Absit on varmaan pelastaneet montakin henkeä, mutta tuo jarrutehostin eli servo on voinut jopa tappaa muutaman vikatilaan mennessään.Lienevät aika monta henkeä pelastaneet. Jos on omakohtaisia kokemuksia, niin mielellään kuulisimme niistä lisää.kaikkein paskin idis ikinä oli nää bemarin servopaskajarrut
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Uusi jäsen konttaajien kerhossa <--
- Keskustelun aloittaja Leo
- Aloituspäivä
Voihan ne jossain vuoristossa hyydyttää akun, jos laahaa jarruja alamäessä kilometritolkulla. Silloin kyllä luulisi huomaavan ajoissa, koska koko ajan jarrutellaan muutenkin. Saivathan jotkut lehtimiehet akun hyytymään, kun tekivät kymmeniä täysjarrutuksia koko ajan peräjälkeen. Normaalissa liikenteessä tuollai ei toimita ja jossain vuoristossa on hyvä käyttää muutenkin moottorijarrutusta, kuin käryyttää jarruja koko ajan. En ole kyllään yhdestäkään kuolemantapauksesta kuullut. Sen sijaan pöpelikköön ajaneista varmaan suurin osa on jarruttanut itsensä kumoon ja hengiltä, jolloin abs:ssät olisivat pelastaneet.
Ei niitä jarruja tarvitse välttämättä varsinaisesti laahailla.
Tuohon vikatilaan menoon riitti ihan normaali Fim-rallin paraatiajo, joka suoritettiin enimmäkseen pienillä nopeuksilla.
En minäkään nyt niin amatööri ole, että en osaa moottorijarrutusta hyödyntää.
Ongelmahan ei ole siinä, että abs lähtee pois pelistä siinä vaiheessa kun jarrut menee vikatilaan vaan siinä, että vikatilassa ollessaan jarruissa on vielä tehoa niin paljon että pyörän saa lukkoon, mutta minkäänlaista tuntoa kahvassa ei ole.
Ei sitä usko ennen kuin sen kokeilee.
Jos se servojarru kerran on niin hyvä keksintö, niin miksi ihmeessä Bmw sitten luopui sen käytöstä?
Kuolemantapauksista harvemmin kuulee jälkikäteen asianomaisilta ja ko. vikatila ei muuten merkkiliikkeen mukaan tallennu vikamuistiin ja kun käännät virrat pois välillä ja käynnistät pyörän uudelleen, niin eipä ole enää vikatilassa
Analysoi siinä sitten oliko teknisellä vialla asiaa tapaukseen...
Vaikka onhan se aina pohjimmiltaan kuskin syy, kun ei varautunut siihen, että jarrujärjestelmään voi tulla vika.
Se, miksi servojaru ei ole hyvä, johtuu sen takaisinkytkennän ja säätöpiirin hitaudesta. Yksinkertaisempi ja laajemmalla kaistalla toimiva säätö, kuten nyky-ABS:ien "hystereesisäätö", on helpompi toteuttaa sekä on varmatoimisempi kaikenkaikkiaan.
On teknisesti paljon helpompaa tehdä säädin venttilillä ns. on-off -periaatteella (hystereesisäädin), kuin hallita prosessia lineaarisella säätimellä (servo). Kiistattomasti voidaan osoittaa autokäytöstä, että ao. säätömenetelmä toimii luotettavasti.
-M
On teknisesti paljon helpompaa tehdä säädin venttilillä ns. on-off -periaatteella (hystereesisäädin), kuin hallita prosessia lineaarisella säätimellä (servo). Kiistattomasti voidaan osoittaa autokäytöstä, että ao. säätömenetelmä toimii luotettavasti.
-M
Ikävä tilanne.
Nyt vasta itse kortin saaneena suhtautuu tosi skeptisesti kaikkiin muihin tielläliikkujiin (etenkin kotiloihin) ja turvavälit ovat reiluja. Risteyksissäkin tulee aina himmailtua vauhtia, jos näkee sieltä kolmion takaa lähestyvän auton. Vaikkakin "tuntuisi" siltä että on se huomannut meikäläisen ja väistää.
Mutta mielenkiintoista kun kokemus ja illuusio mukamas ajotaidoista karttuu, alkaako sitä varomattomammin vetelemään - ja koliseeko sitten omallakin kohdalla jossain vaiheessa
Nyt vasta itse kortin saaneena suhtautuu tosi skeptisesti kaikkiin muihin tielläliikkujiin (etenkin kotiloihin) ja turvavälit ovat reiluja. Risteyksissäkin tulee aina himmailtua vauhtia, jos näkee sieltä kolmion takaa lähestyvän auton. Vaikkakin "tuntuisi" siltä että on se huomannut meikäläisen ja väistää.
Mutta mielenkiintoista kun kokemus ja illuusio mukamas ajotaidoista karttuu, alkaako sitä varomattomammin vetelemään - ja koliseeko sitten omallakin kohdalla jossain vaiheessa
Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys.Mutta mielenkiintoista kun kokemus ja illuusio mukamas ajotaidoista karttuu, alkaako sitä varomattomammin vetelemään - ja koliseeko sitten omallakin kohdalla jossain vaiheessa
Mulla itselläni on aika-ajoin ollut tilanne, jolloin on suhtautunut ajamiseen liian leväperäisesti ja olen jäänyt siitä kiinni omalle itselleni. Sellainen jatkuva itsetutkistelu tässä mp-ajossa on ihan hyväastä ja välillä mittailla oman ajotyylin ja asenteen tilaa.
On lisäksi arkisia stressejä, jotka sotkee normaaliminää, ja pistää välillä käyttäytymään kuin lapsi. Kovan stressin ja väsymyksen keskellä mp:llä ajaminen on kaikinpuolin sellainen tapahtuma, joka pitäisi suorittaa mielumin autolla. Oma moraali löystyy ja saattaa ajaa ihan kelvottomasti, ja tämä on juuri se hetki, kun omat hälytyskellot pitäisi soida.
Lisäksi se arkiseksi ajamiseksi muuttuva moottoripyöräily, jota kokemus tuo tullessaan, on lisäksi itse pystyttävä huomaamaan. Se vaan ei ole helppoa, kun se arkisuus ja kokemus hiipii pikkuhiljaa ja pahimmassa tapauksessa saattaa muokata asennoitumista ihan erilaiseksi, kuin on alunperin ajatellut.
Tämä kaikki pääsee siis tapahtumaan, jos vain ajeleskelee ja ei koskaan mieti omia tekemisiään. Se ajeleskelu on mielestäni tän moottoripyöräilyn yksi vaarallisimmista vaiheista. Se, kun ei ole oikein mitään määränpäätä tai harjoiteltavaa, vaan ajetaan ilman, että mietitään mitään.
Tuon ajeleskelemisen ilmiön löytää esimerkillisen hienosti monesta autoilijasta tien päällä, kun ajaminen on muuttunut arkisksi ja ai olla totuttu analysoimaan omaa tekemistään.
-M
saihan eräs näilläkin palstoilla joskus kirjoitteleva mp-maailman tjn. toimittaja koeajamansa bmw LT:n servojarrun toimimattomaksi ihan ensimmäisessä risteyksessä. meinasi mennä koko vehje suoraan pöpelikköön. sen bmw:n akku oli kuulemma just ladattu ja toimintavalmis, vaan niin vain jännite tipahti liian alas heti ekassa risteyksessä ja bemusta käytännössä katosi jarrut. on se surkia viritelmä se.Ei niitä jarruja tarvitse välttämättä varsinaisesti laahailla.
Tuohon vikatilaan menoon riitti ihan normaali Fim-rallin paraatiajo, joka suoritettiin enimmäkseen pienillä nopeuksilla.
En minäkään nyt niin amatööri ole, että en osaa moottorijarrutusta hyödyntää.
Ongelmahan ei ole siinä, että abs lähtee pois pelistä siinä vaiheessa kun jarrut menee vikatilaan vaan siinä, että vikatilassa ollessaan jarruissa on vielä tehoa niin paljon että pyörän saa lukkoon, mutta minkäänlaista tuntoa kahvassa ei ole.
Ei sitä usko ennen kuin sen kokeilee.
Jos se servojarru kerran on niin hyvä keksintö, niin miksi ihmeessä Bmw sitten luopui sen käytöstä?
Kuolemantapauksista harvemmin kuulee jälkikäteen asianomaisilta ja ko. vikatila ei muuten merkkiliikkeen mukaan tallennu vikamuistiin ja kun käännät virrat pois välillä ja käynnistät pyörän uudelleen, niin eipä ole enää vikatilassa
Analysoi siinä sitten oliko teknisellä vialla asiaa tapaukseen...
Vaikka onhan se aina pohjimmiltaan kuskin syy, kun ei varautunut siihen, että jarrujärjestelmään voi tulla vika.
miksi noin kevyeen edes ajatellaan mitään ylimääräistä sähköhässäkkää. niin kevyeen kuin prätkätkin yleensä ovat. muutama sata kiloa.
mersuhan myös luopui autoissaan sähköjarruista jokunen vuosi takaperin, ettei ne ole niissäkään olleet onnistuneet.
omiin prätkiini en kaipaa mitään ekstrahilavitkuttimia enkä mitään automatiikkaa. kaiken pitää olla kuskin hallittavissa manuaalisesti. niin sitä prätkää ajetaan ja säilyy jonkinlainen ajamisen riemu ynnä tuntumakin paremmin siten.
Jokuhan onkin todennut että moottoripyöräilyssä vaarallisimpia on ne ensimmäiset 10 tkm. Tohon voisin itse yhtyä siinä mielessä, että oma konttaukseni sattui viime syksynä juurikin siinä vaiheessa kun ajamisesta oli tullut jo hieman liiankin kivaa/tuttua. Konttaaminen palauttaa taas luulot omista taidoista maanpinnalle, mutta ikävä kyllä kaikista lipoista ei selviä mustelmilla ja kipeillä lihaksilla.Mutta mielenkiintoista kun kokemus ja illuusio mukamas ajotaidoista karttuu, alkaako sitä varomattomammin vetelemään - ja koliseeko sitten omallakin kohdalla jossain vaiheessa
Nyt alan omasta mielestäni olemaan taas siinä vaiheessa, että pitäisi lähteä radalle hakemaan muistutusta omien taitojen rajallisuudesta. Mutkanopeudet on kasvaneet jo sen verran, että seuraavasta napsahduksesta voi lähteä liikenteen seassa henki...
Jokunen vuosi sitten Arbogassa kun olin tulossa liikenneympyrään, ja oli jonoa edellä joka lähti siitä purkautumaan niin 240 Volvo (vanha) edessäni lähti aika räväkästi(olosuhteet huomioon ottaen
ja minä perään, siinä 20 metriä ajettuaan löi äkkiä jarrut pohjaan ilman mitään näkyvää? syytä,
Meikäläinen jarrutti itsensä nurin ja Rekka takana kerkisi pysähtymään n 5 metrin päähän. Auto meni menojaan ja varmasti näki mitä tapahtui.
Vauriot: itsetunto sai kolahduksen ja vilkku rikki..
Eli opinko mitään, nå jos olisin ollut splittailemassa sivulla niin ei olisi kaatunut
Mutta mielenkiintoista kun kokemus ja illuusio mukamas ajotaidoista karttuu, alkaako sitä varomattomammin vetelemään - ja koliseeko sitten omallakin kohdalla jossain vaiheessa
Täytyy kyllä tunnustaa että vain päiviä ennen tapahtunutta huomasin että ajamiseen oli tullut liikaa rentoutta, vai pitäisikö sanoa lepsumista (Jos ei nyt unessa ajamista niin jatkuvan liikennetilanteen vähemmän aktiivista seurantaa).
Helposti kyllä tulee tuollaista liian itsevarmaa otetta tähän päristelyyn vaikka aktiivisesti pitäisi mielessä ja tiedostasi ilmiön.
Olipa vielä tuo iltalenkki juurikin tuota Masan mainitsemaa päämäärätöntä ajeleskelua.
Poliisin tutkinnasta soittivat ja ilmoittivat että tutkimukset laitetaan jäihin koska liikennekamerakuvaa tapahtuneesta ei saatu eikä tuon autoilijan kiinnisaamiseksi ole tarpeeksi tietoja. Tulipahan tehtyä kuitenkin tilastomerkintä vaaratilanteesta.