Sen verran jäi se susten painamaan mieltä, että aamulla oli päästävä se tutkimaan. Klo soi noin 8, kamat niskaan ja menoksi! Piti katsoa kahteen kertaan taivaalle ja oikein ihmetellä, missä se vesi oikein viipyy..?
aurinko paistoi, lämpötila jotain 5-10 astetta. Aamuajo piristää päivää kummasti!



Sai ajella aivan rauhassa miltei toiseen päähän asti, passon yli aloin reilusti, tulin toisessa päässä takaisin maahan asti. Kirjasta aurinkoa, rehevää metsää, hienot maisemat. Ja mikä rauhallisuus. Toisen puolen puolella vasta tuli ensimmäinen pyörä vastaan. Yö oli ilmeisesti ollut kylmä tai sitten muuten vaan oli liukasta yhden tunnelin sisällä kun etunen hieman levottoman liikkeen teki kerran.
Eli tunnelissa saattaa piillä pieni vaara, kannattaa muistaa. Toinen asia, mitä en muista kenenkään kertoneen, ovat sopulit tai mitä ne on. Suunnilleen kissan kokoisia otuksia ja juoksevat tien laidassa ja tien yli. Niitä saattaa säikähtää ja huonossa paikassa jos väistää, niin huonompi homma voi olla.
Martta oli ajon aikana aamupalalla ja ajellessa ajattelin, et aivan sama ehtiikö aamupalaa edes syömään, kyllähän tuo lenkki sen voittaa 10-0.
Hieman kuiten leipää suuhun ja teetä ja kamat pyörän kyytiin. Samalla sanoin, että seuraavan reissun tavoite on kamaa mukaan -10kg.... saapa nähdä..
Mutta totuushan on, että kamaa on aina mukana liikaa. Voiko joku väittää vastaan..? Siis jos naisen kans liikkuu..?
Tankki täyteen ja menoksi.
Tavoitteen oli vanha postitie ajaa, mutta se oli selvästi huurus-klubilaisten hommia, oli nimittäin vielä lunta täynnä! Kierrettiin se kakkosta ajaen ja sieltä näkyi, kuinka jokainen mutka siitä tiestä oli lumen peitossa. Jonkin aikaa saa vielä odottaa että se on sula. Tosin lumilingot siellä teki töitä koko ajan eli saattaa hyvinkin äkkiä olla sulana.
Vanhaa kakkosta alaspäin, kommellusten jälkeen vanha 13 seuraavaksi. Sehän muuttui aika pieneksi tieksi ja mutkaa riitti. Välissä oli tietyökin joten mentiin ilman asfalttia. Alkoi jo käsissä tuntua hiljalleen ajaminen, gessussa kun on kuiva kytkin, eikä nesteellä toimiva.
Etelään splugenpassin kautta. Meni tie vielä kapeammaksi.. välillä tuntui, että saa tehdä tosissaan töitä kun kääntää gessua mutkassa kaksi päällä ja täydet kamat mukana.. takapenkkikin kommentoi jotain, jos oikein muistan niin taisi olla hieman negatiivista. Alkoi mutkat jo ottaa päähän.
sen pätkän jälkeen kuulosti siltä, että nyt riittää.suoraan hotelliin. Eli suorinta tietä hotellia kohti! No, sen ansiosta kai st. Moritz näkemättä, mutta tuskinpa siellä enää roger moore hyppii sukset jalassa bondia esittäen. Varmaan toiveena oli suoraa tietä hotelliin mutta käytännössä se tie oli vähän mennessä kaikkein pahin, miltei suoraa jyrkännettä alas, helvetin tiukkaa mutkaa ja tunnelia. Yhden tunnelin jälkeen ei ollut mitään varoitusmerkkiä ja niin tiukka mutka että piti vetää liinat kiinni ja sanoa martalle, että nyt et liiku yhtään. Siitä sitten hiljalleen taaksepäin ja liikkeelle.. aivan älytöntä tietä.. täytyy myöntää, että sen reitin jälkeen alkoi tuntua viisaalta ratkaisulta jättää se moritz ja sen reitin mutkat tekemättä, ehti illaksi hotelliin ja toisekseen sai hieman lepoa itsekin. Nuo mutkat kuitenkin väsyttää kuskia hieman toiseen tapaan kuin nelostien ajaminen.
B&b tyylinen majoitus tänään, siisti paikka tosin. Joku di vore tms nimi. Ainoa puute, ettei ole ravintolaa varsinaisesti. No, käveltiin isännän sanomaan paikkaan, jossa kuulemma hyvät pitsat. Kerrankin italialaista pitsaa ajattelin.
Vajaa km kävellen. Paikalla kokki pyörittelee käsiään ja hiljalleen aletaan ymmärtää toisiamme, paikka aukeaa lasta tunnin päästä.. yrittää kyllä että jäädään ottamaan oluet ennen kuin alkaa tarjoilu, mutta elekieltä käyttäen sanon, että käydään ensin kaupassa ja sitten tullaan takaisin.. tunti olutta ja sitten ruoka, mihin siinä enää pitsaa kaipaa, kunhan osaa nukkumaan..
Kävellen kauppaan, olut maksaa jotain 50 senttiä puolen litran tölkki. Hinnat kohdallaan siis! Ja takaisin ravintolaan pitsalle.
Nytpä vastaanotto onkin toinen. Tarjoilija on tullut töihin. Nainen. Ohjaa pöytiin, kysyy alkujuomat jne. Ruokalistaa kun tuo niin sanoo italiaa käyttäen, että tämä kuulkaa on restaurantti, eikä mikään pitsapaikka! Vähän ihmetellään mutta päätetään pysyä paikalla, olut on ok vaikka italialaista ja jos saa lämmintä ruokaa niin ok. Tässä vaiheessa päivää.. tarjoilija selittää mitä ruoat on. Sitten tulee itse kokki joka selittää mitä ruoat on. Sitten tulee vielä kolmas kaveri joka selittää mitä ruoat on. Viimeinen puhuu jo suunnilleen englantia.
Pippuripihvi. Siitä lähdetään. Martta jotain muuta. Ja sitten odotetaan.........
Tarjoilija tuo ruoat pöytään. Hieman epäilevä olotila. Ensimmäinen pala pihviä suuhun.. voi perkele.. ei ikinä kuunaan noin hyvää pihviä ole missään saanut! Mene annos kyllä alas nauttien.. jos joskus käytte sondriossa, niin suosittelen kyllä paikka L'ost. Pieni ravintola. Mutta perkeleen hyvä pihvi.. ruoan jälkeen tarjoilija kysyy, oliko ruoka ok. Sitten se kolmas kaveri käy kysymässä, oliko ruoka ok. Kertoo sitten, että hän osaa jotenkin englantia vanhan työnsä vuoksi, eikä ole edes töissä ko paikassa. Eli pyydetty tulkiksi ainoastaan paikalle.. aika hyvin.
Yöpaikassa ei tunnu suihku toimivan kunnolla mutta se nyt ei paljon haittaa, ihan ok päivä muuten ollut kuitenkin. Tuskin tulee olemaan uniongelmia, sen verran rasittavaa tuo mutkien ajo ja muu homma.
Huomenna pitäisi jatkaa matkaa. Stelvio odottaa. Sen onkin ehkäpä suurin haaste mitä jäljellä. Tai ainakin vielä tässä vaiheessa se tuntuu siltä. Loppumatkasta suurin haaste voi olla ajaa helsingistä laivalta mökille takaisin vajaa 800km..
Huomisen jälkeen on sitten muutama lepopäivä taas. Neljä yötä varattu seuraavaan tukikohtaan. Saa ajaa jos huvittaa, jos ei huvita niin ei ole pakko. Sen jälkeen rauhassa travemunden satamaan ja laivaan. Pitää katsoa, keksiikö jotain ohjelmaa siihen loppumatkaan saksan puolella. Katsotaan.
Ai niin, tänään ei juurikaan ole tullut vettä. Kummallista. Muutama pisara joskus muttei kunnon sadetta. Joko kirous on poistunut..? No, vähän se on luvannut sadetta huomiseksi jonnekin, katsotaan osuuko kohdalle.
Voi olla, ettei kohta suoraan sanottuna jaksa enää yhtään passoa vääntää, niitä on nyt kyllä saanut nähdä ja vääntää kohtuudella. Marttakin taitaa kyllästyä hiljalleen. Mutta se stelvio käydään vielä, maksoi mitä maksoi.
Tiranon kirkko. Tuo tuli hyvänä tietona. Katsotaan, jos huomenna tulisi käytyä. Kovin uskovainen tässä ei tule oltua, mutta jos se hieno on, niin miksei. Jos vaan vielä huomenna muistaa. Kameran kortilla tilaa kyllä vielä riittää.
Eli huomenna homma jatkuu... kännykän ja wifin voimalla mennään edelleen. Jos tuon oluen joisi loppuun ja nukkumaan.... palataan...
aurinko paistoi, lämpötila jotain 5-10 astetta. Aamuajo piristää päivää kummasti!


Sai ajella aivan rauhassa miltei toiseen päähän asti, passon yli aloin reilusti, tulin toisessa päässä takaisin maahan asti. Kirjasta aurinkoa, rehevää metsää, hienot maisemat. Ja mikä rauhallisuus. Toisen puolen puolella vasta tuli ensimmäinen pyörä vastaan. Yö oli ilmeisesti ollut kylmä tai sitten muuten vaan oli liukasta yhden tunnelin sisällä kun etunen hieman levottoman liikkeen teki kerran.
Eli tunnelissa saattaa piillä pieni vaara, kannattaa muistaa. Toinen asia, mitä en muista kenenkään kertoneen, ovat sopulit tai mitä ne on. Suunnilleen kissan kokoisia otuksia ja juoksevat tien laidassa ja tien yli. Niitä saattaa säikähtää ja huonossa paikassa jos väistää, niin huonompi homma voi olla.
Martta oli ajon aikana aamupalalla ja ajellessa ajattelin, et aivan sama ehtiikö aamupalaa edes syömään, kyllähän tuo lenkki sen voittaa 10-0.
Hieman kuiten leipää suuhun ja teetä ja kamat pyörän kyytiin. Samalla sanoin, että seuraavan reissun tavoite on kamaa mukaan -10kg.... saapa nähdä..
Mutta totuushan on, että kamaa on aina mukana liikaa. Voiko joku väittää vastaan..? Siis jos naisen kans liikkuu..?

Tankki täyteen ja menoksi.
Tavoitteen oli vanha postitie ajaa, mutta se oli selvästi huurus-klubilaisten hommia, oli nimittäin vielä lunta täynnä! Kierrettiin se kakkosta ajaen ja sieltä näkyi, kuinka jokainen mutka siitä tiestä oli lumen peitossa. Jonkin aikaa saa vielä odottaa että se on sula. Tosin lumilingot siellä teki töitä koko ajan eli saattaa hyvinkin äkkiä olla sulana.
Vanhaa kakkosta alaspäin, kommellusten jälkeen vanha 13 seuraavaksi. Sehän muuttui aika pieneksi tieksi ja mutkaa riitti. Välissä oli tietyökin joten mentiin ilman asfalttia. Alkoi jo käsissä tuntua hiljalleen ajaminen, gessussa kun on kuiva kytkin, eikä nesteellä toimiva.
Etelään splugenpassin kautta. Meni tie vielä kapeammaksi.. välillä tuntui, että saa tehdä tosissaan töitä kun kääntää gessua mutkassa kaksi päällä ja täydet kamat mukana.. takapenkkikin kommentoi jotain, jos oikein muistan niin taisi olla hieman negatiivista. Alkoi mutkat jo ottaa päähän.

sen pätkän jälkeen kuulosti siltä, että nyt riittää.suoraan hotelliin. Eli suorinta tietä hotellia kohti! No, sen ansiosta kai st. Moritz näkemättä, mutta tuskinpa siellä enää roger moore hyppii sukset jalassa bondia esittäen. Varmaan toiveena oli suoraa tietä hotelliin mutta käytännössä se tie oli vähän mennessä kaikkein pahin, miltei suoraa jyrkännettä alas, helvetin tiukkaa mutkaa ja tunnelia. Yhden tunnelin jälkeen ei ollut mitään varoitusmerkkiä ja niin tiukka mutka että piti vetää liinat kiinni ja sanoa martalle, että nyt et liiku yhtään. Siitä sitten hiljalleen taaksepäin ja liikkeelle.. aivan älytöntä tietä.. täytyy myöntää, että sen reitin jälkeen alkoi tuntua viisaalta ratkaisulta jättää se moritz ja sen reitin mutkat tekemättä, ehti illaksi hotelliin ja toisekseen sai hieman lepoa itsekin. Nuo mutkat kuitenkin väsyttää kuskia hieman toiseen tapaan kuin nelostien ajaminen.
B&b tyylinen majoitus tänään, siisti paikka tosin. Joku di vore tms nimi. Ainoa puute, ettei ole ravintolaa varsinaisesti. No, käveltiin isännän sanomaan paikkaan, jossa kuulemma hyvät pitsat. Kerrankin italialaista pitsaa ajattelin.
Vajaa km kävellen. Paikalla kokki pyörittelee käsiään ja hiljalleen aletaan ymmärtää toisiamme, paikka aukeaa lasta tunnin päästä.. yrittää kyllä että jäädään ottamaan oluet ennen kuin alkaa tarjoilu, mutta elekieltä käyttäen sanon, että käydään ensin kaupassa ja sitten tullaan takaisin.. tunti olutta ja sitten ruoka, mihin siinä enää pitsaa kaipaa, kunhan osaa nukkumaan..
Kävellen kauppaan, olut maksaa jotain 50 senttiä puolen litran tölkki. Hinnat kohdallaan siis! Ja takaisin ravintolaan pitsalle.
Nytpä vastaanotto onkin toinen. Tarjoilija on tullut töihin. Nainen. Ohjaa pöytiin, kysyy alkujuomat jne. Ruokalistaa kun tuo niin sanoo italiaa käyttäen, että tämä kuulkaa on restaurantti, eikä mikään pitsapaikka! Vähän ihmetellään mutta päätetään pysyä paikalla, olut on ok vaikka italialaista ja jos saa lämmintä ruokaa niin ok. Tässä vaiheessa päivää.. tarjoilija selittää mitä ruoat on. Sitten tulee itse kokki joka selittää mitä ruoat on. Sitten tulee vielä kolmas kaveri joka selittää mitä ruoat on. Viimeinen puhuu jo suunnilleen englantia.
Pippuripihvi. Siitä lähdetään. Martta jotain muuta. Ja sitten odotetaan.........
Tarjoilija tuo ruoat pöytään. Hieman epäilevä olotila. Ensimmäinen pala pihviä suuhun.. voi perkele.. ei ikinä kuunaan noin hyvää pihviä ole missään saanut! Mene annos kyllä alas nauttien.. jos joskus käytte sondriossa, niin suosittelen kyllä paikka L'ost. Pieni ravintola. Mutta perkeleen hyvä pihvi.. ruoan jälkeen tarjoilija kysyy, oliko ruoka ok. Sitten se kolmas kaveri käy kysymässä, oliko ruoka ok. Kertoo sitten, että hän osaa jotenkin englantia vanhan työnsä vuoksi, eikä ole edes töissä ko paikassa. Eli pyydetty tulkiksi ainoastaan paikalle.. aika hyvin.
Yöpaikassa ei tunnu suihku toimivan kunnolla mutta se nyt ei paljon haittaa, ihan ok päivä muuten ollut kuitenkin. Tuskin tulee olemaan uniongelmia, sen verran rasittavaa tuo mutkien ajo ja muu homma.
Huomenna pitäisi jatkaa matkaa. Stelvio odottaa. Sen onkin ehkäpä suurin haaste mitä jäljellä. Tai ainakin vielä tässä vaiheessa se tuntuu siltä. Loppumatkasta suurin haaste voi olla ajaa helsingistä laivalta mökille takaisin vajaa 800km..
Huomisen jälkeen on sitten muutama lepopäivä taas. Neljä yötä varattu seuraavaan tukikohtaan. Saa ajaa jos huvittaa, jos ei huvita niin ei ole pakko. Sen jälkeen rauhassa travemunden satamaan ja laivaan. Pitää katsoa, keksiikö jotain ohjelmaa siihen loppumatkaan saksan puolella. Katsotaan.
Ai niin, tänään ei juurikaan ole tullut vettä. Kummallista. Muutama pisara joskus muttei kunnon sadetta. Joko kirous on poistunut..? No, vähän se on luvannut sadetta huomiseksi jonnekin, katsotaan osuuko kohdalle.
Voi olla, ettei kohta suoraan sanottuna jaksa enää yhtään passoa vääntää, niitä on nyt kyllä saanut nähdä ja vääntää kohtuudella. Marttakin taitaa kyllästyä hiljalleen. Mutta se stelvio käydään vielä, maksoi mitä maksoi.
Tiranon kirkko. Tuo tuli hyvänä tietona. Katsotaan, jos huomenna tulisi käytyä. Kovin uskovainen tässä ei tule oltua, mutta jos se hieno on, niin miksei. Jos vaan vielä huomenna muistaa. Kameran kortilla tilaa kyllä vielä riittää.
Eli huomenna homma jatkuu... kännykän ja wifin voimalla mennään edelleen. Jos tuon oluen joisi loppuun ja nukkumaan.... palataan...
Viimeksi muokattu:



















