Suosittelen sitä, että menet Öhlinsin sivuille, lataat jousitusoppaan ja luet sen ajatuksella läpi. Sen jälkeen pyydät kaveria apuun ja säädät pyöräsi painumat kohdalleen sopivaa mittavälinettä ja kaverin apua hyväksi käyttäen. Laitat vaimennukset tehtaan perussäätöihin ohjekirjasta ja ajat sekä tunnustelet pyörää.
Vakioiskareissa on se vika, että usein niitten säätöalue ja toiminta on vähän jotenkin sinnepäin. Säädöilläkään alustaa ei saa aina toimimaan herkästi ja tunnokkaasti. Kompromisseja on tehty tehtaalta lähinnä siksi, että normaalissa katuajossa kuorma vaihtelee hirmuisesti erilaisissa tilanteissa (vrt. 1-päällä ja 2-päällä). Lisäksi tehdas varmistaa, että vaikka säätönuppeja miten käännetään niin pyörä ei saa olla vaarallinen. Kunnon kisaiskareissa nimittäin esimerkiksi keulan saattaa saada säädettyä miltei hydrauliseen lukkoon kun vakiokeulassa muutokset tuskin huomaa.
sanoi:
Edelleenkin rataajossa on se ero mutkapätkällä ajoon nähden, että radalla ajetaan tietyllä symmetrisellä ajolinjalla. Sanovat että ajolinjaa ei pitäisi tarvita muuttaa, jos vauhti ja kallistus on kurviintullessa oikeat.
Radalla ajosta sinulla ei taida olla kovinkaan paljoa kokemusta? Radalla todellakin ajetaan kaikenlaisilla ajolinjoilla, linjaa vaihdetaan kesken mutkaa useissakin tilanteissa. Jos katumotoristi menee harjoittelemaan radalle ajotaitoja niin juuri tätä linjan vaihtoa mutkassa on hyvä opetella. Pyörän ohjaus tulee paljon tutummaksi.
sanoi:
Radalla on käytössä koko halvatun radanleveys. Mutkapätkällä vain oma kapea kaista, jolla on parempi pysyä, jos ei halua ajaa vastaantulijan nokkaan, Tämäkin kapea kaista voi tiukentua kurvin näkymättömällä alueella, ja juuri siinä kohden saattaa tulla joku vastaan.
Radanleveyttä kannattaa katumotoristin ajatella maantien yhtenä kaistana. Jos pyörän hallitsee 4 metriä leveällä baanalla niin kyllä sen hallitsee myös 2 metriä leveällä.
Ilman vastaantulevia on todella hyvä harjoitella pyörän käsittelyä, esimerkiksi ohjaamista mutkaan, mutkan aikana, mutkasta ulostuloa ja tehokasta jarrutustekniikkaa.
sanoi:
Todettakoon vielä että rata-ajolinjat on kiellettyjä tieliikenteessä. Tieliikenteessä ajetaan sillä omalla kaistalla. Radalla ei myöskään ole töyssyjä ja hiekkaa.
Tuo on puppua. Omalla kaistalla voi aivan hyvin ajaa jouhevasti puolelta toiselle. Radalla harjoittelu ei tarkoita sitä, että pitäisi ajaa koko maantien leveyttä hyväksi käyttäen. Radalla kannattaa harjoitella siksi, että osaisi ohjata paremmin moottoripyörää ja osaisi jarruttaa tehokkaasti. Ajolinjat tulevat loogisiksi ja turvamarginaali kasvaa jos opettelee oikeaoppisesti ajamaan. Ajotekniikan kehittäminen on helpointa OIKEANLAISESSA ohjauksessa moottoriradalla turvallisessa ympäristössä.
Kannattaa vaan tutustua pyörään ja hankkia ajokoulutusta. Vinkkejä jousituksen virittelyyn kannattaa kysellä joltain asiaan vihkiytyneeltä, niitä on usein radalla eniten.
Tässä kohtaa tekisin kuitenkin eroa kilvanajon harjoitteluun ja katumotoristin rataharjoitteluun. Niissä on eroa. Katumotoristi pyrkii kehittämään pyörän hallintaa radalla, kilvanajon harrastaja etsimään maksimaalista suoritusta.
Olen muuten joskus säädellyt 9R:ää... aikasta raskas pelihän se on vaikka miten ruuvailis. Ehkä kokeilisin hiukan nostaa perää tai laskea keulaa niin sitä saa hiukan terävämmäksi. Jotkut sporttiset kumit on hyvä olla, Pirelli Diablo Corsat esimerkiksi.