Eilen jouduin ensimmäisen kerran sitten maaliskuun ajelemaan olosuhteiden pakosta autolla työmatkat itä-länsisuunnassa Länsiväylä-Kehä II-Turunväylä-Hakamäentie-Käpylä-Lahdenväylä ja sama takaisin ja olihan tuskaa.
Jos joku haluaa istua niissä liikennevaloissa autolla, niin antaa istua, mutta minun elämä on liian lyhyt sille, joten splittailen jonot mopolla aina. Ja jos joku sanoo, että päälle lentää tuhkaa ja ovet avautuvat eteen, niin eipä ole moista näkynyt kertaakaan n. kolmen ajokauden aikana, kun olen jonoja ohitellut. Aina silloin tällöin näkee, että joku vetää väliä pienemmälle, mutta paljon useammin näkee sitä, että tehdään reilusti tilaa.
Ymmärrän, että matkasohvat eivät mahdu jonojen välissä kulkemaan, mutta kaikki muut vaan sinne väliin, liikennevaloissa keulille ja valojen vaihduttua hanaa. Tokikaan siellä keulilla ei voi sitten mämmäillä ja ryhtyä hakemaan ykkösvaihdetta valojen jo vaihduttua, vaan homman pitää mennä niin, ettei hidasta yhdenkään auton etenemistä. Ehkä se siitä helpottaa pikkuhiljaa. Pari kertaa mennyt poliisiautonkin ohi jonossa, mutta eipä niistäkään olla perään huudeltu.