En siis tarkoita, että liikenteen kuolemiin ei pitäisi puuttua, mutta välillä tämä moralisointi ei tavoita oikeaa kohdetta.
Meinaatko, että kuolemien määrä vaikuttaisi puuttumiskynnyksiin.
Siis mitä enemmän jonkun sortin kuolemia niin sitä enempi niistä
pitäisi mölytä. Tarkottaisiko tuo, että kuolemien yleisyyden
perusteella kuolemantaudit pitäisi lailla kieltää ja mahdollisesti
aukeamattomista laskuvarjoista ei tarvitsisi juurikaan innostua?
Liikenteessä kuolee vain noin 1/3 siitä mitä itsareissa ja tarkemmin
vielä, että noin 1/3 liikennekuolemistakin on luultavasti itsareita.
Sen sijaan, että lähetettäisiin jatkuvasti liikenneohjelmia pitäisi
ehdottomasti saada tilalle kuolemantautiohjelmia ja itsariohjelmia
ja kaikkea sellaista?
Itsarikuolemat ovat silleen hankalia, että likimain aina, kun on
puhe psyykestä, niin asiat menevät aivan totaalisen vaikeiksi ja
niiden hoitoon ei ihan oikeasti ole kuin paljon (vuosien) keskustelut
ja paljon kaikenlaisia kemikaaleja ... ja sitten vain toivotaan, että
asiat muuttuisiavat aikaa myöten paremmiksi .. ja kyllähän tosi
onkin, että ajat ja asiat muuttuvat ja ihmiset siinä mukana.
"Tempora mutantur, et nos mutamur in illis." kuten roomalaisilla
on tapana sanoa ...
Liikennekuolemista on sikäli helpompaa puhua, kun erilaisilla
apuvälineillä (ABS ... etc) ja liikennejärjestelyillä voidaan
ikäänkuin "insinjöörimäisesti" vaikuttaa asioihin - ihan hyvä
sinänsä - mutta insinjöörin on ylivoimaista pystyä puhumaan
tunnetasolla ihmisen psyyken hyvinvoinnista - enimmäkseen ...
Insinjöörillähän on taipumusta ratkoa asiat matematiikalla ja
"jakoavaimella" .. tosin poikkeuksiakin on ..