rajanko86 sanoi:
Moi,
ajoin mp kortin 2007, 2008 ostin oman pyörän ja olin kovin innoissani. Kaaduin ensimmäisillä reissuillani risteyksessä irtohiekkaan. Pyörästä hajosi katteet. Loukkasin vain jalkani ja sitäkin vaan lenkkasin pari päivää. Se jätti kuitenki jälkensä, kesti kauan saada itsevarmuus takaisin. Sitten viime keväänä mökkireissulla ajoin liukkaaseen kiveen ja lensin pusikkoon. En loukannut kuin olkapääni ja kylkeni, jotka vaivasivat muutaman päivän. Silti on vaivannut ajopelko, tuntuu että kaatuuminen on varmaa, ja olen alkanut pelkäämään... Miten pääsee siitä eroon? En haluaisi lopettaa ajamista tällaisen takia.... Olen ajanut sen jälkeen, mutta mutkaiset tietkin tuntuvat pelottavilta kun autot ajaa ihan perseessä ja jännitän kurveja, koska kaaduin sellaisessa.
Hanki enska, kunnon suojat (suojapaita, suojahousut, niskasuoja, supervahvat enskasaappaat, esim. Alpinestarsin Tech 7) ja kaadu joka päivä niin lakkaa kaatumiset pelottamasta niin paljoa. Enskassa joutuu myös harjoittelemaan kaikenlaisia ääritilanteita jatkuvasti (liukkaita kiviä, soraa, hiekkaa, rapakkoa, jne.). Ehkäpä tämän vuoksi uskallan ajaa myös ZX6R:llä soratiellä (tosin melko hitaasti) vaikka se on suorastaan labiili soralla.
Tosin kaatuminen tiellä on rankempi juttu kuin kaatua pienestä nopeudesta enskalla. Enskalla metsässä kaatuminen on lähinnä kellahdus minun nopeudella. Kunnollisilla suojilla ei käytännössä satu tällaiset yhtään. Motocross-radalla sitten pystyy kaatumaan vähän vauhdikkaammin ja pahin mitä on sattunut on ollut pieni lihasrevähdys olkapäähän - meni vähän lujemmin kyljelleen ja sen jälkeen pahensin tilannetta kiskomalla kotaria pystyyn jo valmiiksi kipeytyneellä kädellä. Kadulla en ole kaatunut, mutta enskaradalla ja krossiradalla niin monta kertaa että en enään ole vähään aikaan laskenut kaatumisia, ekan kymmenen kaatumisen jälkeen alkoi unohtua montako niitä kaikenkaikkiaan on. Tyypillisesti yksi krossiratakäynti ja yksi kaatuminen on saldo joka siitä tulee. Enskailussa tulee kellahduksia sitten siihen päälle jos vauhti loppuu ylämäessä, kiihdyttää vähän liikaa rapakon yli, lähtee mopo käsistä kivikossa tms. Enskapyörässä on etuna että se ei mene juurikaan rikki vaikka sillä nurin menee (paitsi jarru- ja kytkinkahvat ja vilkut).
Enskalla kaatuilusta oppineena, on aina suojat päällä myös katupyörällä. Enskalla kaatumisesta tiedän että tömähtää pienestäkin vauhdista aika lailla maan kanssa yhteenotto, joten en aja edes lähikauppaan ilman että on päällä selkäsuoja (Forcefield Pro L2K 1621-2 level 2), rintasuoja (Forcefield Race Lite 1621-2 level 1), mp-takki (jossa Forcefield upgrade-suojat) & housut (jossa Forcefield upgrade-suojat), saappaat ja kypärän remmi kireällä (jottei putoa päästä jos kaatuu). Suojautuminen antaa jonkinlaista konfidenssia kun ainakaan pieni kellahdus ei pelota ja sellaisessa todennäköisesti ei paljoa satu. Se mikä tietenkin katupyörällä pelottaa on että se menee rikki jos sen nurin päästää. Kiiltää niin paljon ja oranssi metalliväri loistaa kuin karkki, että ei tohdi sitä nurin päästää, joten ei voi kaasutella sillä ihan niin älyttömästi kuin krossipyörällä (joka kieltämättä on aika (käytetyn) työkalun näköinen, hienoa siitä ei saisi tekemälläkään).
Nyt kun olen näihin Forcefieldeihin tutustunut käytännössä, melkeimpä voisin arvella että enskailuunkin olisi Forcefieldin Pro Shirt ja Pro Pants parempi valinta kuin nykyinen kovamuovinen Alpinestarsin suojapaita joka on nykyisin minulla käytössä. Pehmosuojassa on iskulle vaimennusta enemmän kuin kovassa suojassa, miellyttävämpi päällä, ja olisi pukemisen kannalta yksikertaisempi systeemi kun ei tarvitse strapsien kanssa pelata.
shyhander sanoi:
(enskamiehet hiljaa

)
Anteeksi, mutta kun menit sanomaan että enskaMIEHET hiljaa, niin...