Mariini
MotOrg ry jäsen
Ajoin kortin toissakesänä, edelliset kokemukset on olleet mopoajalta. Ajan ammattiliikennettä ja luin sitä kirjaa ym materiaalia ahmien heti kun ne käteeni sain ja heti huomasin, että sellainen juttu kuin "työntöohjaus" tulee käsittelykokeessa varmasti tökkimään hätäväistöharjoituksessa. Ja niinhän se kävi...
Mulla oli hyvä opettaja...paitsi viimeisellä kertaa, tuli itse omistaja ajattamaan sen viimeisen harjoittelukerran ennen itse käsittelykoetta. Noh, muutaman kerran jalka maahan pujottelussa, hätäväistöt päin vattua (lue:suorilta sisään) ja kannustukseksi ihan suoranaista vittuilua. "Kyllä tuo ny pitäis jo osata!" ym. Juu, eli kuuden ajotunnin perusteella pitäisi osata ajaa pyörällä ilman aiempaa kokemusta kuin hän samalla kokemuksella kun minä ylipäätään olen ollut olemassa? Itse vertaan sitä samaan kuin vittuilisit lapselle, joka on opettelemassa ajamaan polkupyörällä ensimmäisiä kertoja: "Kyllä tuo ny pitäis jo osata!"
En ensinnäkään uskaltanut yhtään kallistaa, se rata oli sellainen silmukka, jonka ulostulosta olis pitänyt heti tehdä ne väistöportit ja nopeus 40 vai 50, vedä nyt sellainen silmukka taajamanopeutta kun et uskalla kallistaa... Vittu, että vitutti, jos mä osaisin tän homman niin mitä helvettiä mä täällä ylipäätään sitten olisin jos en oppimassa? Noh päätin, että "vedän sitte raivolla, varmasti tuuppaan kahvaa riittävästi, vaikka turvalleni ja koe läskiksi, mutta nyt mennään, ihan sama koko vitun kortti" oli mietteet.
Se menikin ihan hyvin! Katsuri oli paljon rennompi, ei yhtään valittanut, vaikka mummoilin silmukan ja ihan lyhyellä kiihdytyksellä suoristettuani nostin nopeuden ja se väistö työntöohjaamallakin tuli, kovin pieni, mutta tuli. Ainostaan pujottelu piti uusia, kerran jalka maahan. Ajokoe olikin selvää, 10v ammatikseen sukkuloinut niin ei siellä mitään yllättävää voi tapahtua enää.
Kortti tuli, vaikka kokemusta ei ollut ja ikääkin ehti karttua mopoajoista. Paskat muistot jäi siitä viimeisestä ajotunnista, mutta tulipahan tehtyä. Nyt on tullut nautittua ajamisesta, työntöohjaamalla ja kurveista niitä kauniisti veistellen, pikkuhiljaa alkaa kallistustakin löytymään. Kevarilla nämä olis pitänyt opetella ennen "kivettymistä" autolla ajon oppeihin, mutta tulipahan tehtyä.
Tsemppiä vaan, kyllä me muutkin kolmikymppiset ollaan opittu, opit sinäkin.
Mulla oli hyvä opettaja...paitsi viimeisellä kertaa, tuli itse omistaja ajattamaan sen viimeisen harjoittelukerran ennen itse käsittelykoetta. Noh, muutaman kerran jalka maahan pujottelussa, hätäväistöt päin vattua (lue:suorilta sisään) ja kannustukseksi ihan suoranaista vittuilua. "Kyllä tuo ny pitäis jo osata!" ym. Juu, eli kuuden ajotunnin perusteella pitäisi osata ajaa pyörällä ilman aiempaa kokemusta kuin hän samalla kokemuksella kun minä ylipäätään olen ollut olemassa? Itse vertaan sitä samaan kuin vittuilisit lapselle, joka on opettelemassa ajamaan polkupyörällä ensimmäisiä kertoja: "Kyllä tuo ny pitäis jo osata!"
En ensinnäkään uskaltanut yhtään kallistaa, se rata oli sellainen silmukka, jonka ulostulosta olis pitänyt heti tehdä ne väistöportit ja nopeus 40 vai 50, vedä nyt sellainen silmukka taajamanopeutta kun et uskalla kallistaa... Vittu, että vitutti, jos mä osaisin tän homman niin mitä helvettiä mä täällä ylipäätään sitten olisin jos en oppimassa? Noh päätin, että "vedän sitte raivolla, varmasti tuuppaan kahvaa riittävästi, vaikka turvalleni ja koe läskiksi, mutta nyt mennään, ihan sama koko vitun kortti" oli mietteet.
Se menikin ihan hyvin! Katsuri oli paljon rennompi, ei yhtään valittanut, vaikka mummoilin silmukan ja ihan lyhyellä kiihdytyksellä suoristettuani nostin nopeuden ja se väistö työntöohjaamallakin tuli, kovin pieni, mutta tuli. Ainostaan pujottelu piti uusia, kerran jalka maahan. Ajokoe olikin selvää, 10v ammatikseen sukkuloinut niin ei siellä mitään yllättävää voi tapahtua enää.
Kortti tuli, vaikka kokemusta ei ollut ja ikääkin ehti karttua mopoajoista. Paskat muistot jäi siitä viimeisestä ajotunnista, mutta tulipahan tehtyä. Nyt on tullut nautittua ajamisesta, työntöohjaamalla ja kurveista niitä kauniisti veistellen, pikkuhiljaa alkaa kallistustakin löytymään. Kevarilla nämä olis pitänyt opetella ennen "kivettymistä" autolla ajon oppeihin, mutta tulipahan tehtyä.
Tsemppiä vaan, kyllä me muutkin kolmikymppiset ollaan opittu, opit sinäkin.
Tuo väistö meinasi ensimmäisillä ajotunneilla tuottaa päänvaivaa mullekin. Opettaja selitti miten väistetään työntöohjauksella ja mä vaan vedin radan suoraksi koko ajan. Onneksi oli hyvähermoinen opettaja joka hoksasi itse mistä on kyse... Parin epäonnistuneen väistöyrityksen jälkeen kuului ohje "älä ajattele, väistä vaan". Ja helvetti, heti kun lakkasi ajattelemasta ja vaan väisti niin hyvinhän se onnistui. 
No, toikin on kaiken sen ajokokemuksen ja -näkemyksen päälle koettu - parikin kertaa. Kyllähän siinä ympäristö on hillitysti hiljaa, kun ilmaan kajahtaa suht. äänekäs perkele. 
