Kokemusta Bandit 1200 S vm.2003:sta on nyt reilun 6000 kilsan verran. Tässäpä havaintoja ja muuta matkan varrelta:
Alusta on hyvä, vaikka sitä etupäätä joissain yhteyksissä kuuleekin parjattavan. Räppääjälle keula on löysä, mutta matka/mutkamopoilijalle hyvä. Keulassa on esijännityksen säätö, ei muuta, vaan eipä ole vielä tarvinnut koskea sen asetuksiin. Ennemmin kyllä laittaisinkin keulaan tiukemman öljyn, kuin "säätäisin" sitä esijännityksellä...
Jos halua ja intoa riittää, niin voipa siihen heittää gixxeristä USD keulankin, jossa on sitten kaikki mahdollinen säätö.
Runko ei ole osoittanut rajojaan. Ei vatkaa mutkissa, ei liioin suoralla. Yllätys oli, että vatkaamista ei esiinny edes ronskisti ylitäytetyn perälaukun kanssa. Ei aivan heti uskoisi putkirungoksi, kulkee kuin juna.
Takapäähän olen tyytyväinen. Ainoa juttu mitä olen tehnyt on paluuvaimennuksen lisääminen tehdasasetuksesta parilla napsulla ja nyt se on todella bueno.
Jarruja on mm. bikessä parjattu hieman tehottomiksi, mutta kylläpä niissä tehoa on aivan riittämiin. Ne vain tuntuvat jotenkin "kumimaisilta" tms. Siihen kun tottuu, niin tuntuma on hyvä. Kumimaisuuden saa kuulemma halutessaan häipymään teräspunosletkuilla. En taida viitsiä vaihtaa kun se ei kerran häiritse.
Sitten lempiaiheeseen, eli moottoriin... Vakioromppeilla pyörä tuntui tykiltä jo sellaisenaan, mutta ihmekös tuo, kun edellinen mopo oli hengetön kuin mummovainaa...
Pidemmän päälle pyörä alkoi kuitenkin tuntua hieman kesyltä, tai paremminkin väkisin kesytetyltä. Tehoa ja vääntöä on kyllä mukavasti jo vakiona, eikä kyytiläisenkään kanssa ollut ongelmia, eikä liioin matkavarusteiden kanssa. Silti kone kaipasi jotain pientä... Koneessahan on tunnestusti potentiaalia vaikka ja mihin, mutta sen menohalut on tapettu mm. pirun laihoilla säädöillä, totaalisen tukkoisella änkkärillä, joka muuten painaakin kuin synti!
Laitoinpahan sitten Dynojet stage 1 -setin ja laserin sliparin, eli aivan pikkujuttuja siis. Jo pelkkä slipari piristi, mutta sillä ei uskaltanut vetää kierroksia kovinkaan ylös, kun pyörä oli jo valmiiksi sen verran laihalle säädetty. Kannattaa siis säätää jo pelkälle sliparille lambdan kanssa, koska on aikalailla ikävä ostella uusia venttiileitä/mäntiä palaneiden tilalle... Huhun mukaan Banditiin ei kannata laittaa tehoputsaria, koska sillä on todella hankala saada säädöt kohdalleen ja se saattaa aiheuttaa "epävireyttä" ajo-olosuhteiden vaihdellessa. Noh, suomalainen ei usko ennenkuin kokeilee itse, mutta oikeassapa olivat.
K&N putsarilla dynokäppyrä oli yhtä vuoristorataa alueella 2000 - 6000 rpm, eli juuri sillä alueella, jonka pitäisi juuri olla hyvässä iskussa. Pyörä röpötteli, vastasi kaasuun pienellä viiveellä ja oireita ei saanut aisoihin ei sitten millään. Sitten vakioputsari paikoillen ja käppyrät asettuivat välittömästi kohdalleen. Säätö ei ole vielä paras mahdollinen, mutta kun tässä taas joutaa värkkäämään, niin sitten otetaan ulos se optimaalisin suoritus ja kyky, joka noilla hiluilla lähtee. Kaasarit kaipaavat ainakin vielä neulojen nostamista yhdellä pykälällä. Seoksiin tuskin tarvii enää kajota, ei varmaan bensapintoihinkaan. Lisäksi sillä hetkellä kun säätöjä haettiin, oli keli mitä huonoin huippusuoritusarvojen saamiseksi (hellepäivä), jolloin takarenkaasta saatiin tehoa 107,5 Hp ja vääntöä 100 Nm. Vääntökäyrä on muikea, tasainen läpi 2500-6500 rpm alueen maksimiväännöillä. 2000 rpm kierroksillakin vääntöä on vielä aivan riittävästi vetämään mukisematta 5-vaihteella 40 nopeudesta ylös.
Jo nyt pyörä vastaa vakioon verrattuna kaasuun paljon herkemmin, ala- ja keskialueen potku on parantunut huomattavasti ja liikahtaa jo melko julmasti kunhan vain tohtii pyytää...vielä lähtee lisää.
Koneesta saa tosiaan mainitut 155 Hp ja enemmänkin...tosin siinä vaiheessa ei kannata enää laskea bensakustannuksia
Gixxerin nokat tuo kyllä tehoa, mutta tekee mopon samlla bensasyöpöksi ja heikentää ala -ja keskirekisterin vääntöjä.
Em. pienestä kutittelusta huolimatta kulutus tuntuu olevan suunnilleen samaa luokka kuin mitä se oli vakionakin, eli 6-7 litraa sataselle. Koskaan en ole päässyt yli yhdeksän litran, vaikka kuinka olen mopoa ruoskinut.
Aiempaa vuosimallia vaivannutta poikkeuksellisen kovaa öljynkulutusta ei ole ilmennyt. Kun laittaa kerran ylämerkkiin, niin siellä se on vielä 4000 km:n jälkeenkin.
Varttikate suojaa meikäläisen pituista (180 cm) melko hyvin. Rintapainetta ei tunnu ja ajoviiman noste on juuri sopiva maantievauhdeissa. Ajoasento on jo oletuksena hyvä. Joku taisi jo mainita, että oli saanut olla ehkä aavistuksen etukenompi. Siitä olen jokseenkin samaa mieltä. Selkä ei väsy ja penkki on siten mukava, että perse ei puudu pidemmilläkään pikiksillä. Kenttätutkimuksen mukaan kyytiläisellä on mukavat oltavat...vai onkohan se sittenkin kuskista kiinni...
Virtalukon ongelmia ei ole ollut. Kaikenkaikkiaan vikoja ei ole ollut ensimmäistäkään koko mopossa.
Pyörään löytyy lisävarusteita joka lähtöön. Jos Suzukin omat eivät riitä, niin tarvikevalmistajia on useita ja heiltä löytyy jos jonkinmoista palikkaa. Alkuperäisten Suzuki varaosien listaa selaillessa osat näyttivät suht edullisilta.
Kaikenlaista tietoutta, kokemuksia, virittelyä ja muuta hauskaa löytyy netistä kiitettävästi.
Yhteenvetona: Mukava laitos ja rahalle saa taatusti vastinetta. Monikäyttöinen kampe. Voimaa on ja jos ei riitä, sitä saa helposti lisää. Kone on ehdottomasti pyörän helmi. Lujan tuntuinen pyörä, ei varmasti saa ajamalla rikki. Pikkumodauksia helppo tehdä oman maun mukaan.
Mii laik mai susuuki!