MViktor sanoi:
Huurukselle moittteita, olit kuulemma (näköhavainto/vatkaimen tunnistus luotettavalta taholta) ollut vt23:sella heinäveen seo;lla perjantaina parkissa, ...
Tunnistuspisteen tähystäjät vaihtoon, ja kurssille, koska en laskeutunut Heinävedelle....tuossa vaiheessa kun olin parhaalla matkanopeudella ja korkeudella menossa kohti Ylämyllyn Shelliä Tommin ja Juhan kanssa sovitulle lounaalle!....
ISO Kiitos kuuluu kaikille teille mukana olleille, niin uusille kuin "weteraani"- jutaajillekin jälleen kerran!
Upea keli, (pl. perjantain JKL-Ylämylly 250km:n vesisade), UPEA Jutausporukka, ja grillimakkaraa & leipää niin, että sitä riitti vielä sunnuntai aamulle jutaajille kotia vietäväksi, (monissa perheissä syödäänkin nyt tulevalla viikolla makkarakeittoa, makkaralasagnea, makkaravuokaa, makkaralaatikkoa, makkara....jne...

Jälleen Kiitos Artolle grilli- ja paistomakkaroista!
Valkealammen tukikohdassa yöpyi 12 jutaajaa, Pitkäjärven "piilotukikohdassa" 3, ja loput tiätty Loma-Kitsin lakanoissa. Aamupäivän kierrokset aloitettiin perinteiseen tapaan, klo 09:00, perinteiseksi muodostuneen reitin mukaisesti, päättäen ne klo 11:00 Lieksan keskustan puistikkoon, jossa olikin jo runsaasti yleisöä... .
14 Divisioonan perinnepäivien kohokohtana tosin taisi olla 30:n moottoripyörän saapuminen suoraan "keskuspysäköintialueelle", samoin kuin startti- ja poistuminen paikalta?

Kiitos Marko järjestelyistä!
Olihan siinä tosin meilläkin katseltavaa Pv:n & Rajavartiolaitoksen kalustoa ihmetellessä, eikähän se Leopard tst-vaunukaan tainnut olla se vähiten kuvattava kohde?
Klo 12:00 - 13:05 välillä nautitun ABC:n maittavan lounaan jälkeen, jutailtiinkin sitten seuraavaksi suoraan Kivivaaran rajavartioaseman kautta aivan Venäjän ja Suomen valtakunnan raja-aukolle asti. Tästäkin kiitos Markolle!
Tähän väliin on aivan pakko naputella eräs itseäni koskettava episodi Jukolan Motilla:
Itsekkin KaiPr:n "kasvattina", oli helppo lähestyä ja avata keskustelu Sotilaskotiyhdistyksen sisarten apujoukkona toimineiden kolmen nohevan varusmiehen kanssa. Oman entisen perusyksikön tilaa selvittäessäni, sain tietää, että "se" Puhelinkomppania, on nykyisin Viestikomppania, ja että sissiradiosähköttäjiä koulutetaan edelleen Tiedustelukomppaniassa.....No, pärriä ei kenelläkään noilla kolmella ollut, mutta kun kerroin, että tarjolla olevien Motoristi Raamattujen saamiseen se ei olisi mikään ehto, niin kaikki nuo kolme halusivatkin sen mielellään ottaa vastaan, samoin kuin todistusta Herrastamme. Ja kas, vain n. 7min kulttua, saapui vierelleni eräs naisalikersantti, vienolla ja kauniilla äänellään: "te kuulemma annoitte minun tupakavereiileni Motoristi Raamatut, niin olisiko
mitään mahdollisuutta, että minäkin saisin sellaisen"? .....
(tässä vaiheessa, meikäläiselle melkein pukkasi ns. "silmähiki".... Tulla siis pyytämällä pyytämään Sanaa!?)
Tottakai, myös hän sellaisen sai, samoin kuin ne pyytämänsä samat "saate sanat", mutta olipahan todellinen "Highlight" meikäläiselle koko tällä Talavisotajutauksellani!
Tämän kertaisen jutauksen:
- pisinmatkalainen, (634km), oli jo toistamiseen Jari Kättö Adventuregessullaan.
- pienin pyörä, oli Honda 125cc, Eero Luukkonen, joka oli myös samalla nuorin, (17v), ja myös toistamiseen!
- kokenein ensikertalainen Jutaaja, Paavo Anttila, (74v).
Havuseppele laskettiin "perinteisesti" Puuruun linjan talvisodan muistomerkille & tykille.
Ja sitten pienen jutaussiirtymän jälkeen, Renkan lammen tukikohtaan nousi pystyyn 16 telttaa. Ilta oli grillinuotiolla kerrassaan mahtava, ja kelikin täysin tyyni ja kesäinen! Polttopuuta, kahvia, sekä leipää riitti, ja jokos kerroin grillimakkasta....
Aamupäivän kierroksen aloitettiin klo 09:00, ja Reuhkavaaran tuhotun korsun jälkeen tarkastettiin vielä Löytövaaran entisöidyt neuvostopesäkkeet, sekä Kilpelänkankaan muistomerkki. Niin ja sitten vielä Jumin koneen, (SB-2) tarkastelussa syntynyt eräs toinen erikoinen "episodi"....
Pellinkappaleita siellä tutkiessamme, olin kertonut jo aikaisemmin, että pienenä poikasena, olin ottanut "erehdyksessä" koneen alaspudoneen miehistön "hautamuistomerkin" mukaan. Sellaisen isomman pellinpalan, johon suomalaiset sotilaat olivat naputelleet pistimellä tekstin: "kolme ryssän lentäjää". Myöhemmin peltiä kotonani tarkastellessani, huomasin, että pelti olikin ollut seipään varassa maassa pystyssä, mutta mikä lie, metsäkone vai mikä, oli tuon seipään katkaissut, koska seipäästä oli edelleen lyhyt tynkä pellissä nauloilla kiinni.
Seuraavalla reissullemme, isä- ja velivainaan kanssa, kävimme sitten koneen putoamispaikalla uudelleen, ja velivainaa veisti puukollaan, nuoreen mäntyyn ortodoksi-ristin, (ja mahdollisesti vuosiluvun?), joka kasvoi samalla paikalla, pienellä kumpareella, josta olimme tuon pellin palan löytäneet. . . . .
No sitten eilen, kun kerroin juuri tästä tapauksesta eräälle jutaajalle, niin eikös takaamme kuuluikin huuto, "täällä on pomminkuoppa"!. Totesin lakonisesti, ettei se ole mahdollista, koska putoamispaikalla ei pomminkuoppia ole, vaikka kone olikin räjähtänyt alastullessaan!
Ja kas kummaa, sammaleiden seasta oli kuin olikin havaittavissa täysin ympyränmuotoinen "kraateri", joka oli selvästi muuta sammaleikkoa alempana, ja tunnistin kraaterin keskeltä nyt paksun männyn, jonka kaarna oli kietoutunut "haavan" ympärille, eli ne velipoikavainaan puukonjäljet olivat nyt tuolla kaarnan halkeaman keskellä...
Se entinen kumpare oli nyt laskeutunut montuksi, koska hautahan vajoaa aikojen saatossa, tai ne, mitä kaikkea tuonne kuoppaan olikaan haudattu. 45 vuotta aikaa oli mennyt nopeasti!