-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
20 Knots and the Crosswind Degrees More Brutal Winter Bike Tour,
- Keskustelun aloittaja mchuurre
- Aloituspäivä
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Kuten te, arvon lukijat olette varmasti jo ymmärtäneet, on tämä kertomus suora jatkumo edelleen niille kahdelle, talven aikaisemmille yrityksilleni päästä tuonne Mehamniin. ( Joulukuu 7.- 12, sekä Tammikuun 2.-3. ). Eli tämä on se kolmas startti, koska nuo kaksi aikaisempaa yritystä tyrehtyivät joko pohjois-norjan runsaisiin lumisateisiin tai sitten hyytäviin pakkaslukemiin. Mehamn on minulle ennestään hyvinkin tuttu, vaatimaton, pieni ja kaunis kalastajakylä, joka vain täytyi nähdä ja kokea myös talvella.
Jälkimmäinenkin noista, (startti n
2 ), on vielä kesken, mutta mikäs hoppu tässä onkaan.....kaikella kun on aikansa.
Mutta ennen kuin jatkan tämänkin kertomuksen naputtelua, ja tulevaia videoeditointeja, en malta olla laittamasta tähän eilisiä NRK:n kuvia ja juttua samoilta suunnilta. Tuuliset olosuhteet kun tuolla jatkuvat niin, että POIKKEUKSELLISESTI jopa rannikon päätiekin, eli E6 on nyt ollut suljettuna, ja se on jo harvinaisempaa!!!
Tien korkein kohta, Kvaenangsfjellet, ( AVJ-15 ryhmäkuvaus- mesta ), on tietenkin se erityisen vaativa tuulella, jolla on tuo eräs onneton ajoneuvoyhdistelmä lennähtänyt tuulen voimasta ulos!
Lainaus Nordlysin sivuilta:
"Jos sääolosuhteet jatkuvat, E6 yli Kvænangsfjellet suljetaan aamulla keskiviikkona.
Se informoi NPRA Nordlys tiistai-iltana.
E6 päättyi klo kolme-kolmekymmentä tiistaina sen jälkeen tuulen aiheuttaneet isoja ongelmia ajoneuvoissa, jotka yrittivät päästä vuoren yli.
- On todettu sama sää kuin se on nyt vasta tänä iltana. Pahimmillaan se on suljettu yön aamulla, kertoo Jonas Johnsen teiden liikenteen keskeltä Nordlys.
- Siellä on autojono molemmin puolin vuoren, sanoi Johnsen on.
Se katsoi, onko mahdollisuutta suorittaa saattue vuorten yli. Tällä hetkellä ei salli olosuhteissa käyttöä.
Kuorma-autot sai suuria ongelmia keskipäivällä tiistai, jolloin ne menee yli vuorten. Kuvat osoittavat, miten tuuli puhalsi ajoneuvoyhdistelmän pois tieltä.
Lue myös: Vaunutraileri puhalsi ulos - E6 suljettu toistaiseksi"
...jatkuu...
Jälkimmäinenkin noista, (startti n
2 ), on vielä kesken, mutta mikäs hoppu tässä onkaan.....kaikella kun on aikansa.Mutta ennen kuin jatkan tämänkin kertomuksen naputtelua, ja tulevaia videoeditointeja, en malta olla laittamasta tähän eilisiä NRK:n kuvia ja juttua samoilta suunnilta. Tuuliset olosuhteet kun tuolla jatkuvat niin, että POIKKEUKSELLISESTI jopa rannikon päätiekin, eli E6 on nyt ollut suljettuna, ja se on jo harvinaisempaa!!!
Tien korkein kohta, Kvaenangsfjellet, ( AVJ-15 ryhmäkuvaus- mesta ), on tietenkin se erityisen vaativa tuulella, jolla on tuo eräs onneton ajoneuvoyhdistelmä lennähtänyt tuulen voimasta ulos!
Lainaus Nordlysin sivuilta:
"Jos sääolosuhteet jatkuvat, E6 yli Kvænangsfjellet suljetaan aamulla keskiviikkona.
Se informoi NPRA Nordlys tiistai-iltana.
E6 päättyi klo kolme-kolmekymmentä tiistaina sen jälkeen tuulen aiheuttaneet isoja ongelmia ajoneuvoissa, jotka yrittivät päästä vuoren yli.
- On todettu sama sää kuin se on nyt vasta tänä iltana. Pahimmillaan se on suljettu yön aamulla, kertoo Jonas Johnsen teiden liikenteen keskeltä Nordlys.
- Siellä on autojono molemmin puolin vuoren, sanoi Johnsen on.
Se katsoi, onko mahdollisuutta suorittaa saattue vuorten yli. Tällä hetkellä ei salli olosuhteissa käyttöä.
Kuorma-autot sai suuria ongelmia keskipäivällä tiistai, jolloin ne menee yli vuorten. Kuvat osoittavat, miten tuuli puhalsi ajoneuvoyhdistelmän pois tieltä.
Lue myös: Vaunutraileri puhalsi ulos - E6 suljettu toistaiseksi"
...jatkuu...
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Pohjois-norjassa, (tai missä vaan norjassa, mutta rannikolla etenkin), liikkuneet tietävät hyvin, että säätyyppi voi kesäisinkin tuolla vaihtua sen 4 x tunnissa, eli kaikki vuodenajat voi kokea yhden ja saman tunnin aikana.
Ja koska matkaa meikäläisen tukikohdasta tulee talvinopeusrajoituksilla, ja jo kelienkin puolesta minimissään se 2 vrk:n jutaus, ennen kuin pääsee ylittämään valtakunnan rajan, ennättää säätyyppi todellakin vaihtua aivan toisenlaiseksi, mitä se oli ennusteessa......
Mutta nyt ei ainakaan ollut lumisateita luvassa, joka on se pahin ja yleisin hidaste!
Eikä ollut myöskään pakkasia tulollaan, koska vain vähän aikaa aikaisemmin, oli se todella kova pakkasjakso, jolloin tuli ne tämän talven pakkasennätyksetkin, eli nyt olisi luvassa hyvinkin maltilliset temperaturet. Rannikolla etenkin, jopa plussa- asteita! Tosin ei se vesisadekkaan mitään herkkua tulisi olemaan, koska kelkkasaappaat, yms. keltaliivit eivät niin vedestä perusta! Eikä varsinkaan hieman ennen yöpakkasia!
Joten nyt kaikki näyttäisi hyvältä kelien puolesta:
- Ei lumisadetta - nopeaa ajoa, ei aura-autojen odottelua!
- Ei kireitä pakkasia - nopeaa ajoa, Gessu saisi olla yöt taivasalla rauhassa!
Gessu oli jälleen hyvin varusteltu, ja oli nyt täysin oireeton, ( paitsi se bensapumpusta kuuluva vaimea ujellus, aina virtojen päälle kytkennän jälkeen...). Ohjastaja myös kohdiksessa, ( kun ei iskenyt se flunssa- aalto, vaikka kävikin kaikki muut perhemme jäsenet läpi ).
Eli oltiin valmiina jutaamaan kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa jälleen!
Mutta sitten se yksi ja oleellinen ilmastovaikuttaja puuttui peliin.....
Ja koska matkaa meikäläisen tukikohdasta tulee talvinopeusrajoituksilla, ja jo kelienkin puolesta minimissään se 2 vrk:n jutaus, ennen kuin pääsee ylittämään valtakunnan rajan, ennättää säätyyppi todellakin vaihtua aivan toisenlaiseksi, mitä se oli ennusteessa......
Mutta nyt ei ainakaan ollut lumisateita luvassa, joka on se pahin ja yleisin hidaste!
Eikä ollut myöskään pakkasia tulollaan, koska vain vähän aikaa aikaisemmin, oli se todella kova pakkasjakso, jolloin tuli ne tämän talven pakkasennätyksetkin, eli nyt olisi luvassa hyvinkin maltilliset temperaturet. Rannikolla etenkin, jopa plussa- asteita! Tosin ei se vesisadekkaan mitään herkkua tulisi olemaan, koska kelkkasaappaat, yms. keltaliivit eivät niin vedestä perusta! Eikä varsinkaan hieman ennen yöpakkasia!
Joten nyt kaikki näyttäisi hyvältä kelien puolesta:
- Ei lumisadetta - nopeaa ajoa, ei aura-autojen odottelua!
- Ei kireitä pakkasia - nopeaa ajoa, Gessu saisi olla yöt taivasalla rauhassa!
Gessu oli jälleen hyvin varusteltu, ja oli nyt täysin oireeton, ( paitsi se bensapumpusta kuuluva vaimea ujellus, aina virtojen päälle kytkennän jälkeen...). Ohjastaja myös kohdiksessa, ( kun ei iskenyt se flunssa- aalto, vaikka kävikin kaikki muut perhemme jäsenet läpi ).
Eli oltiin valmiina jutaamaan kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa jälleen!
Mutta sitten se yksi ja oleellinen ilmastovaikuttaja puuttui peliin.....
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Forecan ja YR:n mukaan, maanantaina olisi suhteellisen hyvää keliä tulollaan, mutta tänään sunnuntaille, oli luvattu surkeaa ajokeliä koko maahan, ei pakkasia, mutta lumisadetta ja tuulista! Oli ystävän päivä ja piiitkä päivä tulossa, etenkin kun Gessu oli pakattuna jo "hälystartti-valmiuteen" jo edellisenä iltana..hohhoijjaa.....
Menin sitten uudestaan vielä nettiin ja katselin kelikameroita edes takaisin, JKL:n ja Tornion väliltä ja mitä kummaa??? Kameroista päätellen, ajokelissä ei ollut kerrassaan siis mitää vikaa!
Olisiko niin, että taas olivat säärofeetat ja sammakot erehtyneet, eli se surkea ajokeli tulisikin huomenna! Luntahan oli tullut yön aikana kylläkin, mutta ei enää, ei missään kamerassa ja mikä parasta: NYT olisi ajoväylät valkoisena ainakin Temmekseen asti! Saattoihan olla, että tämä seikka oli se viimeisin ja tärkein sunnuntaipäivän startin käynnistäjä, koska olinhan jo aiemmin startannut kahdesti sulalle väylille!
Oli tullut pari tuhatta km:ä ihan kuivan tien ajoa, että eihän se nastoille hyvää ollut tehnyt ei.
Niin, ja olihan tänään vieläpä se Sanan ja rukouksen ilta tarjolla siellä Torniossakin, niin eihän siinä enää muuta tarvittukkaan, kun aloin keittelemään kiuhuvaa termariin ja pukemaan ajokamppeita päällä!
Joten joskus 10:00 maissa lähdettiin ajooon ja olihan se varsin outoa, kun jo heti 4-tielle päästessäni, sain kiihdyttää rivakampaan, n 100km/h matkanopeuteen! Nyt ei nastat pääsisi kuumenemaan ja matkanteko sujuisi hoppusammin! Tosin tuulen huomasin jo samassa, eli kovasti sai tehdä korjausliikkeitä ja koko ajan.
Viitasaari tulikin jo n tunnin ajon jälkeen vastaani, ja koska ei vielä ollut edes nälkä, niin päätin jatkaa Pihtipuhtaan Shellille syömään salaattipöydän antimia. Ja niinpä sitten sammuttelin Gessun Shellin mittarikentälle tankkausta varten ja sen jälkeen oli aika tankata ite ohjastaja. Eikä taaskaan maksanut paljon, ja mikä vielä yllätti, kassatyttö antoi Coca-Cola- purkin, koska oli jokin Ystävänpäivä- kampanja heillä menossa. No otimpa tuonkin talteen, vaikka vain "pahan päivä varalle", joka vielä tulisikin vastaan eräällä Saamen poromiehen tunturimajan maastossa, tajuttoman kovassa sivutuulessa, melkein nolla näkyvyydessä, mutta onneksi en tässä vaiheessa vielä tuosta tiennyt mitään......
Kypäri päähän ja menoxi! Soma oli päästellä valkoisella tiellä pohjoiseen hyvin syötynä, ja vaikka ei koko tie ollutkaan enää joka paikassa kokovalkoinen, niin olipa ajokaistoilla kuitenkin se tärkeä kaistavalli. Hienoa ajoa, mutta jo sitten Pyhäsalmen jälkeen lämpötilojen noustessa, aloin olemaan huolissani kelkkakengistäni, eli pientä sohjoa alkoi jo esiintymään, joten pian ne saattoivat kastua suojaamattomien varsien kautta!
Pakko pysähtyä ja ottaa sivuilaukuista hiljan ostamani uudet Yoko:n kirkkaankeltaiset sadelahkeet ja pukea ne saappaiden päälle! Nonnih! Nyt ei haittaisi, vaikka miten sohjokeliksi
Tuuli oli edelleen melkoinen ja ajoa haittaava, aivan kuten jossain tunturialueilla olisin ajanut koko aamupäivän, mutta rahoittuihan se sitten siellä Ii:ssä Kärkkäsen Teboille saavuttaessani uusintatankkausta varten. Bensa 95 olikin 1.21e, joka olikin koko talven ennätys! Mutta nyt alkoi tulla jo pimeää ja kas- se luvattu lumisade tuli päälle! Eikä se ollut ihan mikää pieni sade, vaan heti Merihelmen jälkeen, alkoivat visiiri ja etenkin valaisimet mennä tukkoon! Märkä ja ISOINA hiutaleina satava tuore lumi tarttui joka paikkaan!
Enää ei tiekään ollut valkoinen miltään osin, joten sulalla mentiin ja rapa lensi! Pakko oli pysähdellä avaamaan muurautuneita valolaitteita, koska pimeässä valoa tarvittiin! Käsisuojien sisällä oli onneksi vielä visiirinpuhdistusliinoja pari kappaletta jäljellä, joilla sain visiiriä puhdistettua säännöllisesti, eli sen takia ei tarvitsisi pysähdellä....
Ja vaikka ajonopeuteni oli lähes ollut normaali aina Ii:n asti ja ajomatka vain n 500km, niin niinhän siinä sitten kävikin, että myöhästyin Sanan ja rukousillan avauksesta sen 15min..... Syy oli tuon todella runsaan ja aina Tornioon asti kestäneen lumisateen!
Olin varannut huoneen hotelli-ravintola Käpylästä, n 20km:n päästä Torniosta, eli Keminmaan Citymarketin vierestä. Siellä oli respa vielä auki klo 20:20 saapuessani, ja saunakin valmiina! Hienoa! Huone ei nyt ollut mitään luksusta, mutta saunaa voisin suositella kaikille! Olipa AIVVVAN mahtava fiilis makoilla pötköttää saunan kuumilla lauteilla ja vieläpä täysin yksin ja rauhassa! Olin ilmeisesti hotellin ainoa asiakas tänään? Ihan jo meinasin kuumille lauteille nukahtaa..... Sauna oli niin hyvin uudistettu ja remontoitu, että olipa sen viereiseen tilaan rakennettu jopa "GYM"- monine härveleineen ja laitteineen, mutta nyt en enää niihin jaksanut keskittyä, koska aamulla alkaisi heti aamiaisen jälkeen se "oikea matka" sinne Meham:niin, tai ainakin siihen suuntaan....
jatkuu....
Menin sitten uudestaan vielä nettiin ja katselin kelikameroita edes takaisin, JKL:n ja Tornion väliltä ja mitä kummaa??? Kameroista päätellen, ajokelissä ei ollut kerrassaan siis mitää vikaa!
Olisiko niin, että taas olivat säärofeetat ja sammakot erehtyneet, eli se surkea ajokeli tulisikin huomenna! Luntahan oli tullut yön aikana kylläkin, mutta ei enää, ei missään kamerassa ja mikä parasta: NYT olisi ajoväylät valkoisena ainakin Temmekseen asti! Saattoihan olla, että tämä seikka oli se viimeisin ja tärkein sunnuntaipäivän startin käynnistäjä, koska olinhan jo aiemmin startannut kahdesti sulalle väylille!
Oli tullut pari tuhatta km:ä ihan kuivan tien ajoa, että eihän se nastoille hyvää ollut tehnyt ei.
Niin, ja olihan tänään vieläpä se Sanan ja rukouksen ilta tarjolla siellä Torniossakin, niin eihän siinä enää muuta tarvittukkaan, kun aloin keittelemään kiuhuvaa termariin ja pukemaan ajokamppeita päällä!
Joten joskus 10:00 maissa lähdettiin ajooon ja olihan se varsin outoa, kun jo heti 4-tielle päästessäni, sain kiihdyttää rivakampaan, n 100km/h matkanopeuteen! Nyt ei nastat pääsisi kuumenemaan ja matkanteko sujuisi hoppusammin! Tosin tuulen huomasin jo samassa, eli kovasti sai tehdä korjausliikkeitä ja koko ajan.
Viitasaari tulikin jo n tunnin ajon jälkeen vastaani, ja koska ei vielä ollut edes nälkä, niin päätin jatkaa Pihtipuhtaan Shellille syömään salaattipöydän antimia. Ja niinpä sitten sammuttelin Gessun Shellin mittarikentälle tankkausta varten ja sen jälkeen oli aika tankata ite ohjastaja. Eikä taaskaan maksanut paljon, ja mikä vielä yllätti, kassatyttö antoi Coca-Cola- purkin, koska oli jokin Ystävänpäivä- kampanja heillä menossa. No otimpa tuonkin talteen, vaikka vain "pahan päivä varalle", joka vielä tulisikin vastaan eräällä Saamen poromiehen tunturimajan maastossa, tajuttoman kovassa sivutuulessa, melkein nolla näkyvyydessä, mutta onneksi en tässä vaiheessa vielä tuosta tiennyt mitään......
Kypäri päähän ja menoxi! Soma oli päästellä valkoisella tiellä pohjoiseen hyvin syötynä, ja vaikka ei koko tie ollutkaan enää joka paikassa kokovalkoinen, niin olipa ajokaistoilla kuitenkin se tärkeä kaistavalli. Hienoa ajoa, mutta jo sitten Pyhäsalmen jälkeen lämpötilojen noustessa, aloin olemaan huolissani kelkkakengistäni, eli pientä sohjoa alkoi jo esiintymään, joten pian ne saattoivat kastua suojaamattomien varsien kautta!
Pakko pysähtyä ja ottaa sivuilaukuista hiljan ostamani uudet Yoko:n kirkkaankeltaiset sadelahkeet ja pukea ne saappaiden päälle! Nonnih! Nyt ei haittaisi, vaikka miten sohjokeliksi
Tuuli oli edelleen melkoinen ja ajoa haittaava, aivan kuten jossain tunturialueilla olisin ajanut koko aamupäivän, mutta rahoittuihan se sitten siellä Ii:ssä Kärkkäsen Teboille saavuttaessani uusintatankkausta varten. Bensa 95 olikin 1.21e, joka olikin koko talven ennätys! Mutta nyt alkoi tulla jo pimeää ja kas- se luvattu lumisade tuli päälle! Eikä se ollut ihan mikää pieni sade, vaan heti Merihelmen jälkeen, alkoivat visiiri ja etenkin valaisimet mennä tukkoon! Märkä ja ISOINA hiutaleina satava tuore lumi tarttui joka paikkaan!
Enää ei tiekään ollut valkoinen miltään osin, joten sulalla mentiin ja rapa lensi! Pakko oli pysähdellä avaamaan muurautuneita valolaitteita, koska pimeässä valoa tarvittiin! Käsisuojien sisällä oli onneksi vielä visiirinpuhdistusliinoja pari kappaletta jäljellä, joilla sain visiiriä puhdistettua säännöllisesti, eli sen takia ei tarvitsisi pysähdellä....
Ja vaikka ajonopeuteni oli lähes ollut normaali aina Ii:n asti ja ajomatka vain n 500km, niin niinhän siinä sitten kävikin, että myöhästyin Sanan ja rukousillan avauksesta sen 15min.....
Syy oli tuon todella runsaan ja aina Tornioon asti kestäneen lumisateen!Olin varannut huoneen hotelli-ravintola Käpylästä, n 20km:n päästä Torniosta, eli Keminmaan Citymarketin vierestä. Siellä oli respa vielä auki klo 20:20 saapuessani, ja saunakin valmiina! Hienoa! Huone ei nyt ollut mitään luksusta, mutta saunaa voisin suositella kaikille! Olipa AIVVVAN mahtava fiilis makoilla pötköttää saunan kuumilla lauteilla ja vieläpä täysin yksin ja rauhassa! Olin ilmeisesti hotellin ainoa asiakas tänään? Ihan jo meinasin kuumille lauteille nukahtaa..... Sauna oli niin hyvin uudistettu ja remontoitu, että olipa sen viereiseen tilaan rakennettu jopa "GYM"- monine härveleineen ja laitteineen, mutta nyt en enää niihin jaksanut keskittyä, koska aamulla alkaisi heti aamiaisen jälkeen se "oikea matka" sinne Meham:niin, tai ainakin siihen suuntaan....
jatkuu....
Liitetiedostot
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Yö meni hoppusti, ko jo kohta kuulin vaimeaa traktorin ääntä ja jostain sermin takaa välähteli keltaisen majakan himmeää kajoa... Aurasivat sitä eilisen lumisateen satoa! Ja olihan sitä tullu taas yön aikanakin hieman lisää - ei paljoa, mutta kuitenkin. Aamutoimet ja sitten aamiaiselle. Tänään jos Herra tahtoisi, olisin iltasella Kaamasen Jokitörmän majoilla, jossa niin monesti olen saanut sen piänen, soman yläkerran huoneen.
Aamiaiselle tuli näköjään toinenki asiakas - kas! Eläkeläisrouva ja menossa TRE:eelle, kuten kaikki joskus. Kysyi jotta tiedänkös Kaamasen, kun tuli kotitukikohdat puheeksi. No- tottakai tiedän Reiman ja Ainonkin - vastasin, ja siitähän se iloksi puheet muuttuivat, koska tämä rouva taas asui siinä "naapurissa" Kaamasen Kievarin vastapäätä. Kysyin heti, että siinäkö jossa on se Kaamasen korjaamo? No siinäpä hyvinnii! On se tämä maailma ja lappi etenkin piäni, naureskelimme, kun vielä lähtiessämme erillemme, varoitteli poroista ja että tie oli paikoin ollut surkeassa kunnossa?
En ennättänyt kuin ihmetellä, että siis missä? Ja surkeassa? Mitähän kautta se tämä rouva oli oikein ohjastellut, koska pohjoiseen suorinta tietä mennään hyvää tietä- tai ainakin tähän asti on aina menty?
Kypäri päähän ja menoksi. Olin päättänyt ajaa Kemijoen itäpuolta, jossa liikennettä on vähän, ei kameroita, eikä mitään muitakaan hidasteita, paitsi niitä poroja tiätty. Tai niitä oli ollut ainakin pari viikkoa sitten siellä.
Vain parit kolmet asteet oli miinuksen puolella, joten mielessä kävikin, että olisikos pitänyt kelkkasaappaat suojata sadelahkeilla jo samalla kertaa, mutta tuumasin, jotta jos sitten vaikka pyssykylässä tankilla?
Tie oli suhteelllisen nopeassa kunnossa, kuten Gessukin. Ei juuri vastaantulijoita, eikä siitä eilisestä, paikoin "tunturilaki-tuulesta", ollut enää mitään merkkejä missään. Eikä mennyt kauan aikaa, kun olinkin jo Valajaskosken padon päällä, jokea toiselle puolelle ylittämässä. Rovaniemen läpi pääsi nyt soman jouheasti, paitti että napapiirillä välähti. Siis- en ennättänyt edes yhtään hymyillä, vaan nyt kuvaan tuli totinen "torvensoittaja-ohjastaja!".
Sitten vain tie parani entisestään ja ROI- Sodankylä välillä ei tapahtunutkaan mitään ihmeellistä, etenkään kun noita välähteleviä kameroita ei tuosta napapiiristä ylemmäs vielä nykyään ylety. Mutta mittariston keltaisen valon syttyessä, tiesin jo tulevan tankkauspisteeni, eli valuttelin Teboilin kylmäasemalle suoraan. Olisi edes vähäsen talven tuntua, mutta ei tuostakaan kylmäasemasta apua juuri ollut, kun temperaturet huiteli jedelleen vaatimattomasti ossain nollan ja miinun yhden välillä! Kaikki muuttuu näemmä...
Ihan yhtäsoittoa päästeltiin menemään kohti Ivaloa somassa kelissä, kun ei satanut, eikä tuulenut - ei kerrassaan mitään ihmeellistä, paitsi että Porttipahdan tekoaltaalle tullessani, tajusin, mitä se aamiaispyödän täti tarkoitti kun sanoi, että tie oli surkeaa! TODELLAKIN, tien pinta oli joka suuntaan röykköistä ja uria täynnä, sekä sivu- että pituussuunnassa!!!
Ajonopeuteni vajosi jonnekkin 45-65km/h välille ja olihan se todella noloa, kun jopa kuorma-autot ja yhdistelmätkin paineli, (ei niitä tosin montaa ollut!), ohitse, ja arvatkaapa vain, kuinka he huoltamoilla ohjastajakavereilleen rehvastelisivat siitä, että painoivat noin vain moottoripyöräilijän ohitse!
Mutta minkäs tässä voi tehdä, muuta kuin niellä nolosti lumipölyt vain ja tarkkailla peilejä jatkuvalla syötöllä.....Aina Vuotsoon asti! Siellä oli aika käydä "kuittaamassa" ilimaset kahvit, vaikka sitä kahvia en niin normaalisti juokkaan, mutta kun sen kanssa saa vielä paakellissinkin! Nimittäin, olinhan taas ja jälleen kevvään ensimmäinen motoristi ja olihan se itse kauppias kassalla ja rouvakin tavaroita hyllyihin pakkaamassa. Istuessani kahvipöytien ääressä, sanoi paikallinen asukki, ettei ikinä ole täällä Vuotsossa ollut näin paljoa lunta! Sitä vielä ihmetellessämme, tuli tuon tien kuntokin puheeksi ja totesimme sitten yhdessä sen, että tuo tien todella SURKEA kunto, johtui viime yönä sataneesta suojalumesta, joka vain autojen ja rekkojen renkaiden alla pakkaantui paakuiksi, kun ei karhia, sirmakkia tai edes auraa ollut enää siinä vaiheessa liikenteessä. Kuulemma olivat lepäämässä ja selvähän se onki, jos koko ajan on saanut ratin takana olla, kun huilatakkin pitäs jossain vaiheessa....
Kiitos kahvista ja korjasinkin vielä sen, että net kevvään ensimmäiset motoristit olivat menneet jo aiemmin, mutta kun eivät osanneet poiketa teille! Nehän oli niitä Winter-butt-miähiä, mutta se onkin kokonaan jo toinen juttu.
Jatkoin hidasajoa kohti Tankavaaraa ja tuntui ettei matka etene juuri yhtään! Olinkin kuvitellut, että kun starttasin lentoon Keminmaalta jo seiskan jälkeen, niin ennättäisin poiketa siellä sun täällä, esim Kiilopään Retkeilykeskuksen savusaunassa - tai ainakin avannossa. Ivalon kirjastossa tietenkin säätilaa ja ennusteita Lakselviin ja ennen kaikkea Mahamnin suuntaan mitä oli luvattu ja tietenin vielä sen Hurtigrutenin varaustilanteen tarkistamassa. Mutta nyt kun vauhtini oli vain hieman polkupyöräilijää nopeampaa, tulisin Kaamaseen vasta illansuussa! Tankavaara tuttu tienristeys - hohhoijjaa.....Purmunukan tienristeys- zzzzzzz, sitten Kiilopään tienristeys -mutta mitäs! Täällähän oli turisteja tien varrella ja kaiketi linjabiiliä odottelemassa? Käännyin jo kohti Retkeilykeskusta, mutta Gessu alkoi niiiiiin villin laukan ja hyppimisen, että oli pakko pysähtyä hetkeksi tilannearviota varten! Hmmm. 6km suuntaansa, tekee 12km yhteensä, eli antaapa vain nyt se avannon olla, ja käänsin Gessun takaisin tulosuuntaan. Sitten edelleen vilkku ja etupyörä oikealle ja edelleen ne turistit siinä bussipysäkillä tsiigasivat ja ottipa eräs tabletin käteensä ja kuvasi! Meinasin jo huutaa, koska ajonopeuteni oli edelleen hiljainen, että "mitä siinä tsiigaat?", mutta maltoin mieleni!
Mutta sitten tien kunto muuttui kertaheitolla! JES ! Nyt kiihdytin Gessun taas normi- cruise-nopeuteen, eli täältä tullaan Ivalo, ja sitä ennen, kiepautus Kaunispään päälle! Kun en ollut tuolla muutamiin vuosiin käynyt niin nyt sitten! Olipa tie valkoinen, luikas ja koko tienoo vaikeasti luettavissa! Valaistus oli sellainen, ettei minkään värinen lasikaan olisi tuossa auttanut, mutta onneksi oli vielä kuitenkin sen verran valoisaa, että tien penkat näki - tosin pimeällä näkisin ne vieläkin helpommin, jos tarkemmin asiaa ajattelen!
Ylhäällä pyöri hissit ja parit turistitkin. Ei tuullut, eikä paljoa kyllä maisemiakaan nyt nähnyt, koska pilvessä melkein oltiin. Tuli siihen heti taas jo kohta isä ja tytär, ja kuinkas ollakkaan, taas oli maailma piäni: Saarijärveltä olivat lähteneet, kun minä vastaavasti Tikkakoskelta - jota ihmettelivät ja nauroivat niin?
jatkuu....
Aamiaiselle tuli näköjään toinenki asiakas - kas! Eläkeläisrouva ja menossa TRE:eelle, kuten kaikki joskus. Kysyi jotta tiedänkös Kaamasen, kun tuli kotitukikohdat puheeksi. No- tottakai tiedän Reiman ja Ainonkin - vastasin, ja siitähän se iloksi puheet muuttuivat, koska tämä rouva taas asui siinä "naapurissa" Kaamasen Kievarin vastapäätä. Kysyin heti, että siinäkö jossa on se Kaamasen korjaamo? No siinäpä hyvinnii! On se tämä maailma ja lappi etenkin piäni, naureskelimme, kun vielä lähtiessämme erillemme, varoitteli poroista ja että tie oli paikoin ollut surkeassa kunnossa?
En ennättänyt kuin ihmetellä, että siis missä? Ja surkeassa? Mitähän kautta se tämä rouva oli oikein ohjastellut, koska pohjoiseen suorinta tietä mennään hyvää tietä- tai ainakin tähän asti on aina menty?
Kypäri päähän ja menoksi. Olin päättänyt ajaa Kemijoen itäpuolta, jossa liikennettä on vähän, ei kameroita, eikä mitään muitakaan hidasteita, paitsi niitä poroja tiätty. Tai niitä oli ollut ainakin pari viikkoa sitten siellä.
Vain parit kolmet asteet oli miinuksen puolella, joten mielessä kävikin, että olisikos pitänyt kelkkasaappaat suojata sadelahkeilla jo samalla kertaa, mutta tuumasin, jotta jos sitten vaikka pyssykylässä tankilla?
Tie oli suhteelllisen nopeassa kunnossa, kuten Gessukin. Ei juuri vastaantulijoita, eikä siitä eilisestä, paikoin "tunturilaki-tuulesta", ollut enää mitään merkkejä missään. Eikä mennyt kauan aikaa, kun olinkin jo Valajaskosken padon päällä, jokea toiselle puolelle ylittämässä. Rovaniemen läpi pääsi nyt soman jouheasti, paitti että napapiirillä välähti. Siis- en ennättänyt edes yhtään hymyillä, vaan nyt kuvaan tuli totinen "torvensoittaja-ohjastaja!".
Sitten vain tie parani entisestään ja ROI- Sodankylä välillä ei tapahtunutkaan mitään ihmeellistä, etenkään kun noita välähteleviä kameroita ei tuosta napapiiristä ylemmäs vielä nykyään ylety. Mutta mittariston keltaisen valon syttyessä, tiesin jo tulevan tankkauspisteeni, eli valuttelin Teboilin kylmäasemalle suoraan. Olisi edes vähäsen talven tuntua, mutta ei tuostakaan kylmäasemasta apua juuri ollut, kun temperaturet huiteli jedelleen vaatimattomasti ossain nollan ja miinun yhden välillä! Kaikki muuttuu näemmä...
Ihan yhtäsoittoa päästeltiin menemään kohti Ivaloa somassa kelissä, kun ei satanut, eikä tuulenut - ei kerrassaan mitään ihmeellistä, paitsi että Porttipahdan tekoaltaalle tullessani, tajusin, mitä se aamiaispyödän täti tarkoitti kun sanoi, että tie oli surkeaa! TODELLAKIN, tien pinta oli joka suuntaan röykköistä ja uria täynnä, sekä sivu- että pituussuunnassa!!!
Ajonopeuteni vajosi jonnekkin 45-65km/h välille ja olihan se todella noloa, kun jopa kuorma-autot ja yhdistelmätkin paineli, (ei niitä tosin montaa ollut!), ohitse, ja arvatkaapa vain, kuinka he huoltamoilla ohjastajakavereilleen rehvastelisivat siitä, että painoivat noin vain moottoripyöräilijän ohitse!
Mutta minkäs tässä voi tehdä, muuta kuin niellä nolosti lumipölyt vain ja tarkkailla peilejä jatkuvalla syötöllä.....Aina Vuotsoon asti! Siellä oli aika käydä "kuittaamassa" ilimaset kahvit, vaikka sitä kahvia en niin normaalisti juokkaan, mutta kun sen kanssa saa vielä paakellissinkin! Nimittäin, olinhan taas ja jälleen kevvään ensimmäinen motoristi ja olihan se itse kauppias kassalla ja rouvakin tavaroita hyllyihin pakkaamassa. Istuessani kahvipöytien ääressä, sanoi paikallinen asukki, ettei ikinä ole täällä Vuotsossa ollut näin paljoa lunta! Sitä vielä ihmetellessämme, tuli tuon tien kuntokin puheeksi ja totesimme sitten yhdessä sen, että tuo tien todella SURKEA kunto, johtui viime yönä sataneesta suojalumesta, joka vain autojen ja rekkojen renkaiden alla pakkaantui paakuiksi, kun ei karhia, sirmakkia tai edes auraa ollut enää siinä vaiheessa liikenteessä. Kuulemma olivat lepäämässä ja selvähän se onki, jos koko ajan on saanut ratin takana olla, kun huilatakkin pitäs jossain vaiheessa....
Kiitos kahvista ja korjasinkin vielä sen, että net kevvään ensimmäiset motoristit olivat menneet jo aiemmin, mutta kun eivät osanneet poiketa teille! Nehän oli niitä Winter-butt-miähiä, mutta se onkin kokonaan jo toinen juttu.
Jatkoin hidasajoa kohti Tankavaaraa ja tuntui ettei matka etene juuri yhtään! Olinkin kuvitellut, että kun starttasin lentoon Keminmaalta jo seiskan jälkeen, niin ennättäisin poiketa siellä sun täällä, esim Kiilopään Retkeilykeskuksen savusaunassa - tai ainakin avannossa. Ivalon kirjastossa tietenkin säätilaa ja ennusteita Lakselviin ja ennen kaikkea Mahamnin suuntaan mitä oli luvattu ja tietenin vielä sen Hurtigrutenin varaustilanteen tarkistamassa. Mutta nyt kun vauhtini oli vain hieman polkupyöräilijää nopeampaa, tulisin Kaamaseen vasta illansuussa! Tankavaara tuttu tienristeys - hohhoijjaa.....Purmunukan tienristeys- zzzzzzz, sitten Kiilopään tienristeys -mutta mitäs! Täällähän oli turisteja tien varrella ja kaiketi linjabiiliä odottelemassa? Käännyin jo kohti Retkeilykeskusta, mutta Gessu alkoi niiiiiin villin laukan ja hyppimisen, että oli pakko pysähtyä hetkeksi tilannearviota varten! Hmmm. 6km suuntaansa, tekee 12km yhteensä, eli antaapa vain nyt se avannon olla, ja käänsin Gessun takaisin tulosuuntaan. Sitten edelleen vilkku ja etupyörä oikealle ja edelleen ne turistit siinä bussipysäkillä tsiigasivat ja ottipa eräs tabletin käteensä ja kuvasi! Meinasin jo huutaa, koska ajonopeuteni oli edelleen hiljainen, että "mitä siinä tsiigaat?", mutta maltoin mieleni!
Mutta sitten tien kunto muuttui kertaheitolla! JES ! Nyt kiihdytin Gessun taas normi- cruise-nopeuteen, eli täältä tullaan Ivalo, ja sitä ennen, kiepautus Kaunispään päälle! Kun en ollut tuolla muutamiin vuosiin käynyt niin nyt sitten! Olipa tie valkoinen, luikas ja koko tienoo vaikeasti luettavissa! Valaistus oli sellainen, ettei minkään värinen lasikaan olisi tuossa auttanut, mutta onneksi oli vielä kuitenkin sen verran valoisaa, että tien penkat näki - tosin pimeällä näkisin ne vieläkin helpommin, jos tarkemmin asiaa ajattelen!
Ylhäällä pyöri hissit ja parit turistitkin. Ei tuullut, eikä paljoa kyllä maisemiakaan nyt nähnyt, koska pilvessä melkein oltiin. Tuli siihen heti taas jo kohta isä ja tytär, ja kuinkas ollakkaan, taas oli maailma piäni: Saarijärveltä olivat lähteneet, kun minä vastaavasti Tikkakoskelta - jota ihmettelivät ja nauroivat niin?
jatkuu....
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Kävin pikaisesti kysymässä Huippu-ravintolan seisovan pöydän hintaa, mutta koska en halunnut ostaa koko pöytää, tai koska hintakin oli huippu, iskin Gessun käyntiin kun eihän tässä edes ollut nälkäkään vielä. Ja sitäpaitsi Kaamaseen ei olisi enää pitkästi, vaikka Ivalossa olikin tarkoitus vielä tarkistaa Hurtigrutenin varaustilanne, sekä ennen kaikkea, se huomiseksi tuleva säätila välillä Laksel- Ifjord- Mehamn!
Alamäkiajo sujui ilman lipsumisia ja vain pari kelkkahemmoa meinasi tulla eteeni kesken kaiken, tietä ylittävällä kelkkareitillä. Kiihdytys kohti Magneettimäkeä ja kohta suhinat korvissa paineltiin jo mäen toista puolta Ivaloa kohden. Ivalojoen varrella laskeutui sopivasti hämärä, ja keskustan liikenne oli rauhallista, kuten odottaa tähän vuoden aikaan sopiikin....
Kirjasto olisi vielä kolme varttia auki, joten hyvin ennätin tarkistaa Yr:t sekä Forecat. Ei mitään ihmeellistä huomiseksi. Karasjoelle vain vähän pakkasia, mutta ei sen alempia, kuin -18´c, ja sekin olisi varjossa.
Lakselv aurinkoa ja Ifjordissakin puolipilvistä. Mehamnin temperaturet edelleen plussalla, joten eipä tarvitsisi edes penkinlämmitintä pitää vuonoilla päällä. Kaiken lisäksi Hurtigruteninissa olisi tilaa hyvin, ja booton nimi olisi Nordlys. Ei mikään uutukainen, itse asiassa niitä vanhimpia, mutta eiköhän sieltäkin löytyisi saunakin!
Soittelin vielä Jokitörmän Ainolle ennen kypärin päähän laittoa, ja olihan siellä huone meikäläiselle taas vapaana! YES! Mutta olipa kuulemma yläkerrassa ulkomaalaisia ja peräti ihan Koreasta ja Kiinasta asti!
Eihän siinä mitään, opetellaan niitä kieliä sitten vaikka iltasella, jos ei mitään muuta tekemistä keksitä?
Revontulia tiätty olisi soma kuvailla ja muutenkin olisihan niitä erikoista esitellä Kiinan kansalaisillekkin!
Kumma vain miten tuonne Jokitörmälle noita kaukomaan kulkijoita riittää, kun toissa talvellakin siellä tapaisin erään Mivakon -nuoren Kiinalaistytön? Oli tullut vartavasten revontulia tsiigailemaan, koska oli niitä nähnyt vain valokuvissa, ei tiätty livenä koskaan ennen.
Ja tuolloin niitä muuten näkyikin ja varsin upeita, liikkuvia ja todella fosforin vihreitä!
Kypäri päähän siis, ja Gessun eturengas kohti Inaria. Pimeää oli, paitsi Gessun edessä, olihan tuo LED-uutukainen "porovalo" osoittanut kyntensä! Ja taas sille tulikin tehtävää...Olihan se Keminmaalla tapaamani "Kaamasen täti" ennalta varoittanut niistä poroista, joten eikö heti sitten Ukonjärveä lähestyttäessä, (siinä alamäessä justiinsa!), juoksenteli valokeilaan tien vasemmalla puolen poro. Ei onneksi ollut "sekona", vaan ihan siististi laukkasi tietä pitkin samaan suuntaan hetken aikaa Gessuni kanssa.
Karhunpesäkivi oli autiona, eikä edes tietä sinne vieläkään aurattuna. Noo- ehkäpä sitten jo toukokuussa kenties. Ja Inarin keskustassa oli hiljaista, kuten odottaa sopii. Oli vielä sentään sähköt taloissa, eli eivät ole sähköyhtiöt keränneet lankoja pois, ainakaan vielä?
Inarista ei kauaa tarvinnutkaan enää porontaljan päällä istua, kun jo Kaamasen valot alkoivat häämöttää.
jatkuu...
Alamäkiajo sujui ilman lipsumisia ja vain pari kelkkahemmoa meinasi tulla eteeni kesken kaiken, tietä ylittävällä kelkkareitillä. Kiihdytys kohti Magneettimäkeä ja kohta suhinat korvissa paineltiin jo mäen toista puolta Ivaloa kohden. Ivalojoen varrella laskeutui sopivasti hämärä, ja keskustan liikenne oli rauhallista, kuten odottaa tähän vuoden aikaan sopiikin....
Kirjasto olisi vielä kolme varttia auki, joten hyvin ennätin tarkistaa Yr:t sekä Forecat. Ei mitään ihmeellistä huomiseksi. Karasjoelle vain vähän pakkasia, mutta ei sen alempia, kuin -18´c, ja sekin olisi varjossa.
Lakselv aurinkoa ja Ifjordissakin puolipilvistä. Mehamnin temperaturet edelleen plussalla, joten eipä tarvitsisi edes penkinlämmitintä pitää vuonoilla päällä. Kaiken lisäksi Hurtigruteninissa olisi tilaa hyvin, ja booton nimi olisi Nordlys. Ei mikään uutukainen, itse asiassa niitä vanhimpia, mutta eiköhän sieltäkin löytyisi saunakin!
Soittelin vielä Jokitörmän Ainolle ennen kypärin päähän laittoa, ja olihan siellä huone meikäläiselle taas vapaana! YES! Mutta olipa kuulemma yläkerrassa ulkomaalaisia ja peräti ihan Koreasta ja Kiinasta asti!
Eihän siinä mitään, opetellaan niitä kieliä sitten vaikka iltasella, jos ei mitään muuta tekemistä keksitä?
Revontulia tiätty olisi soma kuvailla ja muutenkin olisihan niitä erikoista esitellä Kiinan kansalaisillekkin!
Kumma vain miten tuonne Jokitörmälle noita kaukomaan kulkijoita riittää, kun toissa talvellakin siellä tapaisin erään Mivakon -nuoren Kiinalaistytön? Oli tullut vartavasten revontulia tsiigailemaan, koska oli niitä nähnyt vain valokuvissa, ei tiätty livenä koskaan ennen.
Ja tuolloin niitä muuten näkyikin ja varsin upeita, liikkuvia ja todella fosforin vihreitä!
Kypäri päähän siis, ja Gessun eturengas kohti Inaria. Pimeää oli, paitsi Gessun edessä, olihan tuo LED-uutukainen "porovalo" osoittanut kyntensä! Ja taas sille tulikin tehtävää...Olihan se Keminmaalla tapaamani "Kaamasen täti" ennalta varoittanut niistä poroista, joten eikö heti sitten Ukonjärveä lähestyttäessä, (siinä alamäessä justiinsa!), juoksenteli valokeilaan tien vasemmalla puolen poro. Ei onneksi ollut "sekona", vaan ihan siististi laukkasi tietä pitkin samaan suuntaan hetken aikaa Gessuni kanssa.
Karhunpesäkivi oli autiona, eikä edes tietä sinne vieläkään aurattuna. Noo- ehkäpä sitten jo toukokuussa kenties. Ja Inarin keskustassa oli hiljaista, kuten odottaa sopii. Oli vielä sentään sähköt taloissa, eli eivät ole sähköyhtiöt keränneet lankoja pois, ainakaan vielä?
Inarista ei kauaa tarvinnutkaan enää porontaljan päällä istua, kun jo Kaamasen valot alkoivat häämöttää.
jatkuu...
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Oli vain tie jälleen tällä Inari- Kaamanen välillä kuin T-54:n telaketjua, tiedättehän, sellaisen neuvostovalmisteisen taisteluvaunun telaketjua, joka oli vain käännettynä toisinpäin....
Mutta nyt kurvasin jo Jokitörmän majojen pihamaalle, Ainon ja Reiman kotitalolle. Päästin Gessun äänimerkillä piänen töräyksen ja pyörä sammuksiin. Pakoputki vain sanoi "naks- naks-naks..." sen siinä tyynessä ja vain muutaman pakkasasteen lämpötiloissa viilentyessä. Eipä näkynyt revontulia vielä, mut jos sitten illemmalla?
Nopeasti vain sivulaukkujen kanssa rahnustin sisälle "reseptioniin", ja siellähän tuttuni Reima olikin jo vastassa. Sanoi, jotta yläkerrasta saat eri huoneen kun viimeksi, koska siellä toisella puolen oli nyt niitä Kiinalaisia ja Korealaisia nuoria turisteja. Olivat tietenkin tulleet katsomaan revontulia, joita ei tosin vielä eilenäkään ollut heille esittää, mutta ennusteiden mukaan jo huomenissa? Kopistelin kelkkakenkieni kera yläkertaan, josta jo kuuluikin jokseenkin eksoottisia ääniä ja lauseita. Kiinaksi tiätenkin!
Avain oveen ja kas, tämähän ennenkokematon huone olikin jättisuuri! Olipa hiano yllätys, etenkin kun hinta edelleen oli vain se 29e ja huoneen pinta-ala oli varmasti koko yläkerrasta puolikas!
Aikaisemmin olin ollut noissa pienissä kammareissa, joista nyt kuului kaikenlaista xzkdhojo- ääntelyitä, että tulisi varmaan mielenkiintoinen ilta? Noista äänistä tulikin samalla se toissatalven kiinantyttö mieleen: Mivako.
Kiinassa kun ompi hänen kertomansa mukaan systeeminä se, että kaikki nimet tarkoittavat aina jotain, myös tuo Mivako. Se oli muistaakseni: "valkoinen ruusu, joka kasvaa viheriäisessä puistossa, jossa on paljon lähteitä".
No ei yhtään hassumpi nimi. Tosin, tyttö ei ihan tuollaista ulkonäöltään kyllä muistuttanut, mutta minkäpäs sille ite....
Ja eikös vain, heti kohta kun olin saanut ajoasusteeni ja kypäräni aseteltua tuoleille, niin oven pieleen koputettiin ja sieltä astui sisään pieni, tummasilmäinen- ja tukkainen, kiinantyttö tarjotakseen minulle keksiä!
No olihan meikäläiselläkin noita samoja Marie-keksiä, mutta kohteliaisuuttani otin yhden ja kiitin englanniksi.
Tiätenkin tuon eleen tarkoituksena oli päästä jutustelemaan ja samalla katsomaan, minkälainen ihmistyyppi on hemmo, joka tulee pimeästä ja pakkasesta moottoripyörällä?
Tyttö kertoi nimekseen "ping-bong", tai jotain sinnepäin. Pelokkaat silmät pälyilivät joka suuntaan hermostuneesti, vaikka en minä nyt mielestäni niin iso häneen verrattuna ollut - että pelätä tarvitsisi!
Mutta sitten ovelle ilmeistyi jo hänen lajitoverinsa, "Chindokai"- tai jotain sinnepäin? Kuulemma hänen siskonsa ja heitä tuntui ensimmäisenä askarruttavan se, että missä kaikki oli?
Sanoin että tässähän met ooomma! Että tä? Niin, ja jatkoin vielä, että alakerrassahan oli Reima ja hänen vaimonsa Aino. Mutta sitten "Chindokai" selvitti tarkemmin englanninksi, että siis missä olivat ihmiset ylipäätänsä? Kun ei ketään ollut näkynyt päivälläkään missään?
No, ennen kuin jatkoin selvittelyä, halusin tietää mistä kaupungista he olivat tulleet ja paljonko heitä siellä olikaan. 258 Miljoonaa, taisi olla vastaus, tai jotain sinnepäin, mutta tuon kaupungin nimeä en enää muista.
Jatkoin nyt selvittelyä kysymällä, että arvaatteko paljonko täällä Kaamasessa olisi asukkaita......
"Ping-bong" mietti hetkisen ja sitten hänen silmät kirkastui: 5 Miljoonaa -mutta jo heti korjasi perään, ½-miljoonaa? .......Duoda, meillä tulisi olemaan piiiiitkä ilta edessä.....(ajattelin nyt sekä englanninksi, että suomeksi)!
Heidän mukanaan oli vielä sitten Korealainen nuori miehenalku: "Hundurai", joka ilmeisesti tarkoittaa seuraavaa:
on eteläkorealainen suuryritys, "chaebol", jonka perusti Chung Ju-yung vuonna 1947.
Hyundurai aloitti rakennusyhtiönä. Nykyisin kaikki nimeä käyttävät yhtiöt eivät ole emoyhtiö Hyundurai Groupin alaisuudessa, mutta ovat Chungin poikien tai heidän perillistensä hallitsemia.
Merkittävimpiä muita Hyunduraista eronneita yhtiöitä ovat maailman neljänneksi suurin autonvalmistaja Hyundurai Motor Company ja maailman suurin laivojen rakentaja Hyundurai Heavy Industries ja Hynix Semiconductor.
Lisäksi eri ryhmissä on muutakin toimintaa, kuten pankki- ja muita finanssitoimintoja, tavarataloketju ja baseball- ja jalkapallojoukkue.... Nämä tiedot ainakin löysin Wikipediasta.
Noiden tyttöjen nimiä, en enää uskaltanut lähteä tulkkaamaan, mutta tokihan kaikki tiedätte sen pöytätenniksen ja Chindo-voimistelun....vai oliko sen toisen tytön nimi "Shiatsu", se sama kuin se hieromaistuin on?
Aamulla kiehautin veden termariin, söin DIY-aamiaisen, (Do It Yourself), ja pakkasin romppeeni ilman kopisteluja tms. ääniä, tai ainakin yritin niin. Rahnastauduin pihamaalle Reimaa tai Ainoa herättelemättä ja starttasin Gessun kohti Kaamasen "miljoonakeskustaa".....mielessäni vielä ne illan keskustelujemme arvoidut ja pahasti pieleen menneet asukasmäärät mitä ne voisivat täälläkin olla, jos olisimme Kiinan tasavaltaa....
Ai niin, muistin että rengaspaineet olisi hyvä tsekata, koska eilen ei Gessun ajo ollut perinteistä, vaan jotenkin vetelää. Kaamasen Kievarin parkkiksella pitkin sitten kaivaa se hyvä "äänellä varustettu" jalkapumppu esiin, koska takana paine oli vain 1.2Kpa! Ei siten ollut ihme, jos oli kulkuni ollut jotenkin velttoa.
Mutta sitten taas jo mentiin ja vauhdilla etiäpäin, koska tie muuttui heti Karigasniemelle kääntyvän risteyksen jälkeen mainioksi. Taivaanrannassa alkoi jo näkymään hieman orastavaa valoakin, ja tie maistui!
Tutun porohälyttimen tullessa kohdalleni, sen äänet kaikuivat siirenin ujeltaessa vielä pitkään perässänikin. Oli siis vielä akku kunnossa!
Vain muutamia rekkoja tuli ennen Karigasniemeä vastaan, mutta sitäkin enemmän valkoisia riekkoja, kun net ponkasivat tien varsilta lentoon molemmilta puolin. Soma olikin noiden "hälytysstartteja" seurailla, ja vieläpä onneksi ilman törmäyksiä.
Karigasniemelle saavuttuani, temperaturet laski samaan tahtiin, kun sinne valuva maantiekin, eli kun kauppojen pihalle sammutin Gessun, olikin mittarissa jo -11´c. Oli aika tankata, vaikka olisin toki saattanut päästä aina Lakselviin asti, mutta olihan se hintakin rajan jälkeen aina kalliimpaa. MITÄ, tankinkorkki oli jäätynyt? Ikinä ennen, ei Gessun korkki ole ollut jäässä, mutta nytpä vain oli. Ei hätää, otin sivulaukustani sen aina mukana pitämäni kaasupöhön, sekä siihen kuuluvan sätelijän. Kuka sitä nyt suoralla liekillä bensatankkia, olkoonkin ettei se bensa nyt näin kovalla pakkasella edes höyrysty tms. mutta eipä sitten muuta kuin tulta esille ja hana auki.
Ja niin vain sain auki n 5 min, sulattelun jälkeen tuon korkin ja sain tankattua. Maksu myymälään ja samalla parit paakelssit ja appelsiini mukaan. Kypäri päähän ja kohti tulliasemaa. Eipä sielläkään ollut kiireitä, saati edes virkaimmeisiä paikalla. Alas silloille ja rajan ylitys. Norweegiassa oltiin taas, ja huomasinkin, kuinka temperaturet laski entisestään. Eihän tuokaan mikään ihme ole, kun Karasjok on joen varressa kuten nimikin kertoo ja se on AINA seudun kylmimpiä mestoja - niin nytkin.
Saavuin Saamelaisten kylään ja koska se eilispäivänä jostain syystä vajentunut takarengas kaivoi edelleen mieltäni, päätin vielä kerran tarkistaa sen ilmanpaineen uudelleen. Joten ei muuta kuin kaarto vasempaan, heti tuon huoltamorakennuksen taakse, niin siellä oli mittari. Juu- ei mitään hätää, -18´c:n lämpötilasta huolimatta, takusen paineet olivat pysyneet samassa, eli 2.0:kpa:n lukemissa. Nyt taas saisi matkani jatkua huoletta kohti ylänköjä ja tuntureita kauniin auringonpaisteen saattelemana....
jatkuu....
Mutta nyt kurvasin jo Jokitörmän majojen pihamaalle, Ainon ja Reiman kotitalolle. Päästin Gessun äänimerkillä piänen töräyksen ja pyörä sammuksiin. Pakoputki vain sanoi "naks- naks-naks..." sen siinä tyynessä ja vain muutaman pakkasasteen lämpötiloissa viilentyessä. Eipä näkynyt revontulia vielä, mut jos sitten illemmalla?
Nopeasti vain sivulaukkujen kanssa rahnustin sisälle "reseptioniin", ja siellähän tuttuni Reima olikin jo vastassa. Sanoi, jotta yläkerrasta saat eri huoneen kun viimeksi, koska siellä toisella puolen oli nyt niitä Kiinalaisia ja Korealaisia nuoria turisteja. Olivat tietenkin tulleet katsomaan revontulia, joita ei tosin vielä eilenäkään ollut heille esittää, mutta ennusteiden mukaan jo huomenissa? Kopistelin kelkkakenkieni kera yläkertaan, josta jo kuuluikin jokseenkin eksoottisia ääniä ja lauseita. Kiinaksi tiätenkin!
Avain oveen ja kas, tämähän ennenkokematon huone olikin jättisuuri! Olipa hiano yllätys, etenkin kun hinta edelleen oli vain se 29e ja huoneen pinta-ala oli varmasti koko yläkerrasta puolikas!
Aikaisemmin olin ollut noissa pienissä kammareissa, joista nyt kuului kaikenlaista xzkdhojo- ääntelyitä, että tulisi varmaan mielenkiintoinen ilta? Noista äänistä tulikin samalla se toissatalven kiinantyttö mieleen: Mivako.
Kiinassa kun ompi hänen kertomansa mukaan systeeminä se, että kaikki nimet tarkoittavat aina jotain, myös tuo Mivako. Se oli muistaakseni: "valkoinen ruusu, joka kasvaa viheriäisessä puistossa, jossa on paljon lähteitä".
No ei yhtään hassumpi nimi. Tosin, tyttö ei ihan tuollaista ulkonäöltään kyllä muistuttanut, mutta minkäpäs sille ite....
Ja eikös vain, heti kohta kun olin saanut ajoasusteeni ja kypäräni aseteltua tuoleille, niin oven pieleen koputettiin ja sieltä astui sisään pieni, tummasilmäinen- ja tukkainen, kiinantyttö tarjotakseen minulle keksiä!
No olihan meikäläiselläkin noita samoja Marie-keksiä, mutta kohteliaisuuttani otin yhden ja kiitin englanniksi.
Tiätenkin tuon eleen tarkoituksena oli päästä jutustelemaan ja samalla katsomaan, minkälainen ihmistyyppi on hemmo, joka tulee pimeästä ja pakkasesta moottoripyörällä?
Tyttö kertoi nimekseen "ping-bong", tai jotain sinnepäin. Pelokkaat silmät pälyilivät joka suuntaan hermostuneesti, vaikka en minä nyt mielestäni niin iso häneen verrattuna ollut - että pelätä tarvitsisi!
Mutta sitten ovelle ilmeistyi jo hänen lajitoverinsa, "Chindokai"- tai jotain sinnepäin? Kuulemma hänen siskonsa ja heitä tuntui ensimmäisenä askarruttavan se, että missä kaikki oli?
Sanoin että tässähän met ooomma! Että tä? Niin, ja jatkoin vielä, että alakerrassahan oli Reima ja hänen vaimonsa Aino. Mutta sitten "Chindokai" selvitti tarkemmin englanninksi, että siis missä olivat ihmiset ylipäätänsä? Kun ei ketään ollut näkynyt päivälläkään missään?
No, ennen kuin jatkoin selvittelyä, halusin tietää mistä kaupungista he olivat tulleet ja paljonko heitä siellä olikaan. 258 Miljoonaa, taisi olla vastaus, tai jotain sinnepäin, mutta tuon kaupungin nimeä en enää muista.
Jatkoin nyt selvittelyä kysymällä, että arvaatteko paljonko täällä Kaamasessa olisi asukkaita......
"Ping-bong" mietti hetkisen ja sitten hänen silmät kirkastui: 5 Miljoonaa -mutta jo heti korjasi perään, ½-miljoonaa? .......Duoda, meillä tulisi olemaan piiiiitkä ilta edessä.....(ajattelin nyt sekä englanninksi, että suomeksi)!
Heidän mukanaan oli vielä sitten Korealainen nuori miehenalku: "Hundurai", joka ilmeisesti tarkoittaa seuraavaa:
on eteläkorealainen suuryritys, "chaebol", jonka perusti Chung Ju-yung vuonna 1947.
Hyundurai aloitti rakennusyhtiönä. Nykyisin kaikki nimeä käyttävät yhtiöt eivät ole emoyhtiö Hyundurai Groupin alaisuudessa, mutta ovat Chungin poikien tai heidän perillistensä hallitsemia.
Merkittävimpiä muita Hyunduraista eronneita yhtiöitä ovat maailman neljänneksi suurin autonvalmistaja Hyundurai Motor Company ja maailman suurin laivojen rakentaja Hyundurai Heavy Industries ja Hynix Semiconductor.
Lisäksi eri ryhmissä on muutakin toimintaa, kuten pankki- ja muita finanssitoimintoja, tavarataloketju ja baseball- ja jalkapallojoukkue.... Nämä tiedot ainakin löysin Wikipediasta.
Noiden tyttöjen nimiä, en enää uskaltanut lähteä tulkkaamaan, mutta tokihan kaikki tiedätte sen pöytätenniksen ja Chindo-voimistelun....vai oliko sen toisen tytön nimi "Shiatsu", se sama kuin se hieromaistuin on?
Aamulla kiehautin veden termariin, söin DIY-aamiaisen, (Do It Yourself), ja pakkasin romppeeni ilman kopisteluja tms. ääniä, tai ainakin yritin niin. Rahnastauduin pihamaalle Reimaa tai Ainoa herättelemättä ja starttasin Gessun kohti Kaamasen "miljoonakeskustaa".....mielessäni vielä ne illan keskustelujemme arvoidut ja pahasti pieleen menneet asukasmäärät mitä ne voisivat täälläkin olla, jos olisimme Kiinan tasavaltaa....
Ai niin, muistin että rengaspaineet olisi hyvä tsekata, koska eilen ei Gessun ajo ollut perinteistä, vaan jotenkin vetelää. Kaamasen Kievarin parkkiksella pitkin sitten kaivaa se hyvä "äänellä varustettu" jalkapumppu esiin, koska takana paine oli vain 1.2Kpa! Ei siten ollut ihme, jos oli kulkuni ollut jotenkin velttoa.
Mutta sitten taas jo mentiin ja vauhdilla etiäpäin, koska tie muuttui heti Karigasniemelle kääntyvän risteyksen jälkeen mainioksi. Taivaanrannassa alkoi jo näkymään hieman orastavaa valoakin, ja tie maistui!
Tutun porohälyttimen tullessa kohdalleni, sen äänet kaikuivat siirenin ujeltaessa vielä pitkään perässänikin. Oli siis vielä akku kunnossa!
Vain muutamia rekkoja tuli ennen Karigasniemeä vastaan, mutta sitäkin enemmän valkoisia riekkoja, kun net ponkasivat tien varsilta lentoon molemmilta puolin. Soma olikin noiden "hälytysstartteja" seurailla, ja vieläpä onneksi ilman törmäyksiä.
Karigasniemelle saavuttuani, temperaturet laski samaan tahtiin, kun sinne valuva maantiekin, eli kun kauppojen pihalle sammutin Gessun, olikin mittarissa jo -11´c. Oli aika tankata, vaikka olisin toki saattanut päästä aina Lakselviin asti, mutta olihan se hintakin rajan jälkeen aina kalliimpaa. MITÄ, tankinkorkki oli jäätynyt? Ikinä ennen, ei Gessun korkki ole ollut jäässä, mutta nytpä vain oli. Ei hätää, otin sivulaukustani sen aina mukana pitämäni kaasupöhön, sekä siihen kuuluvan sätelijän. Kuka sitä nyt suoralla liekillä bensatankkia, olkoonkin ettei se bensa nyt näin kovalla pakkasella edes höyrysty tms. mutta eipä sitten muuta kuin tulta esille ja hana auki.
Ja niin vain sain auki n 5 min, sulattelun jälkeen tuon korkin ja sain tankattua. Maksu myymälään ja samalla parit paakelssit ja appelsiini mukaan. Kypäri päähän ja kohti tulliasemaa. Eipä sielläkään ollut kiireitä, saati edes virkaimmeisiä paikalla. Alas silloille ja rajan ylitys. Norweegiassa oltiin taas, ja huomasinkin, kuinka temperaturet laski entisestään. Eihän tuokaan mikään ihme ole, kun Karasjok on joen varressa kuten nimikin kertoo ja se on AINA seudun kylmimpiä mestoja - niin nytkin.
Saavuin Saamelaisten kylään ja koska se eilispäivänä jostain syystä vajentunut takarengas kaivoi edelleen mieltäni, päätin vielä kerran tarkistaa sen ilmanpaineen uudelleen. Joten ei muuta kuin kaarto vasempaan, heti tuon huoltamorakennuksen taakse, niin siellä oli mittari. Juu- ei mitään hätää, -18´c:n lämpötilasta huolimatta, takusen paineet olivat pysyneet samassa, eli 2.0:kpa:n lukemissa. Nyt taas saisi matkani jatkua huoletta kohti ylänköjä ja tuntureita kauniin auringonpaisteen saattelemana....
jatkuu....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Tuuli alkoi hieman nousta ja paikka paikoin, piti Gessua alkaa jo hieman ohjailemaan korjausliikkeiden kera, mutta onneksi tie oli hyvässä kunnossa ja jopa satasen normi "cruise-nopeudella", lähestyin sitä Skoganvarren, suomalaista leirintäaluetta. Vasemmalla vuorenpäällä näkyi jo kaukaa se germaanien ilmavalvontatorni, tai pytinkinhän se oikeastaan oli, mutta olipa sieltäkin tänään varmasti upeat maisemat joka suuntaan.....
Saavuin leirintäalueen pihamaalle, jossa ei paljoa liikettä näkynyt. Vain norskien asuntovaunuja jotka olivat koko pitkän talven seisseet paikoillaan. Mutta päärakennuksen eteen parkkeerattuani huomasinkin, että olihan täällä joku! Tarjan veli, eli ihan suomalainen hänkin, ja lupasi tarjota kaffeetkin, vaikka syynä ei ollut nyt se, että olin kevvään ensimmäinen mp-ohjastaja!
Rupattelimme aikamme resparakennuksen tutuilla jakkaroilla ja tietenkin se viime kesäinen Atlantinvallijutauksemme tuli puheeksi- ja myös se tänä kesänä, uudenmpi AVJ-16.
Olipa heilläkin ollut niitä turvapaikanhakijoita ihan jo "riesaksi" asti, mutta en enää, liekkö se Venäjän rajan sulku lopettanut heiän tulonsa - ei ollut kumpikaan enää noita asioita seurannut.
Mutta kypäri taas päähän ja Gessun etupyörä ympäri. Lakselviin ei ole enää pitkälti, jossa aikomus oli seuraavana tankata Gessu ja syödä jotain siinä tutussa Vertshusissa, aivan sen Statoil-huoltamon vieressä. Olisin hyvissä asemissa nyt, kun oli sinitaivasta, aurinkoa ja kellokin vasta puolenpaivää! Ei olisi huolta, ettenkö ennättäisi Ifjordiin ja sieltä edelleen Mehamniin tämä päivän aikana......
Skoganvarren varuskunnan porteilla en havainnut tällä kertaa mitään liikettä, en edes sitä perinteistä vartiomiestä portilla? Välillä tuo koko varuskunta oli kuulemma lakkautettu, mutta nyt taas Putinin päivinä, oli kuulemma joitain joukkoja tuotettu sinne taas takaisin, ja ainakin toissatalvena tapasin täällä niitä Saksalaisia rynnäkköpanssarivaunuja, kun olivat niitä takasin Germaaniaan viemässä rekkalaveteilla. Lastausvaihe oli kesken ja pääsin jututtamaan eräitä heistä, mutta ei tässä niistä heän "sotasalaisuuksista" sen enempää..
Ohhoh, tuuli tosiaan alkoi puskemaan sivulta ja tuottamaan tienpinnalle sellaisia lakanapeittoja, jotta ei koko tienpintaa tahtonut väliinsä nähdä! Ei sääennusteissa ollut sanottu mitään tälläisista tuulista, mutta täällä näin meren läheisyydessä kaikki kun oli aina mahdollista, ja siten ennusteiden laatiminen ihan arpapeliä!
Ja taas sain väliilä jo voimistella, noita sivutuulipuhureita vastaan. Mutta nyt tulin jo Lakselvi-hotellin kohdalle ja siitä valuttelin alamäkeä kohti lentokentän liikenneympyrää ja vain kiepautus, niin kohta olin jo keskustan liikerakennusten sokkeiloisilla kaduilla, etsien sopivaa parkkipaikkaa, sekä Lakselvin kirjastoa. Siellä kun saisin viimehetken tiedot säätyypistä, suljetuista teistä, kolonna-ajoreiteistä, sekä tietenkin vielä varmistuksen Hurtigruten- laivan varaustilanteesta.....
jatkuu....
ja vaikka tekstit tulevat vuorokauden videoita jäljessä, tästä uutta kehiin OSA 6.. Olokeepa hyvät:
"THE SURVIVAL" - sisältö ei muuten sitten sovi herkille...
Saavuin leirintäalueen pihamaalle, jossa ei paljoa liikettä näkynyt. Vain norskien asuntovaunuja jotka olivat koko pitkän talven seisseet paikoillaan. Mutta päärakennuksen eteen parkkeerattuani huomasinkin, että olihan täällä joku! Tarjan veli, eli ihan suomalainen hänkin, ja lupasi tarjota kaffeetkin, vaikka syynä ei ollut nyt se, että olin kevvään ensimmäinen mp-ohjastaja!
Rupattelimme aikamme resparakennuksen tutuilla jakkaroilla ja tietenkin se viime kesäinen Atlantinvallijutauksemme tuli puheeksi- ja myös se tänä kesänä, uudenmpi AVJ-16.
Olipa heilläkin ollut niitä turvapaikanhakijoita ihan jo "riesaksi" asti, mutta en enää, liekkö se Venäjän rajan sulku lopettanut heiän tulonsa - ei ollut kumpikaan enää noita asioita seurannut.
Mutta kypäri taas päähän ja Gessun etupyörä ympäri. Lakselviin ei ole enää pitkälti, jossa aikomus oli seuraavana tankata Gessu ja syödä jotain siinä tutussa Vertshusissa, aivan sen Statoil-huoltamon vieressä. Olisin hyvissä asemissa nyt, kun oli sinitaivasta, aurinkoa ja kellokin vasta puolenpaivää! Ei olisi huolta, ettenkö ennättäisi Ifjordiin ja sieltä edelleen Mehamniin tämä päivän aikana......
Skoganvarren varuskunnan porteilla en havainnut tällä kertaa mitään liikettä, en edes sitä perinteistä vartiomiestä portilla? Välillä tuo koko varuskunta oli kuulemma lakkautettu, mutta nyt taas Putinin päivinä, oli kuulemma joitain joukkoja tuotettu sinne taas takaisin, ja ainakin toissatalvena tapasin täällä niitä Saksalaisia rynnäkköpanssarivaunuja, kun olivat niitä takasin Germaaniaan viemässä rekkalaveteilla. Lastausvaihe oli kesken ja pääsin jututtamaan eräitä heistä, mutta ei tässä niistä heän "sotasalaisuuksista" sen enempää..
Ohhoh, tuuli tosiaan alkoi puskemaan sivulta ja tuottamaan tienpinnalle sellaisia lakanapeittoja, jotta ei koko tienpintaa tahtonut väliinsä nähdä! Ei sääennusteissa ollut sanottu mitään tälläisista tuulista, mutta täällä näin meren läheisyydessä kaikki kun oli aina mahdollista, ja siten ennusteiden laatiminen ihan arpapeliä!
Ja taas sain väliilä jo voimistella, noita sivutuulipuhureita vastaan. Mutta nyt tulin jo Lakselvi-hotellin kohdalle ja siitä valuttelin alamäkeä kohti lentokentän liikenneympyrää ja vain kiepautus, niin kohta olin jo keskustan liikerakennusten sokkeiloisilla kaduilla, etsien sopivaa parkkipaikkaa, sekä Lakselvin kirjastoa. Siellä kun saisin viimehetken tiedot säätyypistä, suljetuista teistä, kolonna-ajoreiteistä, sekä tietenkin vielä varmistuksen Hurtigruten- laivan varaustilanteesta.....
jatkuu....
ja vaikka tekstit tulevat vuorokauden videoita jäljessä, tästä uutta kehiin OSA 6.. Olokeepa hyvät:
"THE SURVIVAL" - sisältö ei muuten sitten sovi herkille...
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Irtolumi pöllysi, kun kova tuuli sitä irroitti ja kuljetti mukanaan. Käänsin Gessun varovasti vastatuulesta takaisin myötäseen, joka olikin paljon parempi juttu, kun rajutuuli puhalsi nyt selkään. Varovasti kauppaliikkeitten väliin vain parkkiin ja jalkautuminen varovasti. Meinasi tuuli heiluttaa jopa jalkamiestäkin. Kirjaston sijainnin muistinkin, ja olihan se näin päivällä jopa avoinna, joten nyt sitten vain sääennusteita tarkistamaan, että mistäs tämmöinen myrä oikein oli tulossa, ja ennen kaikkea, minne se oli menossa ja milloin?
Hurtigruten- laivalla oli tilaa, joten sen puoleen homma oli OK. Kolonna-ajo oli vain välillä Ifjord- Tana, jonne en tällä kertaa ollut menossa, eli mikä tärkeintä, väli Bekkarfjord- Hopseidet ja sieltä edelleen Hopseidet- Mehamn oli ainakin tällä hetkellä vielä normiliikenteen piirissä.......
Toki kaikki voisi muuttua hyvinkin nopiaan, kuten täällä on tapana. Mutta nyt lähdettiin ajoa Mehamniin yrittämään. Ensin vain häätyisi syödä jotain lämmintä ja lopuksi tankata Gessu. Kafeteriassa näkyi olevan vain joitain pikkusuolaista, tai kinkkupiirasia, vohveleita ja sen semmosia "harhautteita". Kello oli vasta yhdentoistapintaan ja kaikki istumapaikatkin täynnä. Ei tänne siispä ainakaan. Takaisin vain Gessulle, jos se olisi vielä pystyssä....
Olihan se vielä juu, ja lumettunut kypäri vain päähän. Satulaan nousu ei ollut ihan helppoa, saati liikkeelle lähtö etenkin kun muutamia kotiloita oli ajoväylän molemmin puolin. Mutta pääsimpä uudelleen ajon, ja nyt sitten isompia kinoksia väistellen, kohti Statoilin huoltamoa, jonka vierellä muistin olevan sen Vertshusin. Siellähän voisin syödä ihan oikeata ruokaakin - päättelin?
Gessun parkkeeraus mittarikentälle ei ollut helppoa, koska tuuli oli myötänen, ja olisi niin mieluusti työntänyt pitemmälle kuin mitä oli tarve. Saati kun avasin tankinkorkkia ja toisella kädellä koetin suojata lumen ryöppyämistä bensatankkiin, bensahanan ympäriltä ja samalla koetan olla kovin heilumatta!
Onnistuihan se, mutta piti hieman voimistella että onnistui.
Gessu parkkiin ja sitten sisälle Vertshusiin. En edes etsinyt ruokalistaa, vaan kysyin suoraan, mitä kalaruokia tänään olisi tarjolla: lohta kermakastikkeella - ehdottomasti ja siihen kasviksia ja sipulia lisättynä! No erittäin hyvä tilaus, ajattelin ja myhäilin itsekseni, ja valtasin ikkunapenkin oven vierestä. Takki pois ja juomia noutamaan.....Mitä! Katsoin pihalle ja Gessua ei enää näkynyt- tosin ei pihalla näkynyt mitään muutakaan!
KARMEAA lumisadetta ja aivvvvan 1-2 ! Siis hetki sitten, oli vain tuulta, tosin rajua sellaista, mutta nyt oli tullut lumisade ja aivvvvan kirkkaalta taivaalta! No, eihän tässä mitään, nyt vain odotellaan maittavaa lohiannosta tulevaksi ja sitten jatkettaisiin matkaa....vai jatkettaisiinkohan? Aloin epäilemään koko Mehamniin menoa nyt tänään jo itsekkin hieman?
Epäluuloni vain kasvoi, kun kävin baaritiskillä istuneilta norjanmiehiltä kysymässä tiestön tilannetta välillä Börselv- Ifjord, (väli joka nousee ylös tuntureille, kunnes jälleen laskeutuu alas ennen Ifjordia). Samoin majoitusvaihtoehdot tuolla välillä kiinnostivat, koska JOS pitäisi kääntyä takaisin, ei minun tietääkseni majoitusta ole tarjolla laisinkaan, muuta kuin Börselvissä kesällä, ja Ifjord-camping on ollut erittäin varattuna koko tammi-helmikuun ajan, ja syy on juurikin ilmeisesti tuo Kolonna-ajo vuorottelu Ifjordista- Tanaan....
Miesten mukaan, tiesin juuri saman, minkä hekin. Eli majoitusta ei tuolla välillä ole lainkaan, vain Börselv jäi kysymysmerkille, eli olivat sitä mieltä, että siellä voisi talvisinkin olla majoitusta- mutta se jäi epäselväksi?
Lohiannos oli jo pöydälläni odottamassa ja ai- että, miten se maistui erinomaiselta! Näin vilauksen keittiön kokista, ja kuulin kun hän puhui muutaman sanan jonkun kanssa suomea! Ja sitten kun hän tuli näkyviini uudelleen, huusin lautaseni takaa: " on muuten paras lohiannos, mitä olen koskaan syönyt! ! ja olihan hänellä hämmästys melkoinen! Tuli luokseni juttelemaan ja kertoi, että asuu täällä aina pari viikkoa kerrallaan, ja näin vuorottelee erään toisen suomalaisen kokin kanssa, joka tällä hetkellä työskenteli Saariselällä, jollain toisella hotellilla!
Päätin viimeistään kaakaota noutaessani, kun ikkunasta katsoin, kuin "pellistä leikattuja" lipputangonlippuja, että jään suosiolla tähän majapaikkaan yöksi, kun että jatkaisin jonnekkin Börselvin ja Kunesin välille toteamaan, ettei ajohommista tule mitään, tai että puomi onkin laitettu alas....sitten pitäsi hämärän laskeutuessa palata takaisin tänne, etenkin jos Börselvin majapaikka olisi ollut kiinni, kuten äsken olimme sitä epäilleetkin.....
jatkuu....
Hurtigruten- laivalla oli tilaa, joten sen puoleen homma oli OK. Kolonna-ajo oli vain välillä Ifjord- Tana, jonne en tällä kertaa ollut menossa, eli mikä tärkeintä, väli Bekkarfjord- Hopseidet ja sieltä edelleen Hopseidet- Mehamn oli ainakin tällä hetkellä vielä normiliikenteen piirissä.......
Toki kaikki voisi muuttua hyvinkin nopiaan, kuten täällä on tapana. Mutta nyt lähdettiin ajoa Mehamniin yrittämään. Ensin vain häätyisi syödä jotain lämmintä ja lopuksi tankata Gessu. Kafeteriassa näkyi olevan vain joitain pikkusuolaista, tai kinkkupiirasia, vohveleita ja sen semmosia "harhautteita". Kello oli vasta yhdentoistapintaan ja kaikki istumapaikatkin täynnä. Ei tänne siispä ainakaan. Takaisin vain Gessulle, jos se olisi vielä pystyssä....
Olihan se vielä juu, ja lumettunut kypäri vain päähän. Satulaan nousu ei ollut ihan helppoa, saati liikkeelle lähtö etenkin kun muutamia kotiloita oli ajoväylän molemmin puolin. Mutta pääsimpä uudelleen ajon, ja nyt sitten isompia kinoksia väistellen, kohti Statoilin huoltamoa, jonka vierellä muistin olevan sen Vertshusin. Siellähän voisin syödä ihan oikeata ruokaakin - päättelin?
Gessun parkkeeraus mittarikentälle ei ollut helppoa, koska tuuli oli myötänen, ja olisi niin mieluusti työntänyt pitemmälle kuin mitä oli tarve. Saati kun avasin tankinkorkkia ja toisella kädellä koetin suojata lumen ryöppyämistä bensatankkiin, bensahanan ympäriltä ja samalla koetan olla kovin heilumatta!
Onnistuihan se, mutta piti hieman voimistella että onnistui.
Gessu parkkiin ja sitten sisälle Vertshusiin. En edes etsinyt ruokalistaa, vaan kysyin suoraan, mitä kalaruokia tänään olisi tarjolla: lohta kermakastikkeella - ehdottomasti ja siihen kasviksia ja sipulia lisättynä! No erittäin hyvä tilaus, ajattelin ja myhäilin itsekseni, ja valtasin ikkunapenkin oven vierestä. Takki pois ja juomia noutamaan.....Mitä! Katsoin pihalle ja Gessua ei enää näkynyt- tosin ei pihalla näkynyt mitään muutakaan!
KARMEAA lumisadetta ja aivvvvan 1-2 ! Siis hetki sitten, oli vain tuulta, tosin rajua sellaista, mutta nyt oli tullut lumisade ja aivvvvan kirkkaalta taivaalta! No, eihän tässä mitään, nyt vain odotellaan maittavaa lohiannosta tulevaksi ja sitten jatkettaisiin matkaa....vai jatkettaisiinkohan? Aloin epäilemään koko Mehamniin menoa nyt tänään jo itsekkin hieman?
Epäluuloni vain kasvoi, kun kävin baaritiskillä istuneilta norjanmiehiltä kysymässä tiestön tilannetta välillä Börselv- Ifjord, (väli joka nousee ylös tuntureille, kunnes jälleen laskeutuu alas ennen Ifjordia). Samoin majoitusvaihtoehdot tuolla välillä kiinnostivat, koska JOS pitäisi kääntyä takaisin, ei minun tietääkseni majoitusta ole tarjolla laisinkaan, muuta kuin Börselvissä kesällä, ja Ifjord-camping on ollut erittäin varattuna koko tammi-helmikuun ajan, ja syy on juurikin ilmeisesti tuo Kolonna-ajo vuorottelu Ifjordista- Tanaan....
Miesten mukaan, tiesin juuri saman, minkä hekin. Eli majoitusta ei tuolla välillä ole lainkaan, vain Börselv jäi kysymysmerkille, eli olivat sitä mieltä, että siellä voisi talvisinkin olla majoitusta- mutta se jäi epäselväksi?
Lohiannos oli jo pöydälläni odottamassa ja ai- että, miten se maistui erinomaiselta! Näin vilauksen keittiön kokista, ja kuulin kun hän puhui muutaman sanan jonkun kanssa suomea! Ja sitten kun hän tuli näkyviini uudelleen, huusin lautaseni takaa: " on muuten paras lohiannos, mitä olen koskaan syönyt! ! ja olihan hänellä hämmästys melkoinen! Tuli luokseni juttelemaan ja kertoi, että asuu täällä aina pari viikkoa kerrallaan, ja näin vuorottelee erään toisen suomalaisen kokin kanssa, joka tällä hetkellä työskenteli Saariselällä, jollain toisella hotellilla!
Päätin viimeistään kaakaota noutaessani, kun ikkunasta katsoin, kuin "pellistä leikattuja" lipputangonlippuja, että jään suosiolla tähän majapaikkaan yöksi, kun että jatkaisin jonnekkin Börselvin ja Kunesin välille toteamaan, ettei ajohommista tule mitään, tai että puomi onkin laitettu alas....sitten pitäsi hämärän laskeutuessa palata takaisin tänne, etenkin jos Börselvin majapaikka olisi ollut kiinni, kuten äsken olimme sitä epäilleetkin.....
jatkuu....
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Sain huoneen 3:sta kerroksesta, ja homma kävikin nopiasti! Helppo oli työntää Gessu pääoven viereen, irroittaa sivulaukut ja painaa hissinappulaa. Kohta olin jo omassa sievässä yksiössä, josta löytyi yllättävän hyvä sänky, tilava lattialämmitteinen kylppäri, tv, ja katosta punaisilla vilkkuvilla valoilla varustettu palovaroitin...jotenkin tuli puomien punaiset vilkkuvalot mieleeni, tuosta jotenkin mystistä laitteesta. Jotenkin kuin varoittaen jostain, tulevasta..... .
Lumisade oli lakannut, mutta liput lipputangossa osoittivat edelleen tuulen vain jopa yltyneen lisää! Päätin lähteä nyt kuluttamaan aikaani takaisin kirjastoon, jonne kulku tapahtui jokseenkin hankalasti! Tuuli painoi taaksepäin voimalla, niin että välillä piti edetä kumarassa, ja samalla viimeistään tuli selväksi, että oli se sittenkin ainoa ja oikea ratkaisu jäädä tänne Lakselviin yöksi, olkoonkin, että kello ei vielä ollut edes yhtä!
Matkalla kirjastolle, näin kuinka kunnan miesten paku, oli jäänyt kinoksiin kiinni. Siinä sitä sitten lapioitiin kolmella miehellä irti?
Kirjastossa en saanut tutkia internetin sivuja kuitenkaan kovinkaan pitkään, koska täälläkin, kuten niin monessa paikassa suomessakin, palveluja karsitaan ja aukioloja supistellaan, niin kahdelta meni sitten tämäkin kiinni. Muuta kuin takaisin hotellihuoneeseen, ja katsomaan katossa vilkkuvia punaisia valoja....
Lumiaura-autot ja traktorilingot ajelivat illan aikana edes takaisin ja vähän väliä. Muuta tekemistä ei siinä sitten oikein ollutkaan, kun selailla kaikki 9 tv-kanavaa edestakaisin, ja välillä katsoa huoneeni avattavasta ikkunasta, oliko Gessu vielä säilynyt pystyssä. Aamiaiseen oli vielä aika pitkä aika.....ja saisin vielä niin moneen kertaan katsella katossa vilkkuvia, nyt tosin jo hieman hämärtyvässä pimeydessä paremmin eroittuvia punavaloja....
Aamulla herätessäni oli vielä pimeää, joten palovaroittimen punaiset vilkkuvalot erottuivat selvästi! Aamurukoksessani, pyysin erityistä suojelusta Herraltamme, juurikin tälle, tulevalle päivälle, koska se mitä eilispäivänä ulkona olin kokenut, oli ollut melkoinen kokemus. Yritin kuunnella tuulen suhinoita, tai ikkunalasien natinoita, mutta eroitin vain jokusen ohi lipuvan satunnaisen auton äänen. Ponkaisin nopeasti ylös ja suoraan ikkunaan, oliko tuuli lakannut? Lipputangon kolme lippua lepatti nyt suhteellisen rennosti, välillä jopa riippuen velttona, ja nyt tuulen suunta oli suoraan etelästä! Ei yhtään huonosti, tuumasin, kun vuorossa oli aamutoimet ja kohta, jo tunnin päästä, saisin viimeinkin sen odotetun aamiaisen.
Taivaanrannassa punerti upeasti ja päätin hakea ja poiketa lähimarketista appelsiinin, sekä jotain pullaa matkaevääksi. Evästä kun ei olisi koskaan liikaa, hedelmistä nyt puhumattakaan!
Paljon olikin lunta kinostunut rakennuksien tyynen puolisille kulmille, sekä paikkoihin johon ei sitä normaalisti kertyisi. Gessun kaikki osat, mittarit, tankohuput ja moottorinosat kaikki, olivat lumettuneet tehokkaasti, tuuli kun oli repinyt ne tankohuppujen suojaksi laittamani siniset, ne sellaiset muoviset ohuet kenkiensuojat pois! Tiedättehän, ne sellaiset mitä esim. asuntoesittelyissä laitetaan kenkien päälle. Ne kun ovat kätevät juuri tälläiseen käyttöön, mutta mitä tahansa eivät näemmä nekään kestä!
Aamiainen oli runsas ja kaiken kattava! Kelpasi lähteä nyt valoisaan ja suhteellisen tyynen kelin vallitessa valmistelemaan matkani jatkoa. Sivulaukut wc:stä Gessuun, kypäri päähän ja virta päälle. Gessu hörähti heti kuten sen tyyliin on aina kuulunutkin. Ei mitään ihmeellistä, nyt varsinkaan, kun tankkikin oli piripintaan tankattuna. Kytkin tuliliivin kuitenkin päälle, ja käänsin etupyöräni nyt suoraan Börselviin, Ifjordiin ja edelleen Mehamniin menevälle tielle. Kaikki näytti nyt hyvältä ja tietkin olivat lumesta täysin vapaana!
Porsangerin vuonon rantaan saavuttuani, huomaisin kuinka tuuli alkoi taas voimistelemaan, tosin olihan se myötäinen, joten sillähän sen voimaa, eikä voimistumista huomannutkaan muusta, kuin että irtolumi, se jota tuuli jälleen alkoi irroittamaan ja kuljettamaan mukanaan, kulki nyt samaa nopeutta kuin Gessunikin, eli siitä päätellen, ajelin nyt tuulen nopeudella kohti Börselviä. Kun mittarini näytti 80km/h, oli se 22 metriä sekunnissa, eli ihan kohtuullisesti, etenkin näin aamusta!
jatkuu,...
Lumisade oli lakannut, mutta liput lipputangossa osoittivat edelleen tuulen vain jopa yltyneen lisää! Päätin lähteä nyt kuluttamaan aikaani takaisin kirjastoon, jonne kulku tapahtui jokseenkin hankalasti! Tuuli painoi taaksepäin voimalla, niin että välillä piti edetä kumarassa, ja samalla viimeistään tuli selväksi, että oli se sittenkin ainoa ja oikea ratkaisu jäädä tänne Lakselviin yöksi, olkoonkin, että kello ei vielä ollut edes yhtä!
Matkalla kirjastolle, näin kuinka kunnan miesten paku, oli jäänyt kinoksiin kiinni. Siinä sitä sitten lapioitiin kolmella miehellä irti?
Kirjastossa en saanut tutkia internetin sivuja kuitenkaan kovinkaan pitkään, koska täälläkin, kuten niin monessa paikassa suomessakin, palveluja karsitaan ja aukioloja supistellaan, niin kahdelta meni sitten tämäkin kiinni. Muuta kuin takaisin hotellihuoneeseen, ja katsomaan katossa vilkkuvia punaisia valoja....
Lumiaura-autot ja traktorilingot ajelivat illan aikana edes takaisin ja vähän väliä. Muuta tekemistä ei siinä sitten oikein ollutkaan, kun selailla kaikki 9 tv-kanavaa edestakaisin, ja välillä katsoa huoneeni avattavasta ikkunasta, oliko Gessu vielä säilynyt pystyssä. Aamiaiseen oli vielä aika pitkä aika.....ja saisin vielä niin moneen kertaan katsella katossa vilkkuvia, nyt tosin jo hieman hämärtyvässä pimeydessä paremmin eroittuvia punavaloja....
Aamulla herätessäni oli vielä pimeää, joten palovaroittimen punaiset vilkkuvalot erottuivat selvästi! Aamurukoksessani, pyysin erityistä suojelusta Herraltamme, juurikin tälle, tulevalle päivälle, koska se mitä eilispäivänä ulkona olin kokenut, oli ollut melkoinen kokemus. Yritin kuunnella tuulen suhinoita, tai ikkunalasien natinoita, mutta eroitin vain jokusen ohi lipuvan satunnaisen auton äänen. Ponkaisin nopeasti ylös ja suoraan ikkunaan, oliko tuuli lakannut? Lipputangon kolme lippua lepatti nyt suhteellisen rennosti, välillä jopa riippuen velttona, ja nyt tuulen suunta oli suoraan etelästä! Ei yhtään huonosti, tuumasin, kun vuorossa oli aamutoimet ja kohta, jo tunnin päästä, saisin viimeinkin sen odotetun aamiaisen.
Taivaanrannassa punerti upeasti ja päätin hakea ja poiketa lähimarketista appelsiinin, sekä jotain pullaa matkaevääksi. Evästä kun ei olisi koskaan liikaa, hedelmistä nyt puhumattakaan!
Paljon olikin lunta kinostunut rakennuksien tyynen puolisille kulmille, sekä paikkoihin johon ei sitä normaalisti kertyisi. Gessun kaikki osat, mittarit, tankohuput ja moottorinosat kaikki, olivat lumettuneet tehokkaasti, tuuli kun oli repinyt ne tankohuppujen suojaksi laittamani siniset, ne sellaiset muoviset ohuet kenkiensuojat pois! Tiedättehän, ne sellaiset mitä esim. asuntoesittelyissä laitetaan kenkien päälle. Ne kun ovat kätevät juuri tälläiseen käyttöön, mutta mitä tahansa eivät näemmä nekään kestä!
Aamiainen oli runsas ja kaiken kattava! Kelpasi lähteä nyt valoisaan ja suhteellisen tyynen kelin vallitessa valmistelemaan matkani jatkoa. Sivulaukut wc:stä Gessuun, kypäri päähän ja virta päälle. Gessu hörähti heti kuten sen tyyliin on aina kuulunutkin. Ei mitään ihmeellistä, nyt varsinkaan, kun tankkikin oli piripintaan tankattuna. Kytkin tuliliivin kuitenkin päälle, ja käänsin etupyöräni nyt suoraan Börselviin, Ifjordiin ja edelleen Mehamniin menevälle tielle. Kaikki näytti nyt hyvältä ja tietkin olivat lumesta täysin vapaana!
Porsangerin vuonon rantaan saavuttuani, huomaisin kuinka tuuli alkoi taas voimistelemaan, tosin olihan se myötäinen, joten sillähän sen voimaa, eikä voimistumista huomannutkaan muusta, kuin että irtolumi, se jota tuuli jälleen alkoi irroittamaan ja kuljettamaan mukanaan, kulki nyt samaa nopeutta kuin Gessunikin, eli siitä päätellen, ajelin nyt tuulen nopeudella kohti Börselviä. Kun mittarini näytti 80km/h, oli se 22 metriä sekunnissa, eli ihan kohtuullisesti, etenkin näin aamusta!
jatkuu,...
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Soma oli päästellä Porsangerin rantaviivaa, nyt kun tuuli -vaikkakin oli aikas navakka, puhalsi takaa, "tail-wind".
Liikennettä oli vähän, eli vain jokunen aura-auto ja pikkukotilo siellä täällä, ja kohta saavuinkin sitten jo Börselvin taajamakeskustaan, joka nykyään on aikas piäni kyläpahanen, jossa kuitenkin oli vielä yksi kauppa ja bensamittari säilynyt. Aiemmin täällä oli kauppoja kaksikin, ellei kolme, ja ihmisiä, traktoreita, karjaa ja lampaita siellä täällä, mutta kun kaikki muttuu..
Nyt lähdettiin kohti ylämaata, tosin tie ei vielä heti lähde nousemaan, mutta sitten kohta. Ensin lupsakasti lähes viivasuoraa, tunturikoivujen keskellä ja oikealta puolen pilkistää upea kanjoni, jossa kesällä käy kuhina. Sekä lohien, että lohestajien kesken. Ja sitten kun tie lähtee nousemaan, se tapahtuu samalla kertaa, kun kaarretaan about 180 astetta. Tuossa kohdin nyt sitten huomasin todella, etelä -tuulen voimakkuuden kasvaneen, ja luonnollisesti sen takia, koska nyt tuuli osui Gessuuni sivulta...eikä mutkassa en'ää vain voinut katsella maisemia!
Ja Gessuni ohjausta sain jo hetkisen pidellä oikein tiukemmalla otteella, sen lisäksi kun tielle oli kertynyt hieman kinostakin, niin että hiljentääkkin jo piti...oli pysähdyttävä ainakin jo kuvaamaan, koska etuoikella tunturissakin näin jotain sellaista, jota ei yleensä pääse näkemään......!
Edessä näkyikin sopivasti levike, opastauluineen; "Börselv Naturresevat" ja olihan sellainen karttakin oikein siihen tällättynä, mutta puoliksi jo lumirajan peittämänä. Sammutin Gessuni ja tuuli tuntui ravistelevan edelleen, vaikka olinkin sen pahimman mutkan ohittanut jo hetki sitten. Tähystin tarkemmin tunturiin ja todellakin, siellä oli kuin sumua, tai oikeammin, siellä ikään kuin liikkui valkoinen tavarajuna...lakkaamatta, yhtenäinen piiiitkä juna? Joku sanoisi että maitoa oli kaadettu tunturiin!
GM:n karttakuvasta voitte hyvät lukijani päätelläkkin, että tuolla aukealla, etelä-pohjoissuuntaisilla vaaleilla kallioilla, kun ei ollut mitään estettä tuulelle, niin onhan siellä tuulella HYVÄ puhaltaa ja voimistella! (oma sijainti tuolloin punainen pallukka).
Mutta enhän voinut vielä tässä vaiheessa tietää, miten kovaksi tuuli vielä voimistuisi ja että se tulisi olemaan aivan sivusta! Muistelin vain tässä vaiheessa, ettei tie ja tuo valkoinen "massa" leikkaisi toisiaan, koska seuraava paikka olisi nimeltään Kunes, (matkaa vielä 40km!), mutta koska en katsonut karttaa ja luotin muistiini, käynnistin Gessuni, ja kolautin sivutuen pakoputkea vasten kovasti kolahtaen. Nyt lähdettiin...
jatkuu....
Liikennettä oli vähän, eli vain jokunen aura-auto ja pikkukotilo siellä täällä, ja kohta saavuinkin sitten jo Börselvin taajamakeskustaan, joka nykyään on aikas piäni kyläpahanen, jossa kuitenkin oli vielä yksi kauppa ja bensamittari säilynyt. Aiemmin täällä oli kauppoja kaksikin, ellei kolme, ja ihmisiä, traktoreita, karjaa ja lampaita siellä täällä, mutta kun kaikki muttuu..
Nyt lähdettiin kohti ylämaata, tosin tie ei vielä heti lähde nousemaan, mutta sitten kohta. Ensin lupsakasti lähes viivasuoraa, tunturikoivujen keskellä ja oikealta puolen pilkistää upea kanjoni, jossa kesällä käy kuhina. Sekä lohien, että lohestajien kesken. Ja sitten kun tie lähtee nousemaan, se tapahtuu samalla kertaa, kun kaarretaan about 180 astetta. Tuossa kohdin nyt sitten huomasin todella, etelä -tuulen voimakkuuden kasvaneen, ja luonnollisesti sen takia, koska nyt tuuli osui Gessuuni sivulta...eikä mutkassa en'ää vain voinut katsella maisemia!
Ja Gessuni ohjausta sain jo hetkisen pidellä oikein tiukemmalla otteella, sen lisäksi kun tielle oli kertynyt hieman kinostakin, niin että hiljentääkkin jo piti...oli pysähdyttävä ainakin jo kuvaamaan, koska etuoikella tunturissakin näin jotain sellaista, jota ei yleensä pääse näkemään......!
Edessä näkyikin sopivasti levike, opastauluineen; "Börselv Naturresevat" ja olihan sellainen karttakin oikein siihen tällättynä, mutta puoliksi jo lumirajan peittämänä. Sammutin Gessuni ja tuuli tuntui ravistelevan edelleen, vaikka olinkin sen pahimman mutkan ohittanut jo hetki sitten. Tähystin tarkemmin tunturiin ja todellakin, siellä oli kuin sumua, tai oikeammin, siellä ikään kuin liikkui valkoinen tavarajuna...lakkaamatta, yhtenäinen piiiitkä juna? Joku sanoisi että maitoa oli kaadettu tunturiin!
GM:n karttakuvasta voitte hyvät lukijani päätelläkkin, että tuolla aukealla, etelä-pohjoissuuntaisilla vaaleilla kallioilla, kun ei ollut mitään estettä tuulelle, niin onhan siellä tuulella HYVÄ puhaltaa ja voimistella! (oma sijainti tuolloin punainen pallukka).
Mutta enhän voinut vielä tässä vaiheessa tietää, miten kovaksi tuuli vielä voimistuisi ja että se tulisi olemaan aivan sivusta! Muistelin vain tässä vaiheessa, ettei tie ja tuo valkoinen "massa" leikkaisi toisiaan, koska seuraava paikka olisi nimeltään Kunes, (matkaa vielä 40km!), mutta koska en katsonut karttaa ja luotin muistiini, käynnistin Gessuni, ja kolautin sivutuen pakoputkea vasten kovasti kolahtaen. Nyt lähdettiin...
jatkuu....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Tie jatkui ensin täysin viivasuoraan kohti lumisia aukeita kallioita, mutta tie oli lumesta täysin puhdas. Tuulen voiman kyllä huomasi, mutta ei vielä mitään hätää, eli ihan "kutakuinkin" normi cruise-nopeudella mentiin, eli 5:n pesässä, eikä edes telineitä tarvinnyt pitää maassa. Tiivistin vain kuitenkin "pakettia", eli kypärää vain alemmas ja polvia tankkiin....
Edelleen, tie nousi hiljalleen ylemmäs, ja tien pinnan näki selvästi, siinä olevan hiekan ansiosta. Norskit kun käyttävät kuumaa hiekkaa, joka aura-autosta pudotettuna uppoaa tien pintaan ja pysyy siinä, eikä tuuli ja autojen renkaat vie sitä pois siitä! Nerokas mutta tiätty kalliimpi systeemi!
Sitten jossain vaiheessa, tulikin se armoton tuuli!
Kuvailisin tuulen rajaa näin: Se on kuin liikennemerkki. Kun tuon näkymättömän rajan ohitat, ei enää takaisin kääntymistä ole, vaan silloin on vain jatkettava matkaa! Nyt huomasin ylittäneeni ja ohittaneeni tuon rajan!
Eli JOS pysähtyisin, tai hiljentäisin vauhtini lähes nollaan ja yrittäisin täyskäännöstä tulosuuntaan, armoton tuuli kaataisi Gessuni varmasti kupeelleen! Ei siis mitenkään mahdollista! Tuuli rempoi ohjaustangosta siihen malliin, että oli vaihdettava 4:lle, ja kas kummaa, telineet olivat olleetki jo maassa, tien pinnassa jo pitempään siihen sen kummemmin huomiota kiinnittämättä! Onneksi pystyin käyttämään koko tien leveyttä hyväkseni, koska vastaantulevaa liikennettä, ei ainakaa vielä ollut? Mietin, miksi se jo muutama km sitten ohittamani puomi oli ollut avoinna? Eikä Västa, vai mikä se nykyinen tienhoitolaitos, ollut tietoinen täällä ja nyt parhaillaan tunturiylängön riehuvasta myrskytuulesta?
Nyt se oli kuitenkin jo myöhäistä, vaan painuin edelleen porontaljaani ja bensatankkiani vasten niin matalaksi kuin vain oli mahdollista, ja edelleen oli vaihdettava pienemmälle vaihteelle! Olin nähtävästi aivan aukealla, sitä ei enää voinut kunnolla edes nähdä, koska olisin kohta sen jo aiemmin kauempaa näkemäni "maidon" ja "tavarajunan" sisällä, eli tie oli kuitenkin leikannut myrskytuulen irroittaman ja sitä kiidättävän lumimassan kanssa! Nyt oli oltava tarkkana........!!
Gessu nojasi tuulta vasten jo niin vinossa, etten muista koskaan näin vinossa ajaneeni! Oli aivan PAKKO vaihtaa kakkoselle, ja nyt en kyllä enää ollut millään mittarilla mitattuna, ns. "mukavuusalueella"! Käsiä en voinut enää irroittaa tangosta, vaikka visiiriä olisikin pitänyt pyyhkiä koko ajan! Ja mikä pahinta, myös kypäräni sisälle alkoi tulemaan tuota niin pienen pientä lumiraetta, joka oli kuin hiekkaa! Sitä meni myös silmiin ja nenään, aivan joka paikkaan ja eihän minulla ollut edes sähkövisiiriäni kytketty toimintaan!
Mikä vilahti vasemmalla? No tietenkin se oli oranssinen aurausmerkki! Olin ajautunut tuulen voimasta aivan tien vasempaan reunaan, pakko yrittää taistella takaisin oikealle.....no nyt sitten näin kohta jo oranssivilahduksen oikealta! Nyt olin korjannut liikaa! Takunen alkoi lipeämään, varoittaen, että Gessu oli vinossa kuin mikä! Pakko vaihtaa viimeiselle vaihteelle, eli ykköselle! Käsien voimaa tarvittiin nyt tosissaan pitämään Gessua tiellä - ja näkyvyys oli enää vain muutamia metrejä!
Visiiri oli molemmin puolin täynnä vesipisaroita tai lunta! Silmiä kirveli lumirakeet ja viimeinen vaihde jo pesässä! Takunen lipesi silloin tällöin, koska nyt mentiin Big Blockin reunanastoilla! Tämä ei enää pääty hyvin! Kaatuminen on edessä aivvvan varmasti mutta milloin? Onko se 7- metrin, 12- metrin vaiko 24- metrin päässä! Ei ole mitään ratkaisua eikä selviytymismahdollisuutta? Näkyvyys 2 metriä, ja vain valkoista joka puolella...valkoista, loputtomasti vain valkoista!
Silloin muistin sanat: "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". (Room.10:13)
Enhän voisi tehdä enää mitään muuta, joten sitten alkoi kypäräni sisällä hirvittävät huudot, jotka varmasti olisivat myös kuuluneet GoPro-kameraani, jos se vain olisi ollut päällä - raivoisasta myrskytuulesta huolimatta!
"Jeesus auta! Herra - pelasta minut!.... jne Takunen lipsahteli taas ja vähän väliä, painoin ajosaappaitani jäätyneeseen tienpintaan ja käteni olivat jo uuupuneet....ei puhettakaan, että olisin voinut edes nopeasti pyyhkäistä märkää ja lumista visiiriäni! Kohta tulee kaatuminen - tai sitten rekka-auto vauhdilla vastaan, eikä kumpikaan kerinnyt edes tajuamaan, mihinkä tuli törmättyä!
Henki lähtisi nopeasti!
Kirveliviä silmiäni sirittämällä, pystyin näkemään vain tienpinnan, ja siihen uponneet sirotellut hiekankuviot. Ajonopeus ei kylläkään ollut enää paljoa kävelynopeutta suurempi, joten nyt myös takaapäin voisi joku auto ajaa päälleni! Milloin tämä piina loppuu! "Jeesus Auta!" huusin vaistomaisesti vähän väliä, kun huomasin taas, että jotain oranssia vilahti vasemmalla....liikaa taas vasemmalla........ja takunen lipsahti jälleen, kohta kaadutaan.......
Mutta sitten....huomaan kuinka tien pinta alkaa hieman tasaantumaan, tai jopa laskea? Tuulikin heikkenee hieman, tai johtuu sitten siitä, että tien korkein kohta oli takana? Onneksi ei yhtään autoa ole tullut vastaani vieläkään! Nyt näen jälleen jo ehkä 10 metriä eteen, mutta edelleen ykkösellä mennään.....mitä tuolla on?
Näen edessäni jotain? Mitä se on, ei se ainakaan tule vauhdilla vastaan, koska tuntuu, etten sitä saavuta, paitsi tulee se lähemmäksi - se on pakettiauto! HIENOA! Sehän on pelastus! Oi kiitos Herra! Tässähän oli pelastukseni - totean, ja valuttelen edelleen Gessu niin vinossa, kuin se vain voi vastatuuleen olla!
Hitaasti mutta onneksi loppuun asti pystyin pitämään Gessuni pystyssä ja eipä tarvinnyt edes jarruihin koskea, kun vain hivutan pyörän pakettiauton taakse suojaan. Voimat olivat aivan lopussa - jaksan kuitenkin sammuttaa Gessun välittömästi ja muistan laittaa vihdoin ja viimein sivutuen alas.... Ei jaksa! En jaksa - sanon, kun käynnistän GoPro:n jotta saisin jotain tästäkin ajosta, vaikka olikin kaato saati jopa hengenlähtö lähellä, talteen. Tämä oli todellakin rukousvastaus jos mikä, ja mikä parasta.... Vain muutama kymmenen sekunttia ja kuulen äänen: "prrrrrrrrrrooooooororrrrrrrrrräääääräärärärrrrrrrr" mikä ääni tuo oli ja mistä se tulee mietin ja yritän nähdä eteenpäin...
jatkuu....
Edelleen, tie nousi hiljalleen ylemmäs, ja tien pinnan näki selvästi, siinä olevan hiekan ansiosta. Norskit kun käyttävät kuumaa hiekkaa, joka aura-autosta pudotettuna uppoaa tien pintaan ja pysyy siinä, eikä tuuli ja autojen renkaat vie sitä pois siitä! Nerokas mutta tiätty kalliimpi systeemi!
Sitten jossain vaiheessa, tulikin se armoton tuuli!
Kuvailisin tuulen rajaa näin: Se on kuin liikennemerkki. Kun tuon näkymättömän rajan ohitat, ei enää takaisin kääntymistä ole, vaan silloin on vain jatkettava matkaa! Nyt huomasin ylittäneeni ja ohittaneeni tuon rajan!
Eli JOS pysähtyisin, tai hiljentäisin vauhtini lähes nollaan ja yrittäisin täyskäännöstä tulosuuntaan, armoton tuuli kaataisi Gessuni varmasti kupeelleen! Ei siis mitenkään mahdollista! Tuuli rempoi ohjaustangosta siihen malliin, että oli vaihdettava 4:lle, ja kas kummaa, telineet olivat olleetki jo maassa, tien pinnassa jo pitempään siihen sen kummemmin huomiota kiinnittämättä! Onneksi pystyin käyttämään koko tien leveyttä hyväkseni, koska vastaantulevaa liikennettä, ei ainakaa vielä ollut? Mietin, miksi se jo muutama km sitten ohittamani puomi oli ollut avoinna? Eikä Västa, vai mikä se nykyinen tienhoitolaitos, ollut tietoinen täällä ja nyt parhaillaan tunturiylängön riehuvasta myrskytuulesta?
Nyt se oli kuitenkin jo myöhäistä, vaan painuin edelleen porontaljaani ja bensatankkiani vasten niin matalaksi kuin vain oli mahdollista, ja edelleen oli vaihdettava pienemmälle vaihteelle! Olin nähtävästi aivan aukealla, sitä ei enää voinut kunnolla edes nähdä, koska olisin kohta sen jo aiemmin kauempaa näkemäni "maidon" ja "tavarajunan" sisällä, eli tie oli kuitenkin leikannut myrskytuulen irroittaman ja sitä kiidättävän lumimassan kanssa! Nyt oli oltava tarkkana........!!
Gessu nojasi tuulta vasten jo niin vinossa, etten muista koskaan näin vinossa ajaneeni! Oli aivan PAKKO vaihtaa kakkoselle, ja nyt en kyllä enää ollut millään mittarilla mitattuna, ns. "mukavuusalueella"! Käsiä en voinut enää irroittaa tangosta, vaikka visiiriä olisikin pitänyt pyyhkiä koko ajan! Ja mikä pahinta, myös kypäräni sisälle alkoi tulemaan tuota niin pienen pientä lumiraetta, joka oli kuin hiekkaa! Sitä meni myös silmiin ja nenään, aivan joka paikkaan ja eihän minulla ollut edes sähkövisiiriäni kytketty toimintaan!
Mikä vilahti vasemmalla? No tietenkin se oli oranssinen aurausmerkki! Olin ajautunut tuulen voimasta aivan tien vasempaan reunaan, pakko yrittää taistella takaisin oikealle.....no nyt sitten näin kohta jo oranssivilahduksen oikealta! Nyt olin korjannut liikaa! Takunen alkoi lipeämään, varoittaen, että Gessu oli vinossa kuin mikä! Pakko vaihtaa viimeiselle vaihteelle, eli ykköselle! Käsien voimaa tarvittiin nyt tosissaan pitämään Gessua tiellä - ja näkyvyys oli enää vain muutamia metrejä!
Visiiri oli molemmin puolin täynnä vesipisaroita tai lunta! Silmiä kirveli lumirakeet ja viimeinen vaihde jo pesässä! Takunen lipesi silloin tällöin, koska nyt mentiin Big Blockin reunanastoilla! Tämä ei enää pääty hyvin! Kaatuminen on edessä aivvvan varmasti mutta milloin? Onko se 7- metrin, 12- metrin vaiko 24- metrin päässä! Ei ole mitään ratkaisua eikä selviytymismahdollisuutta? Näkyvyys 2 metriä, ja vain valkoista joka puolella...valkoista, loputtomasti vain valkoista!
Silloin muistin sanat: "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". (Room.10:13)
Enhän voisi tehdä enää mitään muuta, joten sitten alkoi kypäräni sisällä hirvittävät huudot, jotka varmasti olisivat myös kuuluneet GoPro-kameraani, jos se vain olisi ollut päällä - raivoisasta myrskytuulesta huolimatta!
"Jeesus auta! Herra - pelasta minut!.... jne Takunen lipsahteli taas ja vähän väliä, painoin ajosaappaitani jäätyneeseen tienpintaan ja käteni olivat jo uuupuneet....ei puhettakaan, että olisin voinut edes nopeasti pyyhkäistä märkää ja lumista visiiriäni! Kohta tulee kaatuminen - tai sitten rekka-auto vauhdilla vastaan, eikä kumpikaan kerinnyt edes tajuamaan, mihinkä tuli törmättyä!
Henki lähtisi nopeasti!
Kirveliviä silmiäni sirittämällä, pystyin näkemään vain tienpinnan, ja siihen uponneet sirotellut hiekankuviot. Ajonopeus ei kylläkään ollut enää paljoa kävelynopeutta suurempi, joten nyt myös takaapäin voisi joku auto ajaa päälleni! Milloin tämä piina loppuu! "Jeesus Auta!" huusin vaistomaisesti vähän väliä, kun huomasin taas, että jotain oranssia vilahti vasemmalla....liikaa taas vasemmalla........ja takunen lipsahti jälleen, kohta kaadutaan.......
Mutta sitten....huomaan kuinka tien pinta alkaa hieman tasaantumaan, tai jopa laskea? Tuulikin heikkenee hieman, tai johtuu sitten siitä, että tien korkein kohta oli takana? Onneksi ei yhtään autoa ole tullut vastaani vieläkään! Nyt näen jälleen jo ehkä 10 metriä eteen, mutta edelleen ykkösellä mennään.....mitä tuolla on?
Näen edessäni jotain? Mitä se on, ei se ainakaan tule vauhdilla vastaan, koska tuntuu, etten sitä saavuta, paitsi tulee se lähemmäksi - se on pakettiauto! HIENOA! Sehän on pelastus! Oi kiitos Herra! Tässähän oli pelastukseni - totean, ja valuttelen edelleen Gessu niin vinossa, kuin se vain voi vastatuuleen olla!
Hitaasti mutta onneksi loppuun asti pystyin pitämään Gessuni pystyssä ja eipä tarvinnyt edes jarruihin koskea, kun vain hivutan pyörän pakettiauton taakse suojaan. Voimat olivat aivan lopussa - jaksan kuitenkin sammuttaa Gessun välittömästi ja muistan laittaa vihdoin ja viimein sivutuen alas.... Ei jaksa! En jaksa - sanon, kun käynnistän GoPro:n jotta saisin jotain tästäkin ajosta, vaikka olikin kaato saati jopa hengenlähtö lähellä, talteen. Tämä oli todellakin rukousvastaus jos mikä, ja mikä parasta.... Vain muutama kymmenen sekunttia ja kuulen äänen: "prrrrrrrrrrooooooororrrrrrrrrräääääräärärärrrrrrrr" mikä ääni tuo oli ja mistä se tulee mietin ja yritän nähdä eteenpäin...
jatkuu....
Viimeksi muokattu: