Ajelin aamulla tietä 25 koilliseen, kohti Mäntsälää.
Rajamäen kohdalla juoksi tien viertä jänis - sellainen iso, koiran kokoinen, valkoturkkinen - ja minut nähdessään päätti hypätä suoraan eteeni. Eturengas iski siihen, ja peilistä näin sen jäävän makaamaan keskiviivalle.
En ole ennen ajanut jänisten - tai muun nisäkkään - yli, joten pyörän eteen heittäytyvä koiran kokoinen jänis pelästytti aika lailla. Mutta isku ei tuntunut ohjauksessa juuri miltään - jos en olisi nähnyt eläimen tulevan, en olisi edes huomannut mokomaa etuiskarin töyssyä.
Jäljestä käsin analysoin asiaa hiukan:
- Kun näin jäniksen, vedin kaasun nollille. Koko tilanne kesti reilut kaksi sekuntia, joten jarruttaminen ei olisi jänistä pelastanut. Mutta silti tuo oli väärä reaktio. Jarrutuksen sijaan mahdollisen vaaran havaitessaan selkäydin käski vetää pelkästään kaasun pois
- Pysähtyminen tuli mieleen vasta puoli kilometriä tapahtumapaikan jälkeen. Ja silloinkin ensimmäinen ajatus oli "tässä on liikaa liikennettä, ei kannata kääntyä." Eihän minulla ollut avaimen lisäksi mitään paperinenäliinaa rajumpaa työkalua mukanani. Olisiko pitänyt ajaa elikon yli vielä pariin kertaan, ja varmistaa että kallo murskautuu? Mutta mitä kauemmin asiaa ajattelin, ymmärsin että tuo oli väärä päätös, raato olisi pitänyt käydä siivoamassa pois. Olen pahoillani!
Tuon jälkeen alkoi kiinnittää huomiota raatoihin tiellä ja sen pientareilla. Laskin että sellainen oli keskimäärin kymmenen kilometrin välein. Tänään ajoin 476 km, eli näin siis noin 48 eläimen raatoa tiellä lojumassa. Täytyy metsät olla piukassa elikoita, että niitä noin riittää teillekin lojumaan.
Edit: Niitä kilometrejä tulikin tänään peräti 491 kpl. Taidan olla vieläkin sen järkyttävän ruumismäärän aiheuttamasta shokista sekaisin, kun laskin arabiankieliset numerot väärin.
Rajamäen kohdalla juoksi tien viertä jänis - sellainen iso, koiran kokoinen, valkoturkkinen - ja minut nähdessään päätti hypätä suoraan eteeni. Eturengas iski siihen, ja peilistä näin sen jäävän makaamaan keskiviivalle.
En ole ennen ajanut jänisten - tai muun nisäkkään - yli, joten pyörän eteen heittäytyvä koiran kokoinen jänis pelästytti aika lailla. Mutta isku ei tuntunut ohjauksessa juuri miltään - jos en olisi nähnyt eläimen tulevan, en olisi edes huomannut mokomaa etuiskarin töyssyä.
Jäljestä käsin analysoin asiaa hiukan:
- Kun näin jäniksen, vedin kaasun nollille. Koko tilanne kesti reilut kaksi sekuntia, joten jarruttaminen ei olisi jänistä pelastanut. Mutta silti tuo oli väärä reaktio. Jarrutuksen sijaan mahdollisen vaaran havaitessaan selkäydin käski vetää pelkästään kaasun pois
- Pysähtyminen tuli mieleen vasta puoli kilometriä tapahtumapaikan jälkeen. Ja silloinkin ensimmäinen ajatus oli "tässä on liikaa liikennettä, ei kannata kääntyä." Eihän minulla ollut avaimen lisäksi mitään paperinenäliinaa rajumpaa työkalua mukanani. Olisiko pitänyt ajaa elikon yli vielä pariin kertaan, ja varmistaa että kallo murskautuu? Mutta mitä kauemmin asiaa ajattelin, ymmärsin että tuo oli väärä päätös, raato olisi pitänyt käydä siivoamassa pois. Olen pahoillani!
Tuon jälkeen alkoi kiinnittää huomiota raatoihin tiellä ja sen pientareilla. Laskin että sellainen oli keskimäärin kymmenen kilometrin välein. Tänään ajoin 476 km, eli näin siis noin 48 eläimen raatoa tiellä lojumassa. Täytyy metsät olla piukassa elikoita, että niitä noin riittää teillekin lojumaan.
Edit: Niitä kilometrejä tulikin tänään peräti 491 kpl. Taidan olla vieläkin sen järkyttävän ruumismäärän aiheuttamasta shokista sekaisin, kun laskin arabiankieliset numerot väärin.
