26.4.2008 klo 10:35 - Jänö kuoli Rajamäellä

[calavera]

Eläimet jää kulkuneuvojen alle nyt ja tulevaisuudessakin. Mut pidetään tauko näissä kuolemantapauksissa vaikka koko toukokuu. Ajetaan silleen ihan vitun tarkasti, yritetään ainakin. Jos ne kotilot törttöilee ni sit toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Hyviä ajoja kaikille!

 

[1955]

Calaveran ehdotukselle kannatusta! Katselin tuossa edellisvuosien tilastoja, joista käy ilmi, että olemme "mustalla" tiellä jo nyt. Viime vuonna, joka on lähivuosien pahin, olimme menettäneet yhtä monta mp-liikkujaa tähän mennessä. En puhu motoristeista, koska kaikki jotka ajavat mp:llä, eivät ole motoristeja. Tosin kuolonkolareiden määrä 2007 oli vain kaksi. Nyt pärjätäkseen viime vuodelle, pahaa ei saa sattua 17.5 mennessä. Tosin viime vuonna alkoi karmea kymmenen kuoleman kuukausi tuosta 17.5 eteenpäin. Siis 27.4 mennessä 2007/3, 2006/0, 2005/1, 2004/2, 2003/1.
Nyt oikeasti järki päähän ja silmät auki. Kaikkeen emme voi varautua, emmekä kaikkeen vaikuttaa, mutta paljoon kuitenkin!

 

[toivjan]

Joka kerta tulee suru puseroon, kun näkee jonkun kulkuneuvon alle jääneen eläimen.  

Samoin. (kutsukaa vaan mammanpojaksi

)

Kerran olen jäniksen päälle autolla ajanut, ja siitäkin iski välitön syyllisyydentunto. Oikein huolella otti päähän vähän aikaa.

 

[Petri12r]

Tsori, mutta menin muokkaamaan otsikkoa.

 

[Sjuggen]

Vaikka tästä saa varmaankin kauhean sadistin ja terroristin maineen, kerron kuitenkin, miten sen kitumaan jääneen elukan voi lopettaa kohtuullisen siististi ilman teräasetta tai rengasavainta. Toivottavasti kenellekkään ei moista tilannetta satu, mutta ei liene reilua jättää sitä jänöä tienpenkalle kitumaankaan?

Jos jänö on jäänyt suhteellisen ehjäksi, ota takakoivista kiinni, pyöräytä sille vertikaalisti vauhtia ja kalauta jänön pää asfalttiin.

Jos jänö on jo aika pehmoisen näköinen, hae metsästä tukeva oksa tai vähintään parin nyrkin kokoinen kivi, jolla lyöt jänöä päähän/takaraivoon/niskaan.

Jos ei suurempia työkaluja löydy maastosta, pitää homma hoitaa käsin. Hanskat käteen ja toisella kädellä niskasta kiinni, ja toisella päästä. Mikäli pelottaa, että se jänö puree sua käteen, astu ensin varovasti päänpäälle, jotta saat otteen. Sitten kierretään molempia käsiä rivakalla liikkeellä vastakkaisiin suuntiin n. ½ kierrosta. Ketulle, supikoiralle, jne. kaliberin elukalle en suosittele moista yrittämään.

Lopuksi siiretään se raato pois tieltä, mielellään metsään asti, jottei se turhaan houkuttele tienvarteen kettuja, jne.

 

[Sara]

Toissa iltana kun tultiin stadista pakulla, niin pupu tupuna meinas ihan väkisin juosta auton alle vaikka isäntä jarrutti. Viime hetkellä pomppas sit kuitenkin pientareelle. Näyttävät nuo metsän eläväiset menevän sekaisin ajovaloista.

Joskus isäntä ajanut varpusta tai jotain mutta pikku tsirpytintä päin (etulokariosuma), niin levähtänyt aikas muikeesti. Minä kun tulin takan niin höyhenet pöllys ja joitakin veriroiskeita päälle. YÄK! Onneks oli visiiri kiinni.

 

[Eki-]

Joka kerta tulee suru puseroon, kun näkee jonkun kulkuneuvon alle jääneen eläimen.

Samoin

. Eniten surettaa kissat yms. kotieläimet, jotka taatusti olivat jonkun rakkaita lemmikkejä. Toisaalta pesimisaikaan miettii, että olikohan tuollakin pienellä eläimellä poikaset vielä pesässä ja miten niille käy kun emo ei tulekaan enää

...

"Kyllä ne sudet sen sieltä syö..."

 

[hra1150]

Heeei, hetkinen, kädettömät keski-ikäiset wannabeemotoristit, tuollainen tuore suhteellisen ehjä jänis perataan ja syödään!

Jänis on luomua parhaimmillaan ja sen kuolemakaan ei jää vain piittaamattoman uusiutumattomia energiavaroja huvikseen haaskaavan moottoripyöräilijän tahattomaksi sivuvahingoksi (joita sattuu, herra paratkoon, aivan liikaa jo nyt ks. esim. visiirisi vallaton kuolonkenttä), jos sen kurissa ja nuhteessa ruuaksi laittaa ja halulla syö.

 

[hra1150]

Joka kerta tulee suru puseroon, kun näkee jonkun kulkuneuvon alle jääneen eläimen.

Samoin

. Eniten surettaa kissat yms. kotieläimet, jotka taatusti olivat jonkun rakkaita lemmikkejä. Toisaalta pesimisaikaan miettii, että olikohan tuollakin pienellä eläimellä poikaset vielä pesässä ja miten niille käy kun emo ei tulekaan enää

...

"Kyllä ne sudet sen sieltä syö..."

Jos tässä tarkoitetaan juhlan päähenkilöä eli ketjun avauksessa mainittua pupuvainaata, voin kertoa, että jäniksen tämän vuoden poikaset ovat jo mitä todennäköisimmin lentäneet pesästä.

 

[kawabata]

mullakin jäi kerran volovon alle rusakko tai pupu mikä lie, nakkasin sen koirille takakonttiin. ei kehannu ite alakaa syömään. koirat kyllä tykkäsi ihan sikana. siitä riitti moneksi päiväksi kolomele hurtale.

paituvei, ostatie, hyvä notta otsikko on muutettu informatiivisemmaksi. saisivat muutenkin kirjoittajat kiinnittää otsikointiin huomiota. olisi siitä hyvä selvitä, että mitä aihetta tai prätkää asia koskee, eikä joutuisi aukomaan turhia viestiketjuja, jotka eivät kaikkia kiinnosta tai hipaise.

 

[kawabata]

semmonenki, että kollikissan päälle oon kerran ajanu prätkällä. oli muistaakseni tuo vanha gpz1100. sen kissan kolliudesta en tietenkään voi olla satavarma, mutta iso se oli kun pimeästä juoksi suoraan eteen osumatta kuitenkaan renkaisiin, mutta kolahti moottorin laturinkoppaan. palasin sitten etsimään sitä, mutta mistään en enää löytänyt. voi olla, että selvisi kolhuilla tai sitten lensi hevonkuuseen.

pyörässä tuntui vain tömähdys ja kopsahdus. mitään ajosuoritteita en ehtinyt tekemään. tuollaista poroa pienempää ei kannata alkaa edes väistämäänkään. mutkassa sammakko tai sisiliskokin voi suistaa pyörän nurin. kerran oli heltsingissä peräänajokolari lähellä tapahtua kun edellä ollut kotilokuski, joka oli toki syyllinen jo ennakkoon, teki täysjarrutuksen ja syynä oli tietä ylittänyt fasaaninarttu! kyllä meinasi pari kirosanaa päästä kotiloijalle, vittu jarruttaa nyt jonkun fasaanin takia ja aiheuttaa vaaraa. sakot olisi saanut antaa tuollaisesta, persiö.

 

[Sjuggen]

Heeei, hetkinen, kädettömät keski-ikäiset wannabeemotoristit, tuollainen tuore suhteellisen ehjä jänis perataan ja syödään!

No, nuo kirjoittamani ohjeet olikin juuri näille, jotka eivät todellakaan siirrä takalaukkuunsa edes siististi kuollutta jänöä. Jäniksen lihat kyllä yleensä pilaantuu rikkoontuneesta virtsarakosta, jos osuma on tullut takapäähän. Pari matkasaalista on kyllä päätynyt mun peräkonttiin ja pataan. Nuoruuden tyttöystävä kyllä pyöritteli silmiään, kun kannoin opiskelija-kämppään lievästi verisen jäniksen raadon. Nylkeminen oli hieman vaikeaa, kun ei tahtonut saada saalista roikkumaan mistään kunnolla.

 

[lämmittäjä]

Ajoin sammakon yli...

 

[Transalp]

Heeei, hetkinen, kädettömät keski-ikäiset wannabeemotoristit, tuollainen tuore suhteellisen ehjä jänis perataan ja syödään!

Jänis on luomua parhaimmillaan ja sen kuolemakaan ei jää vain piittaamattoman uusiutumattomia energiavaroja huvikseen haaskaavan moottoripyöräilijän tahattomaksi sivuvahingoksi (joita sattuu, herra paratkoon, aivan liikaa jo nyt ks. esim. visiirisi vallaton kuolonkenttä), jos sen kurissa ja nuhteessa ruuaksi laittaa ja halulla syö.

KLIKS  

 

[hra1150]

Heeei, hetkinen, kädettömät keski-ikäiset wannabeemotoristit, tuollainen tuore suhteellisen ehjä jänis perataan ja syödään!

No, nuo kirjoittamani ohjeet olikin juuri näille, jotka eivät todellakaan siirrä takalaukkuunsa edes siististi kuollutta jänöä. Jäniksen lihat kyllä yleensä pilaantuu rikkoontuneesta virtsarakosta, jos osuma on tullut takapäähän. Pari matkasaalista on kyllä päätynyt mun peräkonttiin ja pataan. Nuoruuden tyttöystävä kyllä pyöritteli silmiään, kun kannoin opiskelija-kämppään lievästi verisen jäniksen raadon. Nylkeminen oli hieman vaikeaa, kun ei tahtonut saada saalista roikkumaan mistään kunnolla.

Ohjeet olivat hyvät. Muille laitan tässä vielä pikaohjetta:

Jos menet varovasti nivusista sisään (pääsee ihan peukaloilla painamalla siitä, missä pupun nahka on ohkosimmillaan) niin näet, miten rakon on käynyt ja saat senkin yleensä aika buenosti pois. Samalla tulee suolistettua ja putsattua. Havuja vattaan ja otus nahkapuvun niskakyttyrään niin taas mennään että hippulat vaan vinkuu.

 

[Urkki]

Nämä meikäläiset roadkillit ovat kooltaan suhteellisen pieniä, mutta muutama vuosi sitten oltiin vaimon kanssa automatkalla Australiassa. Tienvarret olivat täynnä kengurun- ja vompatinraatoja. Sellaiseen ei huvittais pyörällä törmätä... tosin Ausseihin suuntautuvaa mp-lomaa suunnittelevia voi lohduttaa sillä, että nuo voi välttää aika tyystin jos ajaa vain valoisaan aikaan.

 

[zapster]

Ohjeet pupun teilaukseen, oli JIM:in uudessa metsästys/kokkaus ohjelmassa. Ota pupua takajaloista kiinni toisella kädellä, laita pupun niska toisenkäden etu ja keskisormen väliin siten että päälaki on kämmene puolella, vedä takajaloista ja käännä toinen käsi nyrkkiin. Pupun niska katkeaa kivuttomasti ja helposti.

 

[CeeGee]

Jäljestä käsin analysoin asiaa hiukan:
- Kun näin jäniksen, vedin kaasun nollille. Koko tilanne kesti reilut kaksi sekuntia, joten jarruttaminen ei olisi jänistä pelastanut. Mutta silti tuo oli väärä reaktio. Jarrutuksen sijaan mahdollisen vaaran havaitessaan selkäydin käski vetää pelkästään kaasun pois

Noh. Empä tiedä onk paniikkijarrutus oikeampi reaktio kun oravat ja jänöpuput painelee tiellä.
Tuo on se reaktio minkä olen tietoisesti itse harjoitellut, autoillessa tosin. Toivottavasti onnistun psyykkaamaan itseni toimimaan samoin moottoripyörällä, ei ole tullut vielä eteen.
Jos ajoissa ehtii niin voi vähän jarrutellakin, jos on vaan ollut ensin aikaa vielä vilkaista taustapeiliinkin...

Joskus muinoin lasahti jarrut pohjaan joka perkeleen oravan edessä, mutta kun automopoa pienempi suzuki altokin empiiristen tutkimusten mukaan lyhentää kasikympin vauhdissa kaksiovisen fiestan kahden istuttavaksi, niin tulee siinä mieleen takaa tulleen etu-umpio kainalossa istuskellessa, että fuck the rabbits... Entäs jos yli kelaa täysperävaunu, edes isommasta autosta...Moposta puhumattakaan...

Jarrutan vaan jos ehdin ihan rauhaksiin jarrutella ja vain JOS OON EHTINYT VARMISTAA ettei ketään tule takaa. Muuten ihan suvereenisti yli vaan peuraa pienemmistä.
Pysähtymään ja takaisin palaamaan ehtii hissukseenkin.

Itse jouduin "viimeistelemään" kerran ketun. Oli se ikävää. Itkeä pillitin ensin minuutin kaks etukäteen (enkä mitenkään tyttömäisesti somasti niiskuttanut vaan parkua vollotin ihan ääneen), sitten puoli tuntia jälkikäteen (enkä mitenkään akkamaisesti parkua vollottanut ääneen vaan porasin niinkuin pahainen kakara).
Sitten menin kotiin ja vedin lärvit.
Sen jälkeen olen ollut huolellisempi jo ensiosumassa, ettei tarvitse enää hutkia perästä.