Nuorempana, kun veri kiersi ketterämmin, tornanti- tai kehrebaanat oli parasta, mitä voi kokea. Joka vuosi piti silti opetella asioita monta päivää, ennenku skulas. Kun aukeavan mutkan jälkeen, siinä, usein lyhyellä, seuraavalla suoralla, pääs ampuu ohi ja taas jarruttamaan ennen seuraavaa kurvaa, niin pyöräkin kiersi ihan ainutlaatuisella kierrosalueella ja ukko kanssa. Siinä mitään maisemia katsella. Jos tarkkavaisuus herpaantuu, siitä on seurauksena semmoinen pikku alttari, joita on ne serpentiinit täynnä. Nyt refleksit hidastuu ja se rajoittaa urotekoja, mutta silti mieli Dolomiiteille halajaa joka vuosi.
Nyt kolme viikkoa täällä, pyörän vuokraajat pitää Suomalaisia ajohulluna, ilmeisesti muut kansallisuudet ei aja nuin paljoo.. Itse ajan vuokrapyörää mutta kaveri tulee omalla Suomesta..