Jäljestä käsin analysoin asiaa hiukan:
- Kun näin jäniksen, vedin kaasun nollille. Koko tilanne kesti reilut kaksi sekuntia, joten jarruttaminen ei olisi jänistä pelastanut. Mutta silti tuo oli väärä reaktio. Jarrutuksen sijaan mahdollisen vaaran havaitessaan selkäydin käski vetää pelkästään kaasun pois
Noh. Empä tiedä onk paniikkijarrutus oikeampi reaktio kun oravat ja jänöpuput painelee tiellä.
Tuo on se reaktio minkä olen tietoisesti itse harjoitellut, autoillessa tosin. Toivottavasti onnistun psyykkaamaan itseni toimimaan samoin moottoripyörällä, ei ole tullut vielä eteen.
Jos ajoissa ehtii niin voi vähän jarrutellakin, jos on vaan ollut ensin aikaa vielä vilkaista taustapeiliinkin...
Joskus muinoin lasahti jarrut pohjaan joka perkeleen oravan edessä, mutta kun automopoa pienempi suzuki altokin empiiristen tutkimusten mukaan lyhentää kasikympin vauhdissa kaksiovisen fiestan kahden istuttavaksi, niin tulee siinä mieleen takaa tulleen etu-umpio kainalossa istuskellessa, että fuck the rabbits... Entäs jos yli kelaa täysperävaunu, edes isommasta autosta...Moposta puhumattakaan...
Jarrutan vaan jos ehdin ihan rauhaksiin jarrutella ja vain JOS OON EHTINYT VARMISTAA ettei ketään tule takaa. Muuten ihan suvereenisti yli vaan peuraa pienemmistä.
Pysähtymään ja takaisin palaamaan ehtii hissukseenkin.
Itse jouduin "viimeistelemään" kerran ketun. Oli se ikävää. Itkeä pillitin ensin minuutin kaks etukäteen (enkä mitenkään tyttömäisesti somasti niiskuttanut vaan parkua vollotin ihan ääneen), sitten puoli tuntia jälkikäteen (enkä mitenkään akkamaisesti parkua vollottanut ääneen vaan porasin niinkuin pahainen kakara).
Sitten menin kotiin ja vedin lärvit.
Sen jälkeen olen ollut huolellisempi jo ensiosumassa, ettei tarvitse enää hutkia perästä.