(Uuden) motoristin kuolemansynnit

[archer]

Tuntuu, että vaikeus vasta alkoi kun pääsi autokoulusta  
Välillä tekee mieli lyödä hanskat naulaan, ettei minusta ole tähän vaikka kuinka mieli tekee  

Siltähän se välillä tuntuu... kortti ollu muutaman viikon, takana karvan alle 1500km ja homma edelleen haussa. Enemmän tai vähemmän.

Mutta apuakin on jo löytynyt! Täältä bongasin linkin "Ajo hanskassa"- opukseen ja luin sen läpi.
Nyt oon treenannu vastaohjausta, ajatuksella joka tilanteessa. (En arvannutkaan että se toimii niin hiljasessa vauhdissa

) Kaikkea sitä oppii kun vanhaks elää.
Hidasajon harjoittelu on myös listalla.. Suoraan kyllä pääsee, ruuhkat on hyvä harjoittelupaikka siihen, kun pyrkii ajamaan ennakoivasti ja välttämään pysähtymistä. Suosittelen. Mutta ruuhkissa en alkaisi hidasajokäännöksiä tekemään, käsittely on kuitenkin sen verran epävarmaa vielä. Niitä kokeillaankin sitten tyhjillä parkkiksilla.

Mutta mutta ettei menis ihan offtopic...
1.Omien kykyjen yliarviointi. (JOKAINEN sortuu siihen joskus)
2.Myös pyörän kykyjen aliarviointi --> johtaa vääriin reflekseihin ja (joskus kohtalokkaisiin) virheliikkeisiin.
3."Minäpä tuosta pujahdan"- ajotapa

Tässä muutamia, mitä tuli mieleen. Ainakin itseni olen "löytänyt" näistä....

 

[rico]

Asenteissa olisi parantamisen varaa. Väärät asenteet aiheuttavat paaaaaaljon 'syntistä toimintaa', josta oman käsitykseni mukaan yleisimpinä ovat seuraavat:

- Tietoinen liikennesäännöistä piittaamattomuus
- Omien kykyjen yliarviointi
- Turhat näyttöhalut liikenteessä/kavereille

Eiköhän ainakin joku noista kolmesta kohdasta ole mukana aika monessa moottoripyöräonnettomuudessa..

 

[PSmo]

Tuntuu, että vaikeus vasta alkoi kun pääsi autokoulusta  

Välillä tekee mieli lyödä hanskat naulaan, ettei minusta ole tähän vaikka kuinka mieli tekee  

Kyllä mun mielestä kaksi perusasiaa tässä mopoilussa on hengissä selviytymiselle tärkeitä, nimittäin mopon käsittelytaito ja ennakoiva ajo. Itsellenikin valkeni vasta MP69:n järjestämällä ajokurssilla sellaiset perustavat käsitteet, kun vastaohjaus ja jarrutustekniikka.  "Itseoppineena" kuskina takavuosina ihmettelin, et mikä mättää, kun mutkat ei taitu, ei vaikka kuinka yritän kääntää kurvin suuntaan. Pakko oli nopeus lähes kävelynopeuteen pudottaa. Ja sama juttu jarrutuksessa, jos et ota mopoa tiukkaan polvisyleilyyn, jarrutus hajoo ja mopon hallinta  menee munilleen, pahimmillaan saa kontata, eikä vauhti taltu. Nää on niitä taitoja jotka ajan myötä paranee, mut pitää ensin tietää ainakin teoriassa miten ne pitää tehdä ja sit kun harjoittelee ja joku vielä oikoo virheet, kyllä alkaa sujumaan. Itsekin koin vastaohjauksen oivallettuani oikein ahaa -elämyksen, et näin helppoako se onkin. Ei muuta kun treeniä jonkun osaavan opastamana. Tää on oikeesti hauskaa!!

 

[matkailija]

Hyvä ohjeita vaikka kuinka!

Omasta kokemuksesta voin tiivistää asian yksinkertaisesti: alkuun ajaminen piiiitkän tauon jälkeen oli todellista harjoittelua. Varmaan kaikki tarpeelliset taidot olivat hukassa, mutta ei se mitään - ylenmääräinen varovaisuus korvasi puuttuvat tai ruosteessa olevat taidot. Vaaralliseksi peli meni sitten kun alkoi uskoa osaavansa ajaa....  

Eli yksi neuvo - jos alat mielestäsi hallita pyörän ja nauttia kiihdyttelystä ja muusta hauskanpidosta, niin mene äkkiä ennakoivan ajon kurssille!

 

[mopomimmi]

Tosi hyvä aihe, pitää ihan kommentoida! Hassua miten on ollu selkä ja niskat kipeänä ensimmäisistä ajoreissuista.. On jännittänyt..  

Minäkin kevarityttönä aikoinaan ajelin niin rempseästi ja kanttailin mutkaisillakin teillä, heh. Nyt on sitten laittanut miettimään, että mites sitä mutkaan.. ja entäpä jos siellä on "dexasta" tipahtanut haiseva kasa tielle ja mitäpä jos tuolta just kääntyy joku eteen.. Aina luulin ison pyörän ostettuani nauttivani vauhdin hurmasta, mutta melko tasaisen tappavasti tässä oon ajellu.. turhia kiihdyttelemättä.  

Ei vara venettä kaada, se kai se on muistettava. On tää vaan mukava harrastus kun saa tuntuman ja luottamuksen itteensä ja pyörään, ja ajamisesta nauttii päivä päivältä enemmän.

 

[juike1]

Hyviä neuvoja näyttää tulevan roppakaupalla, eli enpä ala nyt ihan kaikkee naputtelemaan mitä mieleen juolahtaa. Tässä muutama pikku pointti, voi olla että näitä on jo tuolla mainittukin (en jaksa lukee kaikkia...

)

Kannattaa katella mihin ajaa, eli siis mitä mahtaa olla renkaan alle tuloillaan. Eli:
-Kaivonkannet ja suojatien viivat on pirullisen liukkaita sateella, ja tiukemmissa kanttauksissa/kiihdytyksissä/jarrutuksissa myös kuivallakin kelillä.
-Samoin risteysalueilla ja pientareiden lähellä on monesti hiekkaa asfaltilla, ja siinä nappaa kylkiasentoon nopeemmin kun ehtii tajutakaan.
-Halkeamat asfaltissa (tien pituussuuntaiset siis) tempoo joskus hiukka ikävästi.
-Keväällä varsinkin tarkkana routakuoppien kanssa.
-Ja syksyllä pudonneiden lehtien.
-Hiekkateillä kannattaa etujarrua käyttää aika varovasti, ja tietty samalla säätää nopeuskin siihen malliin ettei tarvi tiukkia jarrutuksia tehdä.
-Kyykyt erityisesti on irtosoralla yksiä vittuja ohjastaa, eli jos kyykyn aiot hankkia, yritä vältellä hiekkateitä jos mahd. Toki kyykyilläkin uskaltaa ihan vasta lanatullekin hiekkatielle mennä (itekin ajelen kyykyllä hiekkatietä pitkin joka kerta kun yleensäkään pyörällä ajan), mut kieli keskellä suuta kannattaa hissukseen ajella. Keula hakee koko ajan aika ikävästi joka suuntaan siinä soran pinnalla, johtuen siitä kun ovat sen verran keulapainoisia laitoksia.

-Muista että loivakin mutka on yllättävän jyrkkä kovassa vauhdissa!

-Käytä yleisesti kurveissa vastaohjausta, mutta älä vaan kokeile sitä kävelyvauhdissa!

 

[Anttoo]

Tässä yleisohjeet, joista voi soveltaa: Kuolemansynnit ja hyveet

 

[Uusiouupunut]

Vähitelleen .. sinulle kuin kaikille muillekin vasta-alkajille sanoisin, että
ei ole typeryyttä ajella hissukseen ja välttyä joutumasta tilanteisiin,

ketään vastaan .. EI OLE HÄPEÄ AJELLA HITAAMMIN .. minä
asiaa ...

Kiitokset näistä. Olen tuntenut olevani outo motoristinalku kun olen vain ohitettavaksi joutunut.

Pakkohan se on 17 vuoden paussin jälkeen ottaa omaehtoinen "8-kympin kausi"

Mutta noihin synteihin. Kevariajoilta tuli mieleen yksi: väsyneenä ajaminen. Auton mukavuuteen on helppo nukahtaa, mutta onnistuu se pyörälläkin.

Olen kokeillut.

Molemmat

 

[Keppigee]

Muuta ei tarvitse muistaa kun kypärää päähän laittaessa(sopivankokoista)katsoo että se järki kulta ei jää ulkopuolelle....
Mottona "MOTORISTIN VERRAN PAREMPI" <ja sitähän me todelliset motoristit olemme,olipa kokemusta vähemmän tai enemmän,kunhan vain liikennekäyttäytyminen kohdallaan jokaisella...

 

[Aarra]

Omat ekavuoden turvattomuudet
1 Kun piti ajaa hirmuista rekkaa "pakoon" mutkatiellä, ettei olisi tiellä eikä toisaalta tarvitseisi pysähtyä tien laitaan.
2 kun moppelilla pääsin tielle kohdasta, josta en autolla päässy, kone ei ollut niin hyvin hanskassa, että olisin kunnolla ennättänyt katsella kuolleeseen kulmaan (jota autolla kotipihasta lähtiessäni ei siis ole)
3 Kun hartija meni lukkoon tiukassa vasemmassa kaarroksessa. Oikealle ei ongelmia, mutta vasemmalle pelotti, hartija lukkoon ja pelotti vielä enemmän

 

[Karza]

Väärä asenne pahin synti, meillä on varaa olla nöyriä.

Mopo vastaan auto=aina meihin sattuu, ihan sama kenen on syy.

 

[arikorho]

Siltähän se välillä tuntuu... kortti ollu muutaman viikon, takana karvan alle 1500km ja homma edelleen haussa. Enemmän tai vähemmän.

Joka kevät ajo on tuon 1500 km haussa - saati sitten ensimmäisenä kesänä!
Eli opitun unohtaminen! Synti nro 1.

Edit. synti

 

[mustax8]

Itse hankin kortin viime kesän loppupuolella. Ehdin ajaa viime vuoden puolella omalla pyörällä vain 1000 km. Tällä hetkellä Sigmaan on kertynyt n. 2500 km. Listataanpa matkan varrella sattuneet vaaratilanteet:

- Olin kääntymässä taajama-alueella vasemmalle (oma kaista kääntyville) moottoritien rampille. Sopivassa liikenneraossa yritin liikkeelle, mutta ykkönen pomppasi pois päältä. Jouduin odottamaan pari autoa lisää. Kun lähdin uudestaan liikkeelle, valkoinen tila-auto ajoi takaa ohi samaa kaistaa ja kääntyi motarille. Stongan ja suurperheauton väliin jäi vain muutama sentti. Törmäyksen välttämiseksi jouduin jarruttamaan vauhdin pois. Opetus: Autoilijat voivat tehdä mitä tahansa typeryyksiä. Peilejä kannattaa seurata takaa törmäilevien varalta ja agressiivinen ajotapa on parempi kuin varovainen.

- Ajattelin testata huiput eräällä pikkutiellä. Poliiseille tiedoksi, että tämä tapahtui tietenkin ulkomailla ja suljetulla alueella.

Himmailin sopivaa vauhtia ennen mäkeä. Kun näin nyppylän ohi avautuvan alamäen / suoran avasin sopivalla vaihteella. Hetken kuluttua alarinteessä alkoi sellainen lievä (kun selvisi ilman kaatumista) tankslapper joka muutti kuljettajan hetkellisesti matkustajaksi. Voblaus hellitti jarruttamalla varovasti moottorilla. Paluumatkalla samassa paikassa huomioin, että nyppylän profiili ei ole pyöreä vaan muodostuu useasta terävästä käännöksestä. Näistä viimeisessä etupyörä oli lähtenyt ilmaan kiihdytyksen ja perälaukun avustamana. Opetus: ohjausiskari olisi hyvä varuste ja kuorma heikentää ajettavuutta.

- Maantiellä auto kääntyi oikealta kolmion takaa eteen jatkaen tulosuuntaani. Selvisin tilanteesta tiukalla jarrutuksella. Jotenkin ko. auto epäilytti normaalia enemmän joten valmistauduin väistöön tai jarrutukseen tavallista enemmän jo etukäteen.

- Kolmosmotarille ainakin välille Hyvinkää Kehä 1 on vedetty kaistojen väliin jotain mustaa mönjää (bitumia) n. 15 cm leveydeltä. Raita on sellainen kiiltävän sileä ja yhtenäinen. Lähdin ohitukseen sadekelissä 120 km/h nopeudella tiedostamatta ko. liukasteen yli jolloin takapyörä sutaisi tyhjää. Nyt ei tapahtunut mitään dramaattista, kun pyörä oli suorassa, mutta kallistuksessa olisi saattanut mopo lähteä alta. Tuli loppumatkan kaistanvaihdoissa ylitettyä liukasteraita varsin varovaisesti.

 

[Sjuggen]

Kun ei ole kukaan näitä sivuja 'mainostanut' niin minäpä sen teen. MotoJyskyn sivuilta löytyy 'EAK- ja MP-kurssit' -linkin takaa parin vuoden takaisia lehtijuttuja tähän aiheeseen. Suosittele lukemaan.

 

[Jeppe Jääkarhu]

Mulla kävi seuraavaa:

Autokoulusta päästyäni ja kortti taskussa huomasin, että en osaa mitään. Kaikki pelotti ja jännitti. Pari kuukautta ajaneena huomasin osaavani kaiken ja vähän paremmin kuin muut.
Kun on pari vuotta takana tajuan viimein, että en ymmärrä mistään paskaakaan.

Näin se vaan menee.

 

[PikkuNiilo]

Valtaisan nelivuotisen moottoripyöräilyurani aikana olen käynyt 2 kertaa päivän mittaisella "mp-ajokurssilla" ja 2 kertaa radalla. Kaikki kerrat ovat olleet todella opettavaisia ja antoisia. Näihin satsattu raha ei ole mennyt hukkaan.  

Omaehtoinen harjoittelu (kun ensin ottaa selvää mitä kannattaa harjoitella) kannattaa varmasti.
Tärkeintä on mielestäni tiedostaa omat rajansa/taitonsa ja ajaa niiden mukaan - mielummin ala-, kuin ylärajoilla.

 

[mikajj]

Läheltä piti -tilanteet ovat parasta oppia. En tarkoita, että niitä pitää ruveta hakemaan, niitä tulee ihan itsestään vaikka siististikin ajaisi.

Jokaista onnettomuutta kohti on varmaan kymmeniä *prkl*-tilanteita, onnettomuuden poikasta, joissa huonolla tuurilla olisi tullut vahinkoa itselle tai pyörälle. Jos onnea koetellaan tarpeeksi monta kertaa niin lopultahan se rysähdys tulee.

Minä yritän pakottaa itseni joka kerta a) tunnustamaan, että tämä oli nyt sellainen tilanne b) miettimään, mikä meni pieleen ja c) miten olisi pitänyt tehdä. Joskus palaan takaisin katsomaan jälkiä (soralle niitä jää..).

12 vuoden ajelun jälkeen vieläkin tulee silloin tällöin näitä herätyksiä. Taidot on varmasti parantuneet kilometrien mukana, mutta vauhti on myös kasvanut ja aina riittää opittavaa.

 

[Myrskylintu]

Joo, nöyrällä asenteella se on aloitettava. Itselläni on mopoilu alkanut (siis moottoripyörällä) vuonna 1984. Koskaan ei ole mitään sattunut ja kaatunutkin olen vain kerran piikillä. (liukas tie ekana ajopäivänä). Sitten tuli kahdentoista vuoden tauko, kun rupes mukuloita pukkaamaan. Olen kuitenkin yrittänyt pitää "motoristin silmää yllä" koko tuon 12 vuotta kotilolla ajaessani. Ennakointi on kaiken a ja o. Pyri arvaamaan muiden liikkeet ja varautumaan aina pahimpaan. Monesti autoilijoiden ajotavasta ja muusta käytöksestä pystyy näkemään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Käytän myös korostetusti vilkkua, ei siis pari vilkautusta silloin, kun kaistaa on jo vaihdettu, tyyliin Suomi, vaan alusta loppuun ja jo ennen kuin aloitan siirtymisen. Nyt siis eka kesä pitkästä aikaa pyörän päällä, ja on se yhtä ihanaa, kuin muistelinkin

Vanhat opit on ainakin omasta mielestäni säilyneet yllättävän hyvin pääkopassa, vastaohjauksineen jne. Jarruttamista on harjoiteltava, se on selvä. Olen käynyt yhdellä EAK-kurssilla 1994, ja tuolloin selvisi, etten osaa pyörällä ajaa ollenkaan niin hyvin, kuin kuvittelin, eli suosittelen.

 

[Koohoo]

niinpä... itselle nyt sitten tuli eilen eteen eka kaatuminen oudossa kylässä... ajelin noin 20-30 km tunnissa kun olin tulossa risteykseen, auto tulossa oikealta eteen, oletin että hänellä on kolmio, muttei ollut... siinä sitten noviisinaetujarrutus ja manki kumoon vasemmalle kyljelle...

Onneksi vauhtia ei ollut paljon, mutta olis voinut katsoa itse tarkemmin liikennemerkkejä sekä opetella käyttään takajarruakin...

sen verran säikähdin, että mietin tosissaan viime päivien kuolemantapausten johdosta + tämän, jatkaako juuri aloitettua harrastusta..

Eli oma moka, liika varovaisuus ei ole koskaanpahasta. Nyt sitten pyörää korjaamaan... =(