Oon ajanu tonnisella fasulla ja nimenomaan soratiellä. Itseasiassa jos uskaltaa viedä niin sillä pääsee hyväpintasella soratiellä yllättävän lujaa. Jousitus on ainakin vakiona niin pehmeä.Tjaa, tuosta soratiellä reenaamisesta... Pitää visiin ostaa semmoseen hommaan sitten toinen mopo. Jotenki ei antais luonto periksi lähtee kaatuileen jonnekki metikköön oman silmäterän kanssa.
Sit toinen jutska, jotenki mä en jaksa uskoa siihen että mutkassa etusen irtoomisen tiestä (en tarkota keulimista) voi vielä korjata... Toisin sanoen w*tullisella tuurilla voit ehkä siitä selvitä, mutta kerkeekö sitäkin muka rehellisesti korjaamaan (hallitsemaan)? Kertokaas paremmat....
Parempi vaan ajella noitten fysiikan lakien puitteissa vissiin...
Etupyörän lipsahdus/luistolla tarkoitan esim. tiellä olevaa hiekkaa, kiviä tai katumaalausta josta etunen on saanut pienen luiston. En tarkoittanut että etupyörä luisussa ajeltaisiin pitkiä matkoja vaan kerroin että tuollaisessa tilanteessakaan ei tarvitse säikähtää jos tietää miltä etupyörän luisu tuntuu ja miten pito palautuu. Kyse siis kaupunkivauhtisesta ajelusta. Maantiellä kovassa vauhdissa asia on eri mutta ei sielläkään pitä panikoida vaan varautuu jos ehtii pidon palaamiseen ja jatkaa matkaa.
Itselle melkeist pahin läheltäpiti-tilanne oli kaks päällä märällä eurooppalaisella tiellä kun sateella lähti molemmat pyörät samaan aikaan luisuun. Tiessä oli loivia töyssyjä joista toisen aiheuttaman kevennyksen jälkeen mentiin hetki kakspyöräluisussa. Kyytiläinenkin huomasi tapahtuneen ja tuon jälkeen matkavauhti tippui satasesta kuuteenkymppiin.
Tuon tilanteen opetus oli mielestäni erittäin hyvä eli vaikka pohjalla oli kuitenkin jo lähes 40tkm joista melko paljon sateella niin ikinä ei ollut tapahtunut vastaavaa. Niinpä ei osannut myöskään pelätä tuollaista tilannetta. Opetus oli myös se että sateella ei ole tarpeen ajaa satasta - varsinkaan kyytiläisen kanssa.
