ajopelko

[Laiskiainen]

Vielä toissa kesänä mullakin oli jotain pieniä jännityksiä mutkapätkää työntäessa, mutta ne lähti sillä, kun mutkaan kantatessa alkaa pelottaa ettei tila riitäkään / ei taivu, niin työntää vaan menemään

Ei ihan mikään ihmepyörä tarvii olla, että sen ominaisuudet vie pidemmälle, kuin pentti perumotoristin...

Hyvät renkaat on tietenkin aivan ehdoton, jos meinaa lähteä noinkin vähän rajojaan etsimään. Ei siis mitään Bridgestonen vakioasennuspaskarenkaita alle, jos pystyssä tahtoo pysyä...

 

[Matias]

Ajamalla, ajamalla, ajamalla ja vielä kerran ajamalla. Omien taitojen ja halujen mukaan. Rennosti, ei liikaa yrittämällä. Antaa muiden mennä menojaan. Noi kurssit on varmasti hyvä juttu.

 

[Miikam]

Jos metsäpoluilla ja hiekkateillä haluaa leikkiä, niin tavallisella katumopolla vaan.

 

[collikka]

Aloittajalle voisi sopia sellainenkin että lähtee ajelemaan parin kaverin kanssa niin että toinen ajaa edellä olosuhteisiin nähden passelia nopeutta ja on näyttämässä sopivaa nopeutta ja muutenkin "guidaamassa" eteenpäin, toinen taas varmistaa peräpään. Vauhtia voi sitten kokeilla pikkuhiljaa lisää.

Tämä ei nyt liity ihan suoraan aloittajan ongelmaan mutta itse ajattelen että pieni pelko/jännitys/varovaisuus on ihan paikallaan yleisillä teillä, se pitää skarppina. Tietenkään jännitys ei saa olla sitä luokkaa että mahdollisesti eteen tulevassa tiukemmassa tilanteessa halvaantuu ja tekee sen vuoksi huonoja reaktioita jos ollenkaan reagoi.

Itsellä sellainen pieni aristelu alkoi hävitä kun aloin uskaltaa "kokeilla" enemmän sen seurauksena että vastaohjaus alkoi mennä ytimeen ja tajusin että (kunnossa) oleva pyörä taipuu enempään kuin oma pää sallii...

 

[Nitrous]

Kannattaa kysellä joltakin isolta moottorikerholta Ennakoivan ajon kursseista ovat enempi tarkoitettu julkiseen liikenteeseen ei kilvan ajoon vaikka ajolinjoja sielläkin opetellaan. Stadissa ainakin TFMK ja Zoo niitä järjestää

Motorg Ry:n järjestämä Ajotaito II on nimenomaan ennakoivan ajon kurssi, joka keskittyy hitaiden harjoitteiden sijasta mutka-ajoon. Kurssi ei ole millään tapaa rata-ajokurssi, vaikka tietyt ajamisen perusasiat toimivat sellaisenaan myös rata-ajossa. Kurssi järjestetään moottoriradalla, koska moottorirata tarjoaa katua huomattavasti paremman harjoitteluympäristön.

Jos haluaa osallistua perinteisemmälle ennakkoivan ajon kurssille, on orgilla tarjolla Ajotaito I, jossa käydään läpi ajamisen perusasioita hitaammissa nopeuksissa ja opetellaan jarruttamista ja väistöä.

 

[GuessWho]

vastaohjaus alkoi mennä ytimeen ja tajusin että (kunnossa) oleva pyörä taipuu enempään kuin oma pää sallii...

Erittäin hyvin sanottu. Jälleen kerran luukutan meidän omaa ajotaito II:sta syystä että se järjestetään aina moottoriradalla,
1) pääset löytämään nämä taivuttamisen rajat paikassa jossa saat asiantuntevaa opastusta
2) radalla ei ole routapatteja, lapsia, kotieläimiä, nopeusrajoituksia, hiekkaa eikä vastaantulijoita
3) radalla on loistavat ulosajoa varten suunnitellut turva-alueet (poislukien ahvenisto jossa on pieniä puutteita tämän suhteen)
4) radalla pääset ajamaan turvallisesti mutkia joiden jyrkkyysasteeseen et kadulla törmää. Kun siis pääset sinuiksi ratamutkiin, menee katumutkat haukotellen

 

[zuha]

Sinulla on ollut todella huonoa tuuria kun olet lentänyt nenälleen pari kertaa paikoissa joissa olisi todennäköisesti kaatunut myös miljoona asfalttikilometriä tahkonnut ajomies. Nuo hitaassa ajossa alustan vuoksi tapahtuvat lipeämiset on petollisia kokeneillekin ja syitä voi olla monia joista osaan voi vaikuttaa itse. Tilannenopeus, "tien lukeminen", oman mp:n ominaisuuksien tunteminen (abs, renkaat, käytös epätasaisella mökkitiellä) on juttuja mille voi jotain itse mahtaa. Mihin et voi oikein vaikuttaa on liukas kivi sammaleen alla, siitä lähtee etupyörä kuin nuorten keihäs eikä sille mitään mahda vaikka olisi mitkä kurssit takana.

Aivan vastaavissa olosuhteissa on kaikki omat kaatoni tapahtuneet kuin sinulla. Hiekka risteyksessä, liukas puu 45 asteen kulmassa mökkitien sammalikossa ja muutamat stumppaukset eli moottorin sammumiset mökkitietyylisessä maastossa käännyttäessä. Itse olen analysoinut jälkikäteen mielessäni kaikki lipat ja todennut ettei osalle voi tehdä mitään ja toisekseen opetellut oikean tilannenopeuden maastossa ja kunnolla luistattamaan kytkintä hitaissa käännöksissä.

Paras ohje kuvaamiesi tilanteiden hallitsemiseen on ostaa pyörä jonka ajo ominaisuudet ja rengastus kestää alla kitkapinnoiltaan hyvin erilaista maastoa, suomeksi enduro tai matkaendurotyyppinen pyörä. Katupyörässäkin renkaat vaikuttaa, moneen nakuun saa järkeviä all around renkaita. Toiseksi paras on hakea itsevarmuutta vaihtoehto yhden mukaisella pyörällä ajamiseen ammattikouluttajilta erilaisissa olosuhteissa. Kolmanneksi paras vaihtoehto ajaa nykyisellä pyörällä sileää rataa ja hankkia siellä ajovarmuutta huomatakseen että taas ollaan ehkä nenällään kun syksy saapui märkine suojatiemaalauksineen.

 

[Karza]

Ajokoulutusta peliin ja sitten aja-aja-aja-aja.........

 

[mornia]

Olen samalla kannalla kuin moni muukin. Ajamista vaan!

Jännitin itse ajamista ekat ajokaudet aika paljon. Autokouluajoista oli jäänyt pieni pelko keskustan ruuhkia kohtaan. (Akkamaista, tiedän...) Jossain vaiheessa sain töitä keskustasta ja ajattelin, että kun on ennenkin miltei joka paikkaan menty mopolla, niin en kyllä ala bussilla kulkemaan kesäisin. Sinä kesänä - joka aamu - voitin itseni! Ajojännitys vähentyi radikaalisti, kun pyörän käsittely ruuhkissa ja erilaisissa liikennetilanteissa "arkipäiväistyi". Nyt voi vaan nautiskella ajosta!

 

[rajanko86]

kiitos kaikista vastauksista!

luin tuon ajo hanskassa-oppaan, ja mieli vähän varmistui. Päähäni on vaan piirtynyt, kuinka viimeisen kaatumisen jälkeen jännitin mökin hiekkatien (n.3,5km) ajamista niin paljon että melkein kaaduin pelkäämisen takia. Ylivarovaisuus on myös huonosta. Mutta tuo ajotaito II voisi olla tosiaan minulle oikea kurssi tähän rakoon.
Toivottavasti minusta vielä tulee motoristi.

 

[GuessWho]

kiitos kaikista vastauksista!

luin tuon ajo hanskassa-oppaan, ja mieli vähän varmistui. Päähäni on vaan piirtynyt, kuinka viimeisen kaatumisen jälkeen jännitin mökin hiekkatien (n.3,5km) ajamista niin paljon että melkein kaaduin pelkäämisen takia. Ylivarovaisuus on myös huonosta. Mutta tuo ajotaito II voisi olla tosiaan minulle oikea kurssi tähän rakoon.
Toivottavasti minusta vielä tulee motoristi.

Älä hätäile, sä olet jo motoristi. Nyt tarvitsee enää hioa taitoja. Ihan niinkuin kaikkien muidenkin motoristien. Toisten enemmän ja toisten vähemmän

 

[Pekkavee]

kiitos kaikista vastauksista!

luin tuon ajo hanskassa-oppaan, ja mieli vähän varmistui. Päähäni on vaan piirtynyt, kuinka viimeisen kaatumisen jälkeen jännitin mökin hiekkatien (n.3,5km) ajamista niin paljon että melkein kaaduin pelkäämisen takia. Ylivarovaisuus on myös huonosta. Mutta tuo ajotaito II voisi olla tosiaan minulle oikea kurssi tähän rakoon.
Toivottavasti minusta vielä tulee motoristi.

Hiekkatiellä paras ohje on, että lisää vauhtia vaan. Pyörä ja sen hyrrävoimat pitävät sen pystyssä ihan itsestään
Vaikka vähän hirvittää niin käännä sitä kahvaa.

Pekka

 

[AXP]

Mukaan vain Ajotaito II:lle! Loistava kurssi.
Sen lisäksi, että voi treenata mutkia omien kykyjen mukaan, saa myös kokeneilta kouluttajilta neuvoja miten taitojaan kannattaa kehittää. Kouluttaja näkee missä taidossa tarvitsee lisää oppia. Autokoulussa vastaavasta joutuisi maksamaan moninkertaisesti ja tuskin pääsisi edes ajamaan radalla.

Kuten muutkin ovat todenneet, ajaminen häivyttää pelkoa. Myös tieto siitä miksi pyörä käyttäytyy milläkin tavalla eri tilanteissa ja miten kuljettajan toiminta vaikuttaa pyörän käyttäytymiseen saattaa antaa lisävarmuutta ajamiseen. Tuo aiemmin mainittu opas sisältää jo perusasiat, mutta muitakin hyviä oppaita ja videoita on tarjolla. Tosin perin vähän Suomeksi - ikävä kyllä. Ainakin itse olen sillä kannalla, että oppi ei kaada ojaan, vaan kaikesta tiedosta on hyötyä ja että harjoittelu tekee mestarin.

 

[pxu]

.......Kuten muutkin ovat todenneet, ajaminen häivyttää pelkoa. Myös tieto siitä miksi pyörä käyttäytyy milläkin tavalla eri tilanteissa ja miten kuljettajan toiminta vaikuttaa pyörän käyttäytymiseen ........ Ainakin itse olen sillä kannalla, että oppi ei kaada ojaan, vaan kaikesta tiedosta on hyötyä ja että harjoittelu tekee mestarin.

Komppaan kaikkia edellisiä, ja tähdentäisin vielä sitä, että kun olet a) perehtynyt teoriaan ("Ajo hanskassa" jne) ja b) käynyt kursseja (Ajotaito I ja II yms) niin c) aja kerralla tarpeeksi _pitkään_;

Kun se ajaminen joka lähtemisen alussa joka tapauksessa jännittää, niin siinähän menee ekat sata km ihan vaan pinnistellessä ja henkeä haukkoessa? Jos palaat piakkoin takaisin yhtä kauhuissasi kuin lähtiessä, ei kehitystä tapahdu. Kun vaan jaksat ajaa tarpeeksi pitkään kerralla, ja olet vähän saanut homman sujumaan muistellessasi samalla lukemaasi teoriaa ja oppeja, ja pikkuisen ne hartiat rentoutumaan, niin sitten vasta alkaa sujua! On aina hyvä saada niitä onnistumisen tunteitakin mukaan.
Kuten edellä joku jo neuvoikin - aina parempi jos saat jonkun kokeneemman henkiseksi tueksi ja ajamaan edelläsi malliksi. Jos ei lähipiiristä löydy, niin varmasti palstalta. Ja sitten; jatka vaan, kyllä se siitä, usko pois!

 

[Akiva]

hyrrävoimat pitävät sen pystyssä ihan itsestään
Pekka

Ei sekoiteta uskontoa moottoripyöräilyyn, kiitos.

 

[mornia]

Hiekkatiellä paras ohje on, että lisää vauhtia vaan. Pyörä ja sen hyrrävoimat pitävät sen pystyssä ihan itsestään
Vaikka vähän hirvittää niin käännä sitä kahvaa.

Pekka

Jep, en suosittele kääntämään kahvaa kovin irtohiekkaisessa mutkassa, ei välttämättä enää hyrrävoimat auta, jos matka jatkuu suoraan pöpelikköön... Hiekalla ja muuten haastavammalla alustalla on tärkeä säilyttää rentous. Antaa pyörän vähän luikertaa, eikä jäkittää liikaa vastaan. Johan sitä äkkiä menee nurin, jos ihan hartiat lukossa hitaasti hyrskyttää ja iskee jalkaa heti maahan, kun vähän horjuu. Rennosti ja rauhassa vaan.

 

[Juska2000]

Hiekkatiellä paras ohje on, että lisää vauhtia vaan. Pyörä ja sen hyrrävoimat pitävät sen pystyssä ihan itsestään
Vaikka vähän hirvittää niin käännä sitä kahvaa.

Pekka

Ei sekoiteta uskontoa moottoripyöräilyyn, kiitos.

Ei helvetti, nyt repesin

 

[undertow]

Älä hätäile, sä olet jo motoristi. Nyt tarvitsee enää hioa taitoja. Ihan niinkuin kaikkien muidenkin motoristien. Toisten enemmän ja toisten vähemmän

Juuri näin. Motorismi on asenne ja elämäntapa. Itse olen aina tiennt että tulen ajamaan moottoripyörää, ja aloitin pyörävalinnat hieman yli kymmenen vanhana. Nyt ajovuosia takana kohta 30, lippoja paljon (taitavat kaikki olla enskalla), muutama murtunut luu siellä täällä, mutta koskaan ei ole halu pyörällä ajamiseen kadonnut.

Ja jatkuvaa oppimistahan tämä on. Paljon olen ajanut enskalla ja kadulla, nyt on ratakärpänen puraissut ja taas ollaan ihan noviiseja. Ajotaito II:sta suosittelen. Kävin sen itse läpi viime vuonna ja opin todella paljon pyörällä ajamisesta, ja oppi oli nmen omaan kadulle sopivaa. Hyvä että tuli käytyä jo nyt

 

[jleino]

Hyvä hyvä, tulee varmasti

Mie olen kaatunut kahdesti ja toinen niistä märällä asfaltilla mutkaan ajaessa. Sen jälkeen kyllä oli muutama kk pieni pelko että miten se pitää. Unohtui ajamalla.

Olen myös kuitenkin miettiynyt ratapäivillä käyntiä siksi, että olisi hyvä tietää missä se pidon raja kuivalla menee.

Renkaan sivut kului kivasti nyt Norjan reissulla mutta jalkatapit eivät ole koskaan raapineet. Tuntuu että pystyisi reippaammin vetämään vielä mutkaan mutta itsesuojeluvaisto tulee peliin ja toisaalta on tuossa katupyörässä niin rutkasti sitä varaa et tuskin ne kovin monella muullakaan maata raapii kuin radalla ellei sit tosissaan jo olla konttaushommissa

 

[rajanko86]

Kyllähän se niin on ettei noilla hiekkateillä parane liikaa jännittää, muuten voi sattua. Ei liian lujaa, ei liian hiljaa. Kovasti olen saanut kannustusta näistä viesteistä ja tuo, että ajelee tarpeeksi pitkiä matkoja on juurikin mitä itse tarvitsen. Ei se 50km lenkki vaan saa sitä varmuutta kasvamaan...