Keväisen huollon piti olla varsin suoraviivainen tapaus: 72 tkm lähellä > mopo huoltoon vakipaikkaan heti alkukeväästä.
Kävi kuitenkin ilmi, että YZF 600 R:ni takaiskari oli "valmis", vaimennusta ei lainkaan ja vieteri pompotti iloisesti. Seurasi purkuoperaatio jonka jälkeen sain kiikutettua vaimentimen hoitoa saamaan.
Mopon seistessä peltiputkesta värkätyn erittäin jäykän "vaimentimen" varassa vaihdoin hassusti säröytyneen takajarrunesteen säiliön uuteen. Homma meni muuten ok, mutta loppuvaiheessa ilmatessani jarrua huomasin että palat olivat aivan loppu > ostoksille ostamaan uusia jarrupaloja.
Sain viikon jälkeen vaimentimen remontista ja lisäksi tiedon että se on Showan valmistama. Sen asennus sujui varsin helposti, kunhan nyt ruuveja piti valikoida oikeille paikoilleen useampaan kertaan.
Koska jarrupalat piti kuitenkin vaihtaa ja säästää huoltokuluissa jotka iskunvaimentimen remontti "pompsautti", niin ajattelinpa vaihtavani itse myös öljyt ja suodattimen. Suodattimen vaihto olisi onnistunut helposti hiukan "lintsaten" etukautta pakosarjan välistä, mutta kun joku onneton oli kiristänyt edellisen suotimen ns. jättikädellä eikä kaupasta löytynyt oikeaa suodatinavainta > ei kun katteita irrottamaan > aikaa ja hermoja sekä ajokeliä tuhlaantui. Homma kuitenkin onnistui.
Sitten seurasi takajarrupalojen vaihto. Arvasihan sen, männät aivan jumissa, edes ruuvipuristin eikä sorkkarauta saanut niitä liikkeelle. CRC ja työkaluilla toteutettu lievä väkivalta lopulta saivat männät suostuteltua liikkeelle. Tämäkin homma siis onnistui ja takajarru tuli varsin tehokkaaseen kuntoon.
Jarrut pelaavat ja vaihteisto toimii mukavasti ja voi olla että joku euro tuli säästettyäkin, mutta hermot kyllä saatoin saada välillä heikkoon kuntoon, kun mikään prosessi ei sujunut kuten pitäisi. Joko maksat rahoillasi tai hermoillasi...
Tarinalla ei liene mitään varsinaista opetusta, mutta taitaa olla niin että monikin mieluummin maksaa siitä että toinen tekee. Välillä nikkarointi on kivaa, mutta onko mopon huolto osa harrastusta vai ei? Kun laitteella on ajettu yli 70 000 km, saattaa asia olla niin että myös DIY remontteihin ja niiden yllättäviin laajenemisiin on syytä varautua vaikka kulkine sinällään olisikin yhä ajonautintoa antavassa kunnossa.
Että tämmöistä turhautunutta ääneen ajattelua...
PS. Niin, ja kaasuttimien synkronointi pitäisi kuitenkin teettää, kun en sitä itse kykene tekemään... niin, ja kannattaakohan muuten yli 10 vuotta vanhan mopon huoltokirjaan enää ylipäätään tavoitella lisää leimoja?
Kävi kuitenkin ilmi, että YZF 600 R:ni takaiskari oli "valmis", vaimennusta ei lainkaan ja vieteri pompotti iloisesti. Seurasi purkuoperaatio jonka jälkeen sain kiikutettua vaimentimen hoitoa saamaan.
Mopon seistessä peltiputkesta värkätyn erittäin jäykän "vaimentimen" varassa vaihdoin hassusti säröytyneen takajarrunesteen säiliön uuteen. Homma meni muuten ok, mutta loppuvaiheessa ilmatessani jarrua huomasin että palat olivat aivan loppu > ostoksille ostamaan uusia jarrupaloja.
Sain viikon jälkeen vaimentimen remontista ja lisäksi tiedon että se on Showan valmistama. Sen asennus sujui varsin helposti, kunhan nyt ruuveja piti valikoida oikeille paikoilleen useampaan kertaan.
Koska jarrupalat piti kuitenkin vaihtaa ja säästää huoltokuluissa jotka iskunvaimentimen remontti "pompsautti", niin ajattelinpa vaihtavani itse myös öljyt ja suodattimen. Suodattimen vaihto olisi onnistunut helposti hiukan "lintsaten" etukautta pakosarjan välistä, mutta kun joku onneton oli kiristänyt edellisen suotimen ns. jättikädellä eikä kaupasta löytynyt oikeaa suodatinavainta > ei kun katteita irrottamaan > aikaa ja hermoja sekä ajokeliä tuhlaantui. Homma kuitenkin onnistui.
Sitten seurasi takajarrupalojen vaihto. Arvasihan sen, männät aivan jumissa, edes ruuvipuristin eikä sorkkarauta saanut niitä liikkeelle. CRC ja työkaluilla toteutettu lievä väkivalta lopulta saivat männät suostuteltua liikkeelle. Tämäkin homma siis onnistui ja takajarru tuli varsin tehokkaaseen kuntoon.
Jarrut pelaavat ja vaihteisto toimii mukavasti ja voi olla että joku euro tuli säästettyäkin, mutta hermot kyllä saatoin saada välillä heikkoon kuntoon, kun mikään prosessi ei sujunut kuten pitäisi. Joko maksat rahoillasi tai hermoillasi...
Tarinalla ei liene mitään varsinaista opetusta, mutta taitaa olla niin että monikin mieluummin maksaa siitä että toinen tekee. Välillä nikkarointi on kivaa, mutta onko mopon huolto osa harrastusta vai ei? Kun laitteella on ajettu yli 70 000 km, saattaa asia olla niin että myös DIY remontteihin ja niiden yllättäviin laajenemisiin on syytä varautua vaikka kulkine sinällään olisikin yhä ajonautintoa antavassa kunnossa.
Että tämmöistä turhautunutta ääneen ajattelua...
PS. Niin, ja kaasuttimien synkronointi pitäisi kuitenkin teettää, kun en sitä itse kykene tekemään... niin, ja kannattaakohan muuten yli 10 vuotta vanhan mopon huoltokirjaan enää ylipäätään tavoitella lisää leimoja?
