Ajelin tossa eilen ehtoolla Heltsinkistä ulospäin Lahden moottoritietä pitkin.
Laskettelin siinä sitten pikkuhiljaa rampista alas, kohti kehäkolmosen itäänpäin menevää puoliskoa. Kuten varmaan monet tietävät, on rampin alapäässä melkoinen vinkkeli, kun käännytään kehän suuntaan.
No siin alapäin vaihdellessa ja vauhtia tappaessa huomasin, kuinka taustapeilissä kasvaa aika vauhdikkaasti semmoinen tummanvihreä karvanoppavektra. Juu nou, etessä asvattia hivelevä lerppahuuli ja maskintäyteltä lamppuja. Otin pyörän siihen rampin vasempaan reunaan, josta saisi suikean ajolinjan äkkimutkan lävitse. Olin juuri kaatamassa kavatsakia siihen ysikymppiseen, kun mielen valtasi epävarmuus. Mihin on teinihelvetti katonnut taustapeilistä? Pikkaisen lisää kaulankiertoa oikealle, ja eikö tämä pörröpäinen isänmaantoivo ollutkin saanut kuninkasajatuksen yrittää ohittaa mut oikealta.
Nyt rupeskin sitten riittämään ohjelmaa. Onneksi vauhtia ei ollut järin runsaasti, eikä suuremmin santaa siinä ulkokurvissa. Koetin siinä sitten taiteilla ooppelin ja reunaviivan välisellä vajaan puolenmetrin soirolla. Jottei hommasta olisi jäänyt puuttumaan vaikeusastetta, puhalsi tixin suunnasta kehän oikeaa kaistaa pitkin yx näitä itänaapurin autonkuljetusrekkoja. Oikeasta kyynärspäästä vaaksanverran vetran kylkeen, ja eturenkaan alareunasta samanverran rekanpyörään.
Kun sain lopulta mopottimen pystysuoraan, ja tapettua loputkin vauhdit poijes, tuli kumma hetkellinen mieliteko seurata tuuninkiterroristia mihinikinä se nyt sitten olisikin matkailemassa, ja leipoa pelleä oikeen huolella daijuun.
Hillitsin kuitenkin mieleni, köröttelin kotio ja otin perskännin.
No siin alapäin vaihdellessa ja vauhtia tappaessa huomasin, kuinka taustapeilissä kasvaa aika vauhdikkaasti semmoinen tummanvihreä karvanoppavektra. Juu nou, etessä asvattia hivelevä lerppahuuli ja maskintäyteltä lamppuja. Otin pyörän siihen rampin vasempaan reunaan, josta saisi suikean ajolinjan äkkimutkan lävitse. Olin juuri kaatamassa kavatsakia siihen ysikymppiseen, kun mielen valtasi epävarmuus. Mihin on teinihelvetti katonnut taustapeilistä? Pikkaisen lisää kaulankiertoa oikealle, ja eikö tämä pörröpäinen isänmaantoivo ollutkin saanut kuninkasajatuksen yrittää ohittaa mut oikealta.
Nyt rupeskin sitten riittämään ohjelmaa. Onneksi vauhtia ei ollut järin runsaasti, eikä suuremmin santaa siinä ulkokurvissa. Koetin siinä sitten taiteilla ooppelin ja reunaviivan välisellä vajaan puolenmetrin soirolla. Jottei hommasta olisi jäänyt puuttumaan vaikeusastetta, puhalsi tixin suunnasta kehän oikeaa kaistaa pitkin yx näitä itänaapurin autonkuljetusrekkoja. Oikeasta kyynärspäästä vaaksanverran vetran kylkeen, ja eturenkaan alareunasta samanverran rekanpyörään.
Kun sain lopulta mopottimen pystysuoraan, ja tapettua loputkin vauhdit poijes, tuli kumma hetkellinen mieliteko seurata tuuninkiterroristia mihinikinä se nyt sitten olisikin matkailemassa, ja leipoa pelleä oikeen huolella daijuun.
Hillitsin kuitenkin mieleni, köröttelin kotio ja otin perskännin.
