Nyt olis vaimentajan sisuskalut uusittu.
Koitan tuohon selostaa mitä tein ja mitä muiden kokeilunhaluisten kannattaa jättää tekemättä. Kuviakin lähinnä purkuvaiheesta lisään tuohon kunhan saan ne kamerasta koneelle asti. Tuossa vaiheessa oli kädet jo niin noessa ettei paljoa kameraan halunnut koskea. Eli ensimmäinen varoitus: remppakamat niskaan ennen tuon alottamista.
Reikäputkea ei löytynyt pienellä hakemisella, mutta paikallisen ilmastointipuljun äijä väänsi reikäpellistä putken jonka kasasin juuri sopivan kokoiseksi popniiteillä.
Välineet joita itse käytin:
- 12 ja 14 mm kiintoavaimet tahi hylsyt pöntön irroitukseen.
- Puukeppi, putki tahi muu tarpeeksi painava kalu sisuskalujen runnomiseen.
- n. 20 cm pätkä kakkos-nelosta.
- Vasara.
- Rälläkkä (kulmahiomakone)
- Dremeli
- Meisseli
- Pihdit
- Porakone + 3,5 mm terä.
- Popniittipihdit ja 3,2? ja 4,2? popniittejä.
- Lasikuitumattoa
- 2 pussia vaimenninvillaa
- Suojalasit
Ensin otin repsikan jalkatapissa olevan kannatinpultin löysälle, sitten ne nuosuputken laipan 3 kiinnityspulttia auki. Tämän jälkeen pönttö syliin ja kannatinkorvakkeesta viilapenkkiin kiinni. Sitten pokkaukseen dremelillä katkos josta aloin pihdeillä ja meisselillä aukoa pokkausta. Lopuksi pihdeillä koko reunaa hieman ulos että sain tilaa takalaipan poistumiselle. Tuo pokkaus on melko pehmeää tavaraa, joten mitään älyttömiä välineitä tuohon ei tarvita.
Vielä ne 4 popniittiä poralla pois. 3 noista pitelee takalaippaa, ja yksi siellä vaimentajan sisällä olevaa ensimmäistä välilaippaa. Itse sisuskalut tulikin ulos puutangolla tuolta sisääntulopuolelta hakkaamalla.
Sisuskalut koostuu komesta putkenpätkästä joiden kautta pakokaasut kiertää, ei ihme jos ahistaa.
Putkenpätkät on koottu kahdella välilaipalla ja takalaipalla kasaan ja koko komeus käännetty reikäpellin sisään. Reikäpeliin päällä on vielä kerros harvaa lasikuitu-, tms. mattoa ja vaimenninvillaa.
Seuraavasta vaiheesta ei sitten enää ole paluuta. Jos usko loppuu niin tässä vaiheessa voi vielä lopettaa. Revin villat ja lasikuidin pois reikäpellin päältä, reikäpelti rälläkällä irti takalaipasta ja suurilta osin myös taaemmasta välilaipasta. Tämä siksi että saa näkyviin viimeisen noista kolmesta sisäputkesta, joka siis kulkee taaemman välilaipan ja takalaipan läpi ja on se ohuempi putki josta pakokaasut alkuperäisessä vaimentajassa lähtevät maailmalle. Itse rälläköin tuon putken poikki että pääsin käsiksi loppuihin paikkohin. Takalaippa on kaksikerroksinen, ulommassa on kiinni suurempi ulostuloputki ja sisemmässä tuo pienempi jonka siis katkaisin. Seuraavaksi rälläköin tuon sisäputken irti leikkaamalla tuohon takalaipan sisempään levyyn reiän tuon sisäputken ympärille, näin sain samalla aukon josta näkyy tuon suuremman ulostuloputken pää.
Jaappanin pojat on tätäkin hommaa helpottaneet sillä että tuon suuremman ulostuloputken sisähalkaisija on sama kun nousukäyrän jonka pää tulee vaimentajan sisälle asti. Väänsin siis tuon reikäpellin putkeksi joka mahtuu juuri kummankin noiden sisälle ja reikäpellin reijistä kiinnitin peliin reunat toisiinsa 3,2 mm popniiteillä. Tein vielä ulostuloputken alareunaan 3,5mm reiän johon laitoin tuon uuden riekäputken yhdellä popniitillä kiinni Nyt siis on takalaippa kiinni pirun tyylikkäässä reikäputkessa. Tuossa kannattaa ainakin vielä tässä vaiheessa käyttää vain yhtä niittiä, koska ulostuloputki ei ole suorassa takalaippaan ja itse pönttöön nähden.
Seuraavaksi rekäputken päälle kääritään lasikuitumattoa jotaon myös vanhassa vaimentajassa villan alla. Itsellä tuo ei kestänyt enää käsittelyä vaan repeili, joten kaivoin kaapista uutta lasikuitumattoa jota tuohon käytin. Oikean mitan tuolle matolle saa vaimentajan kuoresta.
Sitten se virhe:
jatkon helpottamiseksi sidoin tuon maton paikalleen sen enempiä ajattelematta muovinarulla
Jos tuo tarvitsee sitoa, niin käyttäkää rautalankaa. Tänä aamuna työpaikan pihaan saapuessa palaneen muovin katku oli melkoinen ja vaimentajasta nousi hienoinen harmaa savukiehkura vielä minuutteja sammuttamisen jälkeen.
Seuraavaksi käärin ensimmäisen paketin villat tiukasti lasikuidin päälle, ja toisen löyhemmin. Ainakin käyttämäni villa oli sellaisenaan juuri oikena levyistä Acen vaimentajaan. Nippu sujahtaa suht sujuvasti vaimentimen kuoreen kun vaan ohjaa reikäputken kohdalleen, kunnes takalaippa alkaa ahdistaa. Seuraavaksi katsoin että niittien reijät osuvat kohdakkain ja naputtelin puupalikalla ja vasaralla päätylaipan kohdalleen ja laitoin uudet niitit vanhoihin reikiin. Tämän jälkeen pönttö tuolille ja päälle istumaan, sitten puukalikalla naputtelemalla pokkaus ensin suoraksi taaksepäin, sitten pönttöä pyörittäen seuraavalla kierroksella 45 asteen kulmaan sisäänpäin, sitten seuraavalla kierroksella takalaipan suuntaiseksi. Ja vielä kerran, että pokkaus on taitettu lähes paikalleen. Lopuksi panvi vaimentajan takareunan suojaksi pihtien toisen leuan alle ja toisella leualla puristamalla pokkaus lopullisesti paikalleen. Jälkiähän tuohon jää, eikä kerran venytetty alumiini ihan takaisin samaan mittaan taivu, mutta kokolailla siistin tuosta kärsivällinen ihminen saa.
Seuraavaksi reikäputki pari senttiä pöntön ulkopuolelta poikki, jolloin se paikalleen laitettaessa tukeutuu nousukäyrän sisälle eikä tuonne sisäänmenopuolelle tarvita sen kummempia kiinnikkeitä.
Lopulta pönttö on valmis paikalleen laitettavaksi ja sopiikin heittämällä. Äänet on aika kohdallaan, tyhjäkäynnillä vain hieman vakiota kovemmat, muuta kyllä sitä ääntä alkaa irrota kierrosten myötä. Tuota olisi ehkä helpoin kuvata alkuperäiseen verrattuna siten että mukana on nyt sellainen matala saundi.
Mitä tekisin erilailla seuraavalla kerralla?
- Käyttäisin ehkä toisenlaista lasikuitumattoa, tuo omani oli melko tiukkaa.
- En käyttäisi muovinarua
- Käyttäisin pehmeämpää alustaa homman suoritukseen ja avaisin pokkauksen varovaisemmin.
Koitan tuohon selostaa mitä tein ja mitä muiden kokeilunhaluisten kannattaa jättää tekemättä. Kuviakin lähinnä purkuvaiheesta lisään tuohon kunhan saan ne kamerasta koneelle asti. Tuossa vaiheessa oli kädet jo niin noessa ettei paljoa kameraan halunnut koskea. Eli ensimmäinen varoitus: remppakamat niskaan ennen tuon alottamista.
Reikäputkea ei löytynyt pienellä hakemisella, mutta paikallisen ilmastointipuljun äijä väänsi reikäpellistä putken jonka kasasin juuri sopivan kokoiseksi popniiteillä.
Välineet joita itse käytin:
- 12 ja 14 mm kiintoavaimet tahi hylsyt pöntön irroitukseen.
- Puukeppi, putki tahi muu tarpeeksi painava kalu sisuskalujen runnomiseen.
- n. 20 cm pätkä kakkos-nelosta.
- Vasara.
- Rälläkkä (kulmahiomakone)
- Dremeli
- Meisseli
- Pihdit
- Porakone + 3,5 mm terä.
- Popniittipihdit ja 3,2? ja 4,2? popniittejä.
- Lasikuitumattoa
- 2 pussia vaimenninvillaa
- Suojalasit
Ensin otin repsikan jalkatapissa olevan kannatinpultin löysälle, sitten ne nuosuputken laipan 3 kiinnityspulttia auki. Tämän jälkeen pönttö syliin ja kannatinkorvakkeesta viilapenkkiin kiinni. Sitten pokkaukseen dremelillä katkos josta aloin pihdeillä ja meisselillä aukoa pokkausta. Lopuksi pihdeillä koko reunaa hieman ulos että sain tilaa takalaipan poistumiselle. Tuo pokkaus on melko pehmeää tavaraa, joten mitään älyttömiä välineitä tuohon ei tarvita.
Vielä ne 4 popniittiä poralla pois. 3 noista pitelee takalaippaa, ja yksi siellä vaimentajan sisällä olevaa ensimmäistä välilaippaa. Itse sisuskalut tulikin ulos puutangolla tuolta sisääntulopuolelta hakkaamalla.
Sisuskalut koostuu komesta putkenpätkästä joiden kautta pakokaasut kiertää, ei ihme jos ahistaa.
Seuraavasta vaiheesta ei sitten enää ole paluuta. Jos usko loppuu niin tässä vaiheessa voi vielä lopettaa. Revin villat ja lasikuidin pois reikäpellin päältä, reikäpelti rälläkällä irti takalaipasta ja suurilta osin myös taaemmasta välilaipasta. Tämä siksi että saa näkyviin viimeisen noista kolmesta sisäputkesta, joka siis kulkee taaemman välilaipan ja takalaipan läpi ja on se ohuempi putki josta pakokaasut alkuperäisessä vaimentajassa lähtevät maailmalle. Itse rälläköin tuon putken poikki että pääsin käsiksi loppuihin paikkohin. Takalaippa on kaksikerroksinen, ulommassa on kiinni suurempi ulostuloputki ja sisemmässä tuo pienempi jonka siis katkaisin. Seuraavaksi rälläköin tuon sisäputken irti leikkaamalla tuohon takalaipan sisempään levyyn reiän tuon sisäputken ympärille, näin sain samalla aukon josta näkyy tuon suuremman ulostuloputken pää.
Jaappanin pojat on tätäkin hommaa helpottaneet sillä että tuon suuremman ulostuloputken sisähalkaisija on sama kun nousukäyrän jonka pää tulee vaimentajan sisälle asti. Väänsin siis tuon reikäpellin putkeksi joka mahtuu juuri kummankin noiden sisälle ja reikäpellin reijistä kiinnitin peliin reunat toisiinsa 3,2 mm popniiteillä. Tein vielä ulostuloputken alareunaan 3,5mm reiän johon laitoin tuon uuden riekäputken yhdellä popniitillä kiinni Nyt siis on takalaippa kiinni pirun tyylikkäässä reikäputkessa. Tuossa kannattaa ainakin vielä tässä vaiheessa käyttää vain yhtä niittiä, koska ulostuloputki ei ole suorassa takalaippaan ja itse pönttöön nähden.
Seuraavaksi rekäputken päälle kääritään lasikuitumattoa jotaon myös vanhassa vaimentajassa villan alla. Itsellä tuo ei kestänyt enää käsittelyä vaan repeili, joten kaivoin kaapista uutta lasikuitumattoa jota tuohon käytin. Oikean mitan tuolle matolle saa vaimentajan kuoresta.
Sitten se virhe:
Seuraavaksi käärin ensimmäisen paketin villat tiukasti lasikuidin päälle, ja toisen löyhemmin. Ainakin käyttämäni villa oli sellaisenaan juuri oikena levyistä Acen vaimentajaan. Nippu sujahtaa suht sujuvasti vaimentimen kuoreen kun vaan ohjaa reikäputken kohdalleen, kunnes takalaippa alkaa ahdistaa. Seuraavaksi katsoin että niittien reijät osuvat kohdakkain ja naputtelin puupalikalla ja vasaralla päätylaipan kohdalleen ja laitoin uudet niitit vanhoihin reikiin. Tämän jälkeen pönttö tuolille ja päälle istumaan, sitten puukalikalla naputtelemalla pokkaus ensin suoraksi taaksepäin, sitten pönttöä pyörittäen seuraavalla kierroksella 45 asteen kulmaan sisäänpäin, sitten seuraavalla kierroksella takalaipan suuntaiseksi. Ja vielä kerran, että pokkaus on taitettu lähes paikalleen. Lopuksi panvi vaimentajan takareunan suojaksi pihtien toisen leuan alle ja toisella leualla puristamalla pokkaus lopullisesti paikalleen. Jälkiähän tuohon jää, eikä kerran venytetty alumiini ihan takaisin samaan mittaan taivu, mutta kokolailla siistin tuosta kärsivällinen ihminen saa.
Seuraavaksi reikäputki pari senttiä pöntön ulkopuolelta poikki, jolloin se paikalleen laitettaessa tukeutuu nousukäyrän sisälle eikä tuonne sisäänmenopuolelle tarvita sen kummempia kiinnikkeitä.
Lopulta pönttö on valmis paikalleen laitettavaksi ja sopiikin heittämällä. Äänet on aika kohdallaan, tyhjäkäynnillä vain hieman vakiota kovemmat, muuta kyllä sitä ääntä alkaa irrota kierrosten myötä. Tuota olisi ehkä helpoin kuvata alkuperäiseen verrattuna siten että mukana on nyt sellainen matala saundi.
Mitä tekisin erilailla seuraavalla kerralla?
- Käyttäisin ehkä toisenlaista lasikuitumattoa, tuo omani oli melko tiukkaa.
- En käyttäisi muovinarua
- Käyttäisin pehmeämpää alustaa homman suoritukseen ja avaisin pokkauksen varovaisemmin.
