Kaikki jotka syövät, eivät aja moottoripyörälläRuokaan tukehtumallakin kuolee enemmän porukkaa kuin moottoripyörillä joten...
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Kaikki jotka syövät, eivät aja moottoripyörälläRuokaan tukehtumallakin kuolee enemmän porukkaa kuin moottoripyörillä joten...
Ei pidä puuttua "pikkuasioihin"Kaikki jotka syövät, eivät aja moottoripyörälläRuokaan tukehtumallakin kuolee enemmän porukkaa kuin moottoripyörillä joten...
joo, huomasi hyvin taas kesän ensimmäisellä ratapäivällä, että kyllähän noi jarrutukset satasesta onnistuu ja tuntui helpoilta, mutta parinsadan pinnasta se vaatii jo vähän ruosteenpoistoa. pyörä kiemurtaa ja vauhti ei hiljennykkään ihan 'ilmaiseksi'Toi onkin tosi tärkeää ja hyödyllistä nimenomaan kaikista nopeuksista, joita liikenteessä käytät. Moni kokeilee silloin tällöin tehojarrutusta esim. viidestäkympistä, mutta se ei paljoa auta, kun jono edessäsi on yllättäen pysähtynyt ja oma nopeusmittari näyttää 120km/h.Itse harjoittelen aktiivisesti jarrutuksia kaikista nopeuksista. Tiedän melko tarkkaan missä kohtaa jarrutusta alkaa takatassu nousemaan asfaltista ja entisen kustominkin kanssa onnistui jarrutus siten että oltiin juuri etupyörän lukkiutumisrajoilla.
Nopean väistämisen harjoittelua vastaohjauksella voi myös lämpimästi suositella. Kaivonkannet ja tiemerkinnät toimivat hyvinä pujotteluharjoituksen keppeinä![]()
Radalla satkusta jarrutus tuntuu helpolta tietty, kun eihän siellä oteta kuin max. jokunen kymppi pois tuosta nopeudesta ja lähes kokoajan tietää/näkee mitä tulee vastaan. Kun kokeilee tuota jossain pikku mutkapätkällä niin, että ajaa vaikka tuota satkua ja ottaa jonkin äkkiä ilmestyvän sopivan tiessä olevan kiintopisteen (routa ura, kuoppa tms.) merkiksi ja kokeilee _pysähtyä_ ennen sitä, niin eipä oo helppoo. Yleensä ei pysähdy vaan menisi väistöksi...joo, huomasi hyvin taas kesän ensimmäisellä ratapäivällä, että kyllähän noi jarrutukset satasesta onnistuu ja tuntui helpoilta, mutta parinsadan pinnasta se vaatii jo vähän ruosteenpoistoa. pyörä kiemurtaa ja vauhti ei hiljennykkään ihan 'ilmaiseksi'
satasesta pyörä nyt pysähtyy melkein paikalleen verrattuna pariin markkaan. tai esim 150iinkin. sen toiseen potenssin vaikutuksen huomaa kyllä radalla selvästi ja harvassa paikassa tulee harjoiteltua satoja jarrutuksia muutamassa tunnissa. noita nopeuksia ei missään parkkiksella pysty testaamaan.
Liikenteessä kyllä, muussa tapauksessa minusta parasta paniikkijarruttamista on jarrutusmerkin missaaminen radalla.Parasta paniikkijarruttamistahan on, kun siihen tilanteeseen
ei joutuisi.
Laittamattomasti sanottu.Eli parasta olisi taitava kuljettaja joka malttaa ajaa kuin hyvä kuljettaja![]()
Fysiikka se on mikä "rulaa" jokaisessa tapauksessa.Kyllä on motoristin henki herkässä. Osassa tapauksista ihan mitättömät nopeudet ja nirri pois![]()
Ja minä kun luulin että "liinat kiinni" eli liukukitka on pienempi kuin, no voiko nyt sitten sanoa lepokitkaksi? ja taitavat lähes kaikki auton renkaat muuttua liukkaammiksi kun lukossa lämpenevät kunnolla?Valitettavasti tehokkain tapa nyt sattuu olemaan renkaat lukossa jarruttaminen. Eli jos lähellä edellä menevä auto yhtäkkiä survaisee liinat kiinni niin useassa tapauksessa pyörä ja auto todennäköisesti pysähtyvät yhtä aikaa ja yhtenä kappaleena.![]()
"Liinat kiinni" jarrutusvoima on tavallisesti kesäkeleillä pienempi kuin esim absilla saavutettava, juuri tuon lepokitka/liikekitka-ilmiön ja renkaan sulamisen vuoksi. Maksimijarrutusvoima saavutettaisiin kuivalla asfaltilla noin 10-20% luistolla (rengas ulisee vaimeasti, mutta ei kilju).Ja minä kun luulin että "liinat kiinni" eli liukukitka on pienempi kuin, no voiko nyt sitten sanoa lepokitkaksi? ja taitavat lähes kaikki auton renkaat muuttua liukkaammiksi kun lukossa lämpenevät kunnolla?![]()
![]()