Mulla on kanssa vakuutukset Pohjolasta, siellä oli halvempaa kun Ifi:llä. Meillä on pankkiasiat myös OP:ssä, joten siinä tulee samalla kai jotain boonuksia, joita voi käyttää jossain vaiheessa myös vakuutusmaksuihin.
Mulla on pyörä vielä talvisäilytyksessä, vaikka piakkoin pitäisi hakea se sieltä pois kun on noin hyvät kelitkin! Graduntuhertamista on vielä pari viikkoa, mutta sitten pitäisi löytyä vapaa-aikaa myös pärräilylle. Hieman kuitenkin jänskättää kun viime vuonna kausi loppui vähän hassusti.. Käytiin Kuopiossa ja kokemattomana (omaa tyhmyyttäni) olin pysähtymässä tietyön kohdalle ja ajattelin juuri pysähtymishetkellä, että menenkin vähän tuonne oikealle vielä ja tanko vinossa pysähdyin.. Niinhän siinä kävi, että kumpsahdin sitten pyörän kanssa kyljelleni
Mikan ja mun välissä oli asuntoauto ja tietyövalojen vaihtuessa hän jatkoi matkaa minun maatessa maassa
Onneksi takana oli hyvin avulias autoilija, joka tuli nostamaan kanssani pyörää pystyyn. Pyörästähän valui tietty bensaa, joten maa oli liukas. Enpä sitä sitten siinä säikähdettyäni ja nolostuttuani tullut ajatelleeksi, vaan nousin pyörän kyytiin ja aloin vaihtamaan vaihdetta niin oikea jalka, joka oli siinä bensalammikossa lipesi alta ja taas sitä mentiin
Onneksi samainen mies oli edelleen herrasmies ja tuli auttamaan minut pystyyn, toistamiseen. Jarruvipukin oli katkennut. Siinä vaiheessa nolotti niin kovasti että halusin vain päästä jatkamaan matkaa mahdollisimman pian, joten pyysin tätä herrasmiestä laittamaan jarruvivun taskuun kun en viitsinyt hanskoja ottaa kädestä
Vihdoin pääsin matkaan ja hetken päästä tuli Mikakin vastaan. Oli jäänyt odottelemaan bussipysäkille kun minua ei perässä näkynyt ja joku autoilija oli pysähtynyt ja sanonut että emäntäs taisi olla äsken nurin tuolla tietyön kohdalla. Mikan tullessa vastaan vilkuttelin vain iloisesti
Pysähdyttiin sitten bussipysäkille vähän hengähtämään. Pyörään ei suuria vaurioita tullut, ainoastaan tuo jarruvivun katkeaminen. Oli katkennut juuri sopivasta kohtaa (vivussa oli jo valmiiksi tehty pieni lovi, josta se katkesi). Onneksi oli kaatumatapit niin ei tullut edes naarmuja pyörään. Vauriot olivat ennemminkin henkisiä
Loppureissu meni oikein hyvin, pystyssä pysyin ja kotiin päästiin myös turvallisesti.
Tyhmänä en ajanut syksyllä enää tuon reissun jälkeen, joten nyt jännittää taas nousta pyörän kyytiin ja tuntuu siltä, että en edes osaa ajaa enää
Talven aikana keksin jo kaikenlaisia kuvitelmia, että pyörä on minulle liian iso ja satula liian korkea. Taitaa olla vaan ennen kaikkea itsetunto matalalla
Mutta puhetta oli, että tässä joku päivä mennään jonnekin parkkikselle ja aloitetaan "opiskelut" ihan alusta näin talven jälkeen. Satulakaan tuskin on liian korkea, kun viime syksynä onnistuin kuitenkin ihan hyvin pyörällä ajamaan
Eli edessä harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Huh, kyllä muuten helpotti kun sai tänne vuodattaa tämän toheloinnin. Nyt kun on tänne tunnustettu oma tyhmyys niin täytyy kai sitä pian korjata tilanne ja todistaa ennen kaikea itselleen, että kyllä sitä vielä osaa ajaa
Oli se kuitenkin sen verran mukavampaa ajaa itse kuin olla vain kyydissä
Oikein hyvää ajokesää kaikille! Ajelkaahan varoen, mutta nautiskellen
-Annuska
