Ihteäni aina joskus hämmästyttää porukan rohkeus ajaa sokeaan, tai ainakin rajoitetun näkyvyyden mutkaan poski maassa. Itteltä loppuu rohkeus vaikka mutka sinänsä olisi tuttu ja/tai hyväkuntoinen kun näkyvyys on esim metsän, mäennyppylän ja/tai jatkuvasti kiristyvän mutkan takia rajoitettu. Jotenkin tulee sellainen olo, että entäs jos tuolta tuleekin traktori, mummo, koira tmv. perä edellä vastaan - saanko pyörän seis ajoissa?
Mutkat, joissa näkyvyyttä piisaa, eivät pelota pätkääkään, mutta jotenkin nuo sokeat aina arveluttavat...
Mitenkäs muut? Mietityttääkö mutkaan sukellus?
Mutkat, joissa näkyvyyttä piisaa, eivät pelota pätkääkään, mutta jotenkin nuo sokeat aina arveluttavat...
Mitenkäs muut? Mietityttääkö mutkaan sukellus?