G
Guest
Guest
Kävin eilen 23.7. Pellingissä Porvoon saaristossa hakemassa tuoretta savukalaa perheelle. Läheltä piti ettei kaloille käynyt huonosti - ja minulle.
Lähestyin lossirantaa ja autoja alkoi tulemaan vastaan. Lossi siis rannassa, jospa vielä ehtisin kyytiin ilman 20 min odotusta. Pellingin tie on hyväpintainen mutkatie, rajoitus 60. Lisäsin vauhtia, sitä oli ehkä 70-75.
Vastaantuleva auto pysähtyy kääntymään vasempaan. Samantien minun sormet etujarrulle ja vauhtia pois. Vaan mitä, oikealta mökkitieltä puskan takaa alkaa musta Saab peruuttamaan tielle. Perä tulee mun ajolinjalle, kuljettaja ei näe minua.
Aloitan tiukan jarrutuksen etujarrulla, matka ei riitä ! Jarrulinja on suoraan Saabin kylkeen ! Juuri ennen törmäystä vapautan jarrun ja väistän vastaantulevien kaistalle, siellä on enemmän tilaa koska liikenne seisoo kauempana sen kääntyvän auton takia. Saan viimeisteltyä jarrutuksen siellä, en osunut mihinkään enkä kaatunut.
Illalla söin maukasta savukampelaa vaimon kanssa ja mietin tapahtunutta. Miksi selvisin uhkaavasta tilanteesta?
1) Refleksinomainen kova jarrutus etujarrulla onnistui.
2) Edessä oleva Saabin perän väistäminenkin onnistui.
Vietän pari kertaa kesässä päivän Ahvenistolla tai Alastarossa, ajoryhmä Hidas. En siis mikään ratakettu, vaan aivan tavallinen katumotoristi. Voimakas jarrutus etusella on kuitenkin tullut tutuksi. Samoin nopea kääntäminen ohjaustangosta tyrkkäämällä.
3) Oikea tilannenopeus risteysalueella on kuolemanvakava asia. Jos olisin ajanut edes hieman suuremmalla nopeudella kuin nyt tein, niin huonosti olisi käynyt. Niin tiukka se tilanne oli.
Ajoharjoittelu kannattaa aina, se on halpa henkivakuutus. Sekä järkevä tilannenopeus.
Lähestyin lossirantaa ja autoja alkoi tulemaan vastaan. Lossi siis rannassa, jospa vielä ehtisin kyytiin ilman 20 min odotusta. Pellingin tie on hyväpintainen mutkatie, rajoitus 60. Lisäsin vauhtia, sitä oli ehkä 70-75.
Vastaantuleva auto pysähtyy kääntymään vasempaan. Samantien minun sormet etujarrulle ja vauhtia pois. Vaan mitä, oikealta mökkitieltä puskan takaa alkaa musta Saab peruuttamaan tielle. Perä tulee mun ajolinjalle, kuljettaja ei näe minua.
Aloitan tiukan jarrutuksen etujarrulla, matka ei riitä ! Jarrulinja on suoraan Saabin kylkeen ! Juuri ennen törmäystä vapautan jarrun ja väistän vastaantulevien kaistalle, siellä on enemmän tilaa koska liikenne seisoo kauempana sen kääntyvän auton takia. Saan viimeisteltyä jarrutuksen siellä, en osunut mihinkään enkä kaatunut.
Illalla söin maukasta savukampelaa vaimon kanssa ja mietin tapahtunutta. Miksi selvisin uhkaavasta tilanteesta?
1) Refleksinomainen kova jarrutus etujarrulla onnistui.
2) Edessä oleva Saabin perän väistäminenkin onnistui.
Vietän pari kertaa kesässä päivän Ahvenistolla tai Alastarossa, ajoryhmä Hidas. En siis mikään ratakettu, vaan aivan tavallinen katumotoristi. Voimakas jarrutus etusella on kuitenkin tullut tutuksi. Samoin nopea kääntäminen ohjaustangosta tyrkkäämällä.
3) Oikea tilannenopeus risteysalueella on kuolemanvakava asia. Jos olisin ajanut edes hieman suuremmalla nopeudella kuin nyt tein, niin huonosti olisi käynyt. Niin tiukka se tilanne oli.
Ajoharjoittelu kannattaa aina, se on halpa henkivakuutus. Sekä järkevä tilannenopeus.