Tämä sattui viimekesänä matkalla pohjanmaalle, värikäs reissu kaikenkaikkiaan...
Kun perillä kaveri kysyi mitens matka meni niin vastaus kuului: "Käsirysy ja tonnin sakot"
Kaikki tosin tapahtui ihan toisessa järjestyksessä, mutta eikö kuulostakkin räyhäkkäämmältä noin päin
Alkuun vähän taustaa provosoitumiselleni ja jonkinlaiseksi selitykseksi ennenäkemättömälle toiminnalleni.
Valkeakosken kihlakunnan alueella alkoi #2 tekemään tuloaan ja koska vatsa oli ollut jo jonkin aikaa sekaisin tuntemukset oli sitä luokkaa että nyt on kiire...
Tutulla paikaa ei ollutkaan enää bensistä ja tienvarren puskatkaan eivät houkutelleet. Ajelin sitten tarkoituksella hieman reippaammin välttääkseni uhkaavan räjähdyksen...
Luulin olevani satasen alueella mutta virkavalta kertoi pysäytettyään että vauhtia oli 115 ja rajoitus 80!!! Sakkoa tulikin sitten enemmän kuin miestaposta...
Onneksi konstaapelien paikallistuntemus auttoi löytämään lähimmän WC:n ja lisänöyryytykseltä vältyttiin.
Matka jatkui ja Moto-Seinäjokeen piti ehtiä ennen sulkemista. Sattuneesta syystä tuli ajeltua rajoitusten mukaan mutta taukoja piti karsia.
Johtuikohan sitten väsymyksestä vai mistä, mutta Alavudella, Sydänmaan suorilla ajellessani just 80km/h huomasin takanatulijan vasta kun peileistä ei mitään muuta näkynytkään kuin punainen Mersu Vito!
Veikkaan ettei ollut kahta metriä kauempana takapyörästä kun sen ensikerran huomasin!
Säikähdin aivan h**vetisti ja nopeasti tuppia nurin. Kun sain hieman kasvatettua välimatkaa käännyin provosoituneena viittilöimään että jätä nyt ihmeessä jokin hajurako! Sielläkin näytti kädet heiluvan tyyliin "mene h***ttiin siitä viittilöimästä..."
Siinä kohtaa pää vielä toimi ja totesin että minun on helpompi karata horisonttiin kuin alkaa painia pakun kanssa. Otettuani muutaman sadan metrin turvavälin palasin takaisin rajoitusten mukaiseen nopeuteen ja seurailin tiiviisti taustapeiliä. Sieltä se näytti lähenevän pikkuhiljaa... Kourassa on 60:n rajoitus ja paku läheni entistä nopeammin...
Valitettavasti kävi vielä niin että Kouran tasoylikäytävälle oli Jyväskylän? juna tulossa ja puomit oli laskussa.
Siihen oli jäätävä.
Paku tuli rinnalle ja noin viiskymppinen kuski veivasi ikkunan auki ja huusi että "mitä v***ua sä oikeen heilut"
Siitähän alkoi hedelmällinen sananvaihto ja vastasin: "etkö sä h**vetin tollo tajua että sä leikit MUN hengellä?"
Tietysti se kuuli väärin että uhkasin sen henkeä koska vastaus kuului: "helppo se on sieltä kypärän sisältä huutaa, (-vs. kotilo?!?!??) ota v***uun se potta päästäs, sähän näytätkin ihan apinalta..."
No. Eikun pyörää jalalle ja vääntämään ukkoa nenästä.
Siitähän se ei tykännyt. Kuski säntäsi pihalle ja lähti tulemaan kohti ja keskustelu muuttui käsivälitteiseksi.
Samaan aikaan muuten juna tuli just kohdalle ja meteli ja hulina oli aikamoinen...
Se oli tuohduksissaan unohtanut käsijarrun ja paku lähti valumaan kohti puomeja...
"Keskustelu" loppui siihen kun se ryntäsi takaisin kabiiniin pysäyttämään autoa.
Itse vedin äijämäisesti vielä nyrkillä pakun kylkeen niin että kolahti.
-ja kuski taas ulos ja kimppuun...
-ja taas unohtu käppäri ja auto lähti rullaamaan...
Nyt juna oli jo mennyt ja puomit alkoi nousta. Kuski katsoi parhaaksi painaa kaasua ja häipyä.
Hyvä niin, sillä olisin voinut saada huolella pataani. Tiedä vaikka se olisikin ollut joku entinen painija... (-pohjanmaalla kun oltiin.)
Tässä vaiheessä huomasin jonossa takana olleen pikku Toyotan jossa äiti ja lapset olivat aika hämmentyneen oloisia...
Kun jälkeenpäin koitin asiaa miettiä, niin en kyllä keksinyt mitään muuta selitystä kuin kiusanteko. Niin lähellä ei kukaan voi muuten ajaa. Osuma olisi ollut väistämätön jos olisin joutunut jarruttamaan tai edes lepuuttanut kaasukättä. Silti en usko että kukaan tekee kiusaa tietäen että vahingon sattuessa toinen osapuoli on mitä todennäköisimmin vainaa. Jonkinlaista tiedottamista kaivattaisiin, niin että autoilijat paremmin ymmärtäisivät meitä mopoilijoita. Se että me ohituksissa sujahdetaan hetkessä ohi ei välttämättä tarkoita sitä että kaahaisimme. Se nyt vaan sujuu meiltä ripeämmin kuin autolla. Samoin hidastuvuudet on ihan eri luokkaa eikä siihenkään osata riittävästi varautua. Nämä sitten aiheuttavat osassa kansaa ärsytystä joka varmasti vähenisi ymmärryksen lisääntymisen myötä.
Tapauksen jälkeen otin kännykällä selville auton haltijan ja ensin ajattelin käydä puhkomassa seuraavana yönä pakusta renkaat. Sitten lepyttyäni ajattelin soittaa ja koittaa keskustelemalla saada edes yhden kuskin lisää ymmärtämään... Sekin jäi sillä kertaa tekemättä. Mutta eipä ole sieltäkään käsin kuulunut vahongonkorvauspyyntöjä...
Mutta tuo piimäkikka kuulosti senverran hienolta että taidan tästä lähteä pohjanmaalle.
Nimi ja osoite on vielä tallessa...
Kun perillä kaveri kysyi mitens matka meni niin vastaus kuului: "Käsirysy ja tonnin sakot"
Kaikki tosin tapahtui ihan toisessa järjestyksessä, mutta eikö kuulostakkin räyhäkkäämmältä noin päin
Alkuun vähän taustaa provosoitumiselleni ja jonkinlaiseksi selitykseksi ennenäkemättömälle toiminnalleni.
Valkeakosken kihlakunnan alueella alkoi #2 tekemään tuloaan ja koska vatsa oli ollut jo jonkin aikaa sekaisin tuntemukset oli sitä luokkaa että nyt on kiire...
Tutulla paikaa ei ollutkaan enää bensistä ja tienvarren puskatkaan eivät houkutelleet. Ajelin sitten tarkoituksella hieman reippaammin välttääkseni uhkaavan räjähdyksen...
Luulin olevani satasen alueella mutta virkavalta kertoi pysäytettyään että vauhtia oli 115 ja rajoitus 80!!! Sakkoa tulikin sitten enemmän kuin miestaposta...
Onneksi konstaapelien paikallistuntemus auttoi löytämään lähimmän WC:n ja lisänöyryytykseltä vältyttiin.
Matka jatkui ja Moto-Seinäjokeen piti ehtiä ennen sulkemista. Sattuneesta syystä tuli ajeltua rajoitusten mukaan mutta taukoja piti karsia.
Johtuikohan sitten väsymyksestä vai mistä, mutta Alavudella, Sydänmaan suorilla ajellessani just 80km/h huomasin takanatulijan vasta kun peileistä ei mitään muuta näkynytkään kuin punainen Mersu Vito!
Veikkaan ettei ollut kahta metriä kauempana takapyörästä kun sen ensikerran huomasin!
Säikähdin aivan h**vetisti ja nopeasti tuppia nurin. Kun sain hieman kasvatettua välimatkaa käännyin provosoituneena viittilöimään että jätä nyt ihmeessä jokin hajurako! Sielläkin näytti kädet heiluvan tyyliin "mene h***ttiin siitä viittilöimästä..."
Siinä kohtaa pää vielä toimi ja totesin että minun on helpompi karata horisonttiin kuin alkaa painia pakun kanssa. Otettuani muutaman sadan metrin turvavälin palasin takaisin rajoitusten mukaiseen nopeuteen ja seurailin tiiviisti taustapeiliä. Sieltä se näytti lähenevän pikkuhiljaa... Kourassa on 60:n rajoitus ja paku läheni entistä nopeammin...
Valitettavasti kävi vielä niin että Kouran tasoylikäytävälle oli Jyväskylän? juna tulossa ja puomit oli laskussa.
Siihen oli jäätävä.
Paku tuli rinnalle ja noin viiskymppinen kuski veivasi ikkunan auki ja huusi että "mitä v***ua sä oikeen heilut"
Siitähän alkoi hedelmällinen sananvaihto ja vastasin: "etkö sä h**vetin tollo tajua että sä leikit MUN hengellä?"
Tietysti se kuuli väärin että uhkasin sen henkeä koska vastaus kuului: "helppo se on sieltä kypärän sisältä huutaa, (-vs. kotilo?!?!??) ota v***uun se potta päästäs, sähän näytätkin ihan apinalta..."
No. Eikun pyörää jalalle ja vääntämään ukkoa nenästä.
Siitähän se ei tykännyt. Kuski säntäsi pihalle ja lähti tulemaan kohti ja keskustelu muuttui käsivälitteiseksi.
Samaan aikaan muuten juna tuli just kohdalle ja meteli ja hulina oli aikamoinen...
Se oli tuohduksissaan unohtanut käsijarrun ja paku lähti valumaan kohti puomeja...
"Keskustelu" loppui siihen kun se ryntäsi takaisin kabiiniin pysäyttämään autoa.
Itse vedin äijämäisesti vielä nyrkillä pakun kylkeen niin että kolahti.
-ja kuski taas ulos ja kimppuun...
-ja taas unohtu käppäri ja auto lähti rullaamaan...
Nyt juna oli jo mennyt ja puomit alkoi nousta. Kuski katsoi parhaaksi painaa kaasua ja häipyä.
Hyvä niin, sillä olisin voinut saada huolella pataani. Tiedä vaikka se olisikin ollut joku entinen painija... (-pohjanmaalla kun oltiin.)
Tässä vaiheessä huomasin jonossa takana olleen pikku Toyotan jossa äiti ja lapset olivat aika hämmentyneen oloisia...
Kun jälkeenpäin koitin asiaa miettiä, niin en kyllä keksinyt mitään muuta selitystä kuin kiusanteko. Niin lähellä ei kukaan voi muuten ajaa. Osuma olisi ollut väistämätön jos olisin joutunut jarruttamaan tai edes lepuuttanut kaasukättä. Silti en usko että kukaan tekee kiusaa tietäen että vahingon sattuessa toinen osapuoli on mitä todennäköisimmin vainaa. Jonkinlaista tiedottamista kaivattaisiin, niin että autoilijat paremmin ymmärtäisivät meitä mopoilijoita. Se että me ohituksissa sujahdetaan hetkessä ohi ei välttämättä tarkoita sitä että kaahaisimme. Se nyt vaan sujuu meiltä ripeämmin kuin autolla. Samoin hidastuvuudet on ihan eri luokkaa eikä siihenkään osata riittävästi varautua. Nämä sitten aiheuttavat osassa kansaa ärsytystä joka varmasti vähenisi ymmärryksen lisääntymisen myötä.
Tapauksen jälkeen otin kännykällä selville auton haltijan ja ensin ajattelin käydä puhkomassa seuraavana yönä pakusta renkaat. Sitten lepyttyäni ajattelin soittaa ja koittaa keskustelemalla saada edes yhden kuskin lisää ymmärtämään... Sekin jäi sillä kertaa tekemättä. Mutta eipä ole sieltäkään käsin kuulunut vahongonkorvauspyyntöjä...
Mutta tuo piimäkikka kuulosti senverran hienolta että taidan tästä lähteä pohjanmaalle.
Nimi ja osoite on vielä tallessa...
