-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Tällä kaudella opittua...
- Keskustelun aloittaja wene
- Aloituspäivä
No mitäs sitä nyt tulikaan opittua...
Suunnittele reitti, niin kaikki on helpompaa. Ei tarvitse sitten kesken risteystä herätä siihen, että nyt ollaan menossa väärään paikkaan.
Tulihan sitä opittua ajamaan kovempaa kuin ennen...
Kun setä sininen pysäyttää, setä sinisellä on ikäviä uutisia.
Josko ensikaudella tulisi enemmän opittua, isommalla pyörällä.
Suunnittele reitti, niin kaikki on helpompaa. Ei tarvitse sitten kesken risteystä herätä siihen, että nyt ollaan menossa väärään paikkaan.
Tulihan sitä opittua ajamaan kovempaa kuin ennen...
Kun setä sininen pysäyttää, setä sinisellä on ikäviä uutisia.
Josko ensikaudella tulisi enemmän opittua, isommalla pyörällä.
Minä ainaskin opin tosi paljon...Radalla tuli käytyä kahteen otteeseen ja varsinkin ahvenistolla 18.9 kun muut ajoi ulos niin kyllä oppi hiljentään mutkissa. Viime vuosi meni 600 hornetilla ja tämän kesän ajanut R6-03 ja pyörä on kuin tehty tämmöiselle hukkapätkälle jolla ei jalat yllä vieläkään maahan vaikka madallettukin.....
Maaantaina 16.10 aamulla lomalla työpalaveriin (!) mennessä harjoittelin jälleen Prisman parkkiksella aamulla ennen kahdeksaa "slalomia" (sorry, en tiedä miksi sitä kuuluisi oikeasti nimittää. Siis joka tapauksessa harjoitukseeni kuuluu, että hieman normaalia yhtä ajokaistaa kapeammalla kaistaleella harjoittelen GSX600F:lläni ajamalla tiukkaa kasia, ympyrää, kiihdytyksiä ja jarrutuksia).
Niin, siis maanantaina harjoittelin veivuuta ensin noin 20 min yhdellä valtatien P-paikalla, sitten menin paikallisen Prisman parkkikselle jatkamaan, kun tiesin ettei siellä siihen aikaan ole kuin talonmies liikenteessä. Lämmintä oli useita (+4c) asteita ja vettä satoi.
Aika lyhyen ajan kuluttua aloin tuntea jälleen väsymystä! Tuo on siis todellakin raskastakin, ainakin näin rapakuntoiselle tyypille.
Silti jatkoin, kunnes yksi horjahdus. Ja siinä se oli:
ensimmäinen kaatoni isolla pyörällä!
No onneksi hain rajojani juuri tuolla tavalla. Vauhtiahan ei todellakaan ollut paljoa (mittariin en ehdi vilkuilla tuossa touhussa).
Kuperkeikka vasemman olkapaään yli, ja seisaalleen takaisin. No, siinä se makasi, mopo asfaltilla kuin orava valtatiellä, kylki pystyssä. Hengettömänä.
No, sitten oikeaoppisella nostoliikkeellä selkä suorana ja selin pyörään päin mopo pystyyn, pikainen vilkaisu vaurioihin ja käyntiin yritykset. Muutaman ryvityksen jälkeen lähtikin jälleen henkiin!
Sen jälkeen vaurioiden tarkempi tarkistus: - kate repesi peilin kiinnityksen molemmin puolin, oikean etuvilkun muovit poissa, ledi toimii, muualla katteessa erinäisiä naarmuja, etujarrun kahva vääntynyt niin ettei voi käyttää. Siis, ainoat välittömästi korjattavat asiat olivat: jarrukahvan vääntäminen toimivampaan asentoon sekä pian tehtävä vilkun korjaus minigrip pussilla ja ilmastointiteipillä.
Sen jälkeen ehkä sillä hetkellä se tärkein mielessä käynyt asia: vilkaisu ympärille, ei kait kukaan nähnyt? No voi p*rk*l*, Prisman pikaravintolan ikkunassa väkeä, talonmies tuijottaa...!
No ei siinä sitten muuta, kuin vielä muutamat veivuut Prisman pihassa, kasia, ympyrää, kiihdytys, jarrutus, ympyrä, ja kiihdytys pois. Ikään kuin todistaakseni, ettei tunnu missään. No itsetunto koki kamalan kolauksen!
Oppia:
- Moottoripyörän (ainakin tuollaisen painavan "puolikyykyn") hyvä hallinta on haastavaa
- Minä sitä en osaa vieläkään juuri lainkaan
- Pitää harjoitella ahkerammin!
- Väsymys aiheuttaa erittäin helposti lapsellisen ajovirheen!
- Hyvä että oli jälleen kaikki varusteet päällä, kyllä tuossakin olisi vähän enemmän ruhjeita tullut ilman niitä.
- Oikeastaaan en haluaisi paljon kovemmassa vauhdissa kaatuakaan.
- Pitäisi kait kuntoillakin...
edit:
unohtui mainita, että toki opin kesän aikana paljon muutakin.
Tämä nyt vain oli aika tuore juttu. Seuraavaksi opin mm. kuinka korjata muovikatteita sekä oikoa niiden kiinnikkeitä...
Niin, siis maanantaina harjoittelin veivuuta ensin noin 20 min yhdellä valtatien P-paikalla, sitten menin paikallisen Prisman parkkikselle jatkamaan, kun tiesin ettei siellä siihen aikaan ole kuin talonmies liikenteessä. Lämmintä oli useita (+4c) asteita ja vettä satoi.
Aika lyhyen ajan kuluttua aloin tuntea jälleen väsymystä! Tuo on siis todellakin raskastakin, ainakin näin rapakuntoiselle tyypille.
Silti jatkoin, kunnes yksi horjahdus. Ja siinä se oli:
ensimmäinen kaatoni isolla pyörällä!
No onneksi hain rajojani juuri tuolla tavalla. Vauhtiahan ei todellakaan ollut paljoa (mittariin en ehdi vilkuilla tuossa touhussa).
Kuperkeikka vasemman olkapaään yli, ja seisaalleen takaisin. No, siinä se makasi, mopo asfaltilla kuin orava valtatiellä, kylki pystyssä. Hengettömänä.
No, sitten oikeaoppisella nostoliikkeellä selkä suorana ja selin pyörään päin mopo pystyyn, pikainen vilkaisu vaurioihin ja käyntiin yritykset. Muutaman ryvityksen jälkeen lähtikin jälleen henkiin!
Sen jälkeen vaurioiden tarkempi tarkistus: - kate repesi peilin kiinnityksen molemmin puolin, oikean etuvilkun muovit poissa, ledi toimii, muualla katteessa erinäisiä naarmuja, etujarrun kahva vääntynyt niin ettei voi käyttää. Siis, ainoat välittömästi korjattavat asiat olivat: jarrukahvan vääntäminen toimivampaan asentoon sekä pian tehtävä vilkun korjaus minigrip pussilla ja ilmastointiteipillä.
Sen jälkeen ehkä sillä hetkellä se tärkein mielessä käynyt asia: vilkaisu ympärille, ei kait kukaan nähnyt? No voi p*rk*l*, Prisman pikaravintolan ikkunassa väkeä, talonmies tuijottaa...!
No ei siinä sitten muuta, kuin vielä muutamat veivuut Prisman pihassa, kasia, ympyrää, kiihdytys, jarrutus, ympyrä, ja kiihdytys pois. Ikään kuin todistaakseni, ettei tunnu missään. No itsetunto koki kamalan kolauksen!
Oppia:
- Moottoripyörän (ainakin tuollaisen painavan "puolikyykyn") hyvä hallinta on haastavaa
- Minä sitä en osaa vieläkään juuri lainkaan
- Pitää harjoitella ahkerammin!
- Väsymys aiheuttaa erittäin helposti lapsellisen ajovirheen!
- Hyvä että oli jälleen kaikki varusteet päällä, kyllä tuossakin olisi vähän enemmän ruhjeita tullut ilman niitä.
- Oikeastaaan en haluaisi paljon kovemmassa vauhdissa kaatuakaan.
- Pitäisi kait kuntoillakin...
edit:
unohtui mainita, että toki opin kesän aikana paljon muutakin.
Tämä nyt vain oli aika tuore juttu. Seuraavaksi opin mm. kuinka korjata muovikatteita sekä oikoa niiden kiinnikkeitä...
Opittua:
- kiire on keksitty tekosyy (aikuisten oikeasti)
- bensankulutus on vakio (5 ltr) kun kiire loppuu
- sivulaukut päällä meno on vakaampaa, paino sen kait tekee
- ajoharjoittelu on vain hyvästä
- lokakuun puolen välin jälkeen voi vielä ajaa ja kelit on ku keväällä (aivan ihime homma mutta näin se vaan on)
- jos jalustin ei oo kunnolla niin kaatuuhan se mopo tasasellakin (puolustaudutaan nyt sillä että mallin tyyppivika kaiketi jos ei työnnä ihan eteen...)
- kiire on keksitty tekosyy (aikuisten oikeasti)
- bensankulutus on vakio (5 ltr) kun kiire loppuu
- sivulaukut päällä meno on vakaampaa, paino sen kait tekee
- ajoharjoittelu on vain hyvästä
- lokakuun puolen välin jälkeen voi vielä ajaa ja kelit on ku keväällä (aivan ihime homma mutta näin se vaan on)
- jos jalustin ei oo kunnolla niin kaatuuhan se mopo tasasellakin (puolustaudutaan nyt sillä että mallin tyyppivika kaiketi jos ei työnnä ihan eteen...)
Ensin opin keulimaan supermotolla laatikon läpi, sen jälkeen opin että Zetalla se ei olekaan niin leppoisaa, jos päästät 150 km/h vauhdista liian kovaa alas niin tulee ns. ei-toivottua ohjelmaa. Sitten opin jarruttamaan mahdollisimman tehokkaasti huonoilla jarruilla, liian kovasta vauhdista. Sitten opin että nakupyörällä kun pusketaan 200 km/h ylöspäin, alkaa näkökenttä kummasti sumenemaan - ei siis harrasteta sitä enää. Näin ajokauden lopussa olen oppinut että kun asfaltti on näin kylmää mitä nyt syksyllä on, voi se olla saman ajolenkin aikana sekä pelottavaa että hyvinkin hauskaa. Niin ja sen että ajokauden lopun lähestyessä, en nyt muista tarkkaa päivämäärää, tulee päivä jolloin autoilijat päätävät yhteistuumin että kaikki liikenteessä liikkuvat kaksipyöräiset ovat 45 km/h liikkuvia mopoja ja että niiden eteen kerkeää kyllä risteyksistä lähdettäessä.
Mutta viime kaudella opinkin vastaohjauksen ns. selkäydintoiminnaksi, ja se vasta hyvä juttu on ollutkin.
Mutta viime kaudella opinkin vastaohjauksen ns. selkäydintoiminnaksi, ja se vasta hyvä juttu on ollutkin.
Kuussatku CBR tuntuu laiskalta vaikka on tullut ajettua vasta 3tkm. Toivottavasti se taas keväällä sitten kulkee!Mitähän sitä on oikeen oppinu? Kaikenlaista, mutta eiköhän ne viimestkin opit ole jo jouluun mennessä unohtuneet... ...Ja sitten taas keväällä alotetaan samahomma alusta...
Tämä on niin totta. Säännöllisesti kun käy pahimmat "agret" radalla purkamassa niin ei silleen tee mieli edes autojen ym. seassa kaahottaa. Radalla saa keskittyä pelkästään ajamiseen ja sen opettelemiseen. Ja se on hauskaa!Tuo on jännä kun monet sanoo että nöyryyttä löytyy radalta. Itse myös samaa mieltä ja tiputtanut ainakin minulla katu/mutka tie nopeuksia.Rata-ajo oli tämän kauden uutuus ja kyllä se kummasti ajamaan opettaa. Pyörän hallintaa, mutka-ajoa, nöyryyttä...
Ens vuodelta tuleekin sitten varmaan enemmänkin oppia kuinka kesyttää n. 50 lisähevosta palvelemaan isäntäänsä
Oppia tällä ajokaudella tuli uudelta alalta. Opin jotain kaiken katoavaisuudesta. Silmänräpäyksessä kaikki voi olla ohi. Tai sitten niinkuin omalla kohdallani kävi, kaikki jatkuikin onnekkaasti. 30 vuotta meni ilman haavereita, sitten pamahtikin kunnolla. Vahinko ei tule kello kaulassa.
Oppin, kuinka paljon enemmän rahaa on käytössä muuhun, kun pyörä ei ole ajossa...
(Katteet piti tosiaan saada maalarilta ihan viimeistään maaliskuun lopulla... enkä vieläkään ole kaikkia saanut)
Opin myös, että tästä lähin teen kaikki vastaavat sopimukset kirjallisena...
Kyllä v*tuttaa, kun ei yhtään päässy ajamaan...
Kyllä v*tuttaa, kun ei yhtään päässy ajamaan...
naulan kantaan!
Opin, että radalla ajaminen on jees! Ja että ennakoivan ajon kurssi on ihan paikallaan. Ja että Gotlannissa on mukavaa kurvailla kaksipyöräisellä. Ja että pyöräillessä tapaa letkeää seuraa
Opinpa että A1 tehosella vanhalla kevarilla pystyy jättämään kyllä kilosiakin kuhan ei usko lopu ja ei ala pelottaa
kiitos tälle hyvistä mutkateistä joilla voi ajaa kuin mielipuoli
G
Guest
Guest
Opin sen, että takajarrulla pystyy estämään 8 viikon sairasloman ylikeulimisen lisäksi.
Myös sen opin, että mutkaan kannattaa jarruttaa mielummin metrin liian aikaisin kun metrin liian myöhään.
Myös sen opin, että mutkaan kannattaa jarruttaa mielummin metrin liian aikaisin kun metrin liian myöhään.
Osuitpa naulankantaan .. näinpä juurikin .. taviksen kannattaa todellakin toimia niin, ettei siellä mutkassa tarvi enää jarrutella .. Kaasua siellä voi mielestäni väännelläkin, mutta jos jarrulle joutuu, niin jotain on mennyt kurvan arvioinnissa pieleen .. ja tämä siis tuntemattomien teiden kanssa. Sitten on nuo paremmat kilpakuskit erikseen, joilla on lupa tehdä niin kuin parhaaksi näkevät, mutta taviksille kurvien on oltava entuudestaan todella tuttuja, jos jarrutella meinaavat .. kuten radoilla esimerkiksi .. niin voi sitten tyylitellä makunsa ja taitojensa mukaisesti.