Liikennetilanteen ja muiden olosuhteiden salliessa pyrin tervehtimään kaikkia motorisoituja kaksi- ja kolmipyöräisiä kulkupelejä, itseasiassa aika usein myös mönkkärikuskeja. Sitten tuolla ajelee monesti pikkuskoottereilla vanhempaakin porukkaa, niin kyllä käsi leveästi heilahtaa, kun tervehdin näkyvästi (tervehdin kyllä kaikenikäisiltä näyttäviä ja osa - ehkä 95% - nuorisosta on alkanut myös moikata takaisin). Itseasiassa suurin osa oikeita moottoripyöriä ajavista ei kehtaa olla tervehtimättä, kun leveästi ja näyttävästi heilautan kättä pikkuskopalla ajaessani. Kohta pääsen toivottavasti testaamaan tervehtimiskulttuuria isommalla skopalla.
Yksi paras tervehdys oli, kun lähestyin Porvoota semmoisella pikkuisella tiellä ja siellä yhden portin pielessä vanhalta ja raihnaiselta vaikuttava vanhus köpötteli tien laitaa rollaattoriin nojautuen. Sieltä tuli oikein iloisen tuntuinen tervehdys, käsi singahti kuin tykin suusta ylös, kun huomasi meikäläisen. Eikä se ollut mitään nyrkin puistelua, vaan hieno tervehdys kämmen avoinna ja sormet harallaan.
Tuossa sokkojutauksesta palatessa heitin peukun ylös jopa yhdelle pyöräilijälle. Sehän tervehti takaisin ja varmaan aatteli, että joku tuttu. No voi ollakin, mutta peukku ylös tuli siitä räikeän keltaisesta ajotakista tai -liivistä. Erottui hyvin päinvastoin kuin enemmistö, jotka kait kuvittelee, että halpahallin alennuslaarista noukittu maastoväritteinen, tummanvihreä, musta tahi tummansininen ajoverme on just hyvännäköinen pyörälenkillä illan tahi pilvien hämärtämällä maantiellä. Monta kertaa tällainen puolisokea motoristi hätkähtää, kun ihmettelee "mikä se oli" ja peilistä asiaa tarkistettaessa huomaa, että pyöräilijä yrittää maastoutua maantiellä... Varmaan ovat rekkakuskeillekin vaikeita havaittavia. Ehkä pyörähenkilöt ajattelevat, että polkupyörällä ajelu on turvallisinta silloin, kun kukaan ei edes huomaa pyöräilijää...?
Yksi paras tervehdys oli, kun lähestyin Porvoota semmoisella pikkuisella tiellä ja siellä yhden portin pielessä vanhalta ja raihnaiselta vaikuttava vanhus köpötteli tien laitaa rollaattoriin nojautuen. Sieltä tuli oikein iloisen tuntuinen tervehdys, käsi singahti kuin tykin suusta ylös, kun huomasi meikäläisen. Eikä se ollut mitään nyrkin puistelua, vaan hieno tervehdys kämmen avoinna ja sormet harallaan.
Tuossa sokkojutauksesta palatessa heitin peukun ylös jopa yhdelle pyöräilijälle. Sehän tervehti takaisin ja varmaan aatteli, että joku tuttu. No voi ollakin, mutta peukku ylös tuli siitä räikeän keltaisesta ajotakista tai -liivistä. Erottui hyvin päinvastoin kuin enemmistö, jotka kait kuvittelee, että halpahallin alennuslaarista noukittu maastoväritteinen, tummanvihreä, musta tahi tummansininen ajoverme on just hyvännäköinen pyörälenkillä illan tahi pilvien hämärtämällä maantiellä. Monta kertaa tällainen puolisokea motoristi hätkähtää, kun ihmettelee "mikä se oli" ja peilistä asiaa tarkistettaessa huomaa, että pyöräilijä yrittää maastoutua maantiellä... Varmaan ovat rekkakuskeillekin vaikeita havaittavia. Ehkä pyörähenkilöt ajattelevat, että polkupyörällä ajelu on turvallisinta silloin, kun kukaan ei edes huomaa pyöräilijää...?
joukossamme on kuitenkin henkilöitä jotka saattavat kokea kaiken kanssakäymisen toisten ihmisten kanssa ahdistavaksi. Saattavat myös menettää yöunensa kun oikein pitkään pohtivat asiaa ja vetävät foliohattuaan vielä syvemmälle. Antaa kaikkien kukkien kuitenkin kukkia
