Tehokas kustomi

[1Jallu3]

Morjensta pöytään.
Kymmenisen vuotta on tullut jo 1100 zzr:ällä ajeltua, työmatkaa ja joskus pidempääkin matkaa. Yleensä soolona.
Ja nyt rupeaakin jo ikä pyörää painamaan, eikä kuskikaan enää ketterimmillään ole. Niinpä onkin mieleen hiipinyt ajatus vaihtaa matalampaan satulaan, ehkäpä johonkin kustomiin.
Mutta veikkaanpa ettei joku 1500 kuutiota ja 50 heppaa paljoa naurata.
Onko olemassa kustomipyörää jossa olisi mielummin yli kuin alle sataheppaa?
Boshossi ei kuitenkaan taida olla vaihtoehto.

 

[JMH]

H-D VROD. Jostain syystä ei harrikkaharrastajille maistu niin hinnatkin ovat aika alkaen.

Toinen on sit Ducatin Diavel.

Jos noi kaks nyt customiksi laskee.

 

[mek]

Triumph Rocket

 

[Bone]

Suzuki 1800 C tulee mieleen kohtuuhintaisista/ pomminvarmoista. Varsinkin jos ei nappaa, että "jalat edellä linkkariasennossa" on käytännössä ainoa ajoasento.

Perusrocketti on kyllä myös mukava peli ja uskomattoman "notkea" norsuluokasta huolimatta.

V-Rodin "muskelimalli" on myös hyvä, mutta ajoasento ei ole ihan ihmiselle ajateltu... torinkiertoa kummempaan ajeluun. Reilumpien reissupakaasien kiinnittely vaatii myös hieman luovuutta, mutta ei ole tekemätön homma.
Rodien kone on kyllä "muikea" .

 

[mek]

Uusissa Inkkareissa on myös mukavasti voimaa. Löytyisikö niistä mieluista mallia.

 

[PoS]

V-Rodin "muskelimalli" on myös hyvä, mutta ajoasento ei ole ihan ihmiselle ajateltu... torinkiertoa kummempaan ajeluun.

Vrodilla pitää ajaa koko ajan vitun lujaa, niin se on oikein hyvä. Normaalisti ajaessa on kyllä hieman haastava ajoasento.

 

[Ridu]

V-Rodille ääni täältä. Ajoasento ainakin minulle ihan kohdallaan vaikka/koska olen nafti 170 cm kengät jalassa.
Porsche-perustainen moottoriteknologia on ihan pomminvarma ja ne pelottelut jostain venttiilinsäädöistä ihan sitä itseään. Omastani tarkistin kotitallissa 25 000 km kohdalla ja tehtaan arvoissa olivat. Seuraavan taidan tehdä "sit joskus". Prikkasäätöiset ylänokat eikä sen kummempaa magiaa.
Ja lisäksi se kaasukahvan kääntö tosiaan aiheuttaa sitten muutakin kuin pelkän mekkalan lisääntymisen.

Matala painopiste ja osiakin saa kohtuudella. Useimmat tiskiltä ja loput ebay ym lähteet.

 

[Eroz]

Jos on vielä ajellut asiakseen C-mallin ZZR: llä eikö haittaa vintagempi meininki, niin kaikenlaista on ennenkin tehty Yamahan Warriorista (toki vähän alle 100hp) V-Maxiin ja 80-luvun lopun tehokustomeihin, Eliminaattorikawassa on melkein sama kone kuin ZZR:ssä. Vielä vanhemmasta löytyy tekemistä pelkäämättömälle V65 Sabre 1100. Tietenkin vanhan kanssa on harrastamista tiedossa merkistä riippumatta.

Matalamman satulan löytää kyllä jostain 1200 Moto Guzzi Grisostakin eikä tartte tyytyä kaksinumeroisiin hevoslukemiin. Kyse on kai siitä pitääkö koivet saada eteenpäin vai pelottaako silitysraudan ajo-ominaisuudet riittämiin jotta miettii muutakin kuin ajoasentoa ja tehoa. Kokemuksesta voin sanoa että vaikkapa vain 1100C Zetorin aikalaisekseen kohtuullisen hyvään käsiteltävyyteen tottuneena voi tulla happipaikkoja eteen, kun lähtee työntämään tehokkaalla customilla.

Joka tapauksessa onnea valitsemallasi tiellä, moottoripyörissä on sellainen hyvä puoli että niitä voi (ainakin useimmat ihmiset voivat) sekä ostaa että myydä, joten virhehankintaa ei kannata liikaa pelätä vaan ottaa uudet vehkeet kokemusten kannalta.

 

[Bone]

Enemmän exotiqueta saattais tarjota Guzzin 1400 Audace. Jynkky peli, luokkaa 100hp, mutta tymäkästi vääntöä.
Yhdellä spagureissulla, Monte Penicen päällä (kylpä, bauttiarallaa Milanon ja Genovan puolivälissä, hieman kaakkoon), alkoi rinnettä kiivetä joku järkyttävän hyvältä kuulostava muhevasoundinen peli.
Musta Audacehan se sitten oli, jonkunlaisilla "pitkillä pimppapöntöillä".
Yllätti kyllä ihan vilpittömästi.

 

[TIJ]

Harley V-rodista oli myös ajoasennoltaan normaalimpi versio nimeltään Street Rod.
(Sittemmin nimi uudelleenkäytetiin pienemmässä 750-kuutioisessa mallistossa).

Jos puhutaan HD big twineistä, niin Twin Cam -koneisista (eli vuosimallit noin 1999-2017) saapi virittämällä kyllä sen 100 hp, erityisesti loppupään 96 cid malleista, ilman että liikaa joutuu tinkimään luotettavuudesta tms.. Eikä tarvii mihinkään eksoottisiin ratkaisuhin mennä, osia saa kaupasta. Puhumatkaan tuoreemmista M8-koneisista.

Jos puhutaan HD sportserista, niin tuore S-malli sysää sen 120 hp. Mutta ajoasento on jälleen mallia linkkuveitsi.

Ducati Diavel / XDiavel, malleilla on paljon yhteistä, isoin käytännön tekijä taitaa taas olla jalkatappien sijoittelussa.

Mainittu Guzzin Audace kuuluu laajempaan 1400-kuutioisten perheeseen, joista yleisin on nimeltään California.

Mainittakoon myös Guzzin malli Bellagio. Tässä ei kylläkään ole sataa heppaa.

Hondalla oli malli F6C, joskus Valkurie:nä mainittu. GoldWing-pohjainen bokseri-6 laitettu klassisiin vaateisiin.

Yamahalta kannataa tosiaan muistaa "sport custom " malli Warrioir että uudempi V-Max.

 

[Bone]

Valkyrie on tosiaan "omanlaisensa".
Lättäkuutosen soundi saa kyllä toisen lahkeen tahmaantumaan, varsinkin maltillisella putkimodilla. Eli siankärsät poikki juuresta ja kolme 12-13mm reikää peräkammioon, eli vain takimmaiseeen levyyn. Sitten on kun "Starship Enterprice". On ehkä miellyttävin mopedin kone, mikä koskaan on valmistettu. Sääli, että mallille kävi kuten kävi, eikä päivittynyt pitkälti sellaisenaan ruiskukoneeksi. Kuuden kaasarin kanssa on omat, väistämättömät rituaalinsa. Säännöllisesti, talviseisontaa myöten.
Pientä vaivannäköä, mutta ei sen kummempaa.

Kunnon renkailla tuota kestää kallistaa uskomattoman paljon ja pystyy vähän huimistelemaankin, mutta "massan laki" on kuitenkin armoton. Jos vähän enemmän tulee huimistelukilsoja, etukumi häviää jarruissa nopeammin kuin takakumi..... tai sitten on mutkaa lähestytty liian hitaasti.

Orginaaleilla kovilla laukuilla kaksivärimaalauksinen peli näyttää ihan salonkikelposeltakin.
Ainoa ongelmantapainen tulee tässäkin jalkatappien sijainnin suhteen.....
ellei edusta kunnialla persjalkaisten heimoa yli 170 pituisena.
Hieno laite kyllä kolmen kauden kokemuksen pohjalta.

Olis muuten nurkkiin jäänyt, virheetön "orkkispleksi" tarvitsevalle, edullisesti.