaa ollenkaan.

 

[TunturiTT]

Varsinkin tuo suojapaita rauhoittaa jo kummasti mieltä ja on helposti ja nopeasti puettu päälle.Itse en uskalla ilman sitä ajaa ollenkaan.

Jäikö sulle siitä pelkoja? Sullahan meni se käsi kuitenkin aika rikki. Vai eikö sitä pelkää, kun ei tiiä mitä tapahtu?