-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Shadow, Virago, Dragstar vai joku muu..
- Keskustelun aloittaja ala
- Aloituspäivä
Triumph Speedmaster/America. Tuollainen Speedmaster mulla oli aikoinaan (vm. 2004), eikä muuta kuin hyvää sanottavaa. Tuon Yamaha XVS 950 (Bolt) kävin koeajamassa joku vuosi ja jätti oikein hyvän kuvan itsestään.
Jos Viragoon päädyt, niin vältä nyt ainakin 535:nen. Se kun on Suomen helpoin ostaa ja vaikein myydä. Ja muutenkin...
P.S. Yamaha XV 1700 Warrior ois todella siisti peli, mutta kun on jo tallissa tuo 1700cc Trumppa...
Jos Viragoon päädyt, niin vältä nyt ainakin 535:nen. Se kun on Suomen helpoin ostaa ja vaikein myydä. Ja muutenkin...
P.S. Yamaha XV 1700 Warrior ois todella siisti peli, mutta kun on jo tallissa tuo 1700cc Trumppa...
harald73 sanoi:Jos Viragoon päädyt, niin vältä nyt ainakin 535:nen. Se kun on Suomen helpoin ostaa ja vaikein myydä. Ja muutenkin...
Heti menin nettimotoon... Herranjumala, tuollaisenhan saa satasilla. Ei sitä tarvitse myydä. Kippaa Kuusakosken lavalle, jos kyllästyy.
Ihmeellisesti kiinnostelee...
harald73 sanoi:Jos Viragoon päädyt, niin vältä nyt ainakin 535:nen. Se kun on Suomen helpoin ostaa ja vaikein myydä. Ja muutenkin...
Vaimolla oli miedosti rakenneltu 535 varmaan 15v. Minusta tosi miellyttävä pyörä nurkkacruisailuun. Ei ikinä mitään vikaa. Tulivat väkisin hakemaan pihasta, vaikka ei ollut edes myynnissä
Hyvät muistot jäi. Virago on jokseenkin törkeän näköinen kasaripyörä ihan vakiona, mutta pienellä laitolla ihan linjakas peli.
JMH sanoi:Heti menin nettimotoon... Herranjumala, tuollaisenhan saa satasilla. Ei sitä tarvitse myydä. Kippaa Kuusakosken lavalle, jos kyllästyy.
Ihmeellisesti kiinnostelee...
20 vuotta sitten ajelin ajoittain kaverin VT600C:tä ja sitten piti yksi reissu heittää 535 Viagralla, ja olihan se aivan kamala nuhapumppu. Vähätkin ponit katoavat kardinaalimunauksen pyörittelemään voimalinjaan. Itse tietenkin nauroin partaani, kun ajelin sporttisella KZ750 ilmajäähy parallel twinillä joka oli noihin verrattuna varsinainen tykki.
Sittemmin vuosien päästä ajelin toisenkin kerran samanlaista mokomaa 535:ttä, vaihdettiin reissulla hetkeksi päittäin ZL1000 Eliminaattorini ja tutun 535, no hän lähti sen reissun jälkeisenä päivänä moottoripyöräkauppaan.
Onhan se aloittelijaystävällinen ja tarjoaa konepyörän vapautta silleen vähällä. Mutta ei pidä odottaa juurikaan huonosti viritettyä Mankia suurempia tunteita tuosta pikku-Viragosta jos motskarit ovat tulleet tutuiksi aiemmin.
Viimeksi muokattu:
ala sanoi:
Vaikka jotain eroja laitteiden välillä varmasti onkin, esim. 650 Dragstar käsittääkseni jo sen kokoinen että sillä pystyy aikuinen ihminen harrastamaan touringia. Niin jo hieman ikääntyneissä laitteissa tärkeintä ei ole merkki vaan että löytää hyvän yksilön. Sellaisen joka ei ole seisonut ajamattomana vuosikausia, mutta huollettu säännöllisesti ja ilmaantuneet pikkuviat hoidettu kuntoon. Toki jokaisesta pikkuhankaumasta ei tarvii välittää. Mutta erityisesti välttäisin "näyttävästi rakennettu bobber" -tapaukset (= takarunko sahattu pois linjakasta ulkonäköä tavoitellen).
ala sanoi:
Toki jos tuo "huokuttelisi" - sana tarkoittaa että mielessä on jo valmiiksi mielikuva itsestä jotain tiettyä tai tietyn näköistä pyörää pilotoimassa, niin sitten kannataa seurata tuota mielikuvaa, muuhan olisi fantasioidensa tukahduttamista mikä johtaa henkiseen turhautumiseen.
Tuossa aiemmin joku mainitsi 650 Dragstarin. Joo, sellaisesta on lyhyt kokemus, onneksi.
Aikakautena, jolloin lapset olivat hyvin pieniä ja leipätyö vaati n 50 viikkotuntia, oli aika jolloin ei ollut kuin yksi hyvin vähällä käytöllä ollut kurapyörä.
Tutulla oli firman virkistyspyöränä kyseinen Dragstar ja tuota tarjosi ajettavaksi kun vain aikaa on.
Eräänä kauniina kesäpäivänä sain aikaa järjestymään riittävästi pientä Itä-Uusimaa turneeta varten. Kaikki tuntui ihan juhlalta, kun köröttelin Helsingista Vanhaa Porvoontietä kahdeksaakymppiä Porvooseen. Kuppi kahvia ja sitten tutuille pikkuteille Porvoosta eteenpäin. Ilo muuttui nopeasti pieneksi hämmästykseksi, kun pari kertaa meinasi tulla lipat tutulla mutkatiellä ihan lainmukaista ( siis matalaa ) nopeutta ajaessa. Dragstarin alakerta ( putket, tapit tai jotain muuta ) otti ilkeitä maakosketuksia mutkissa ihan pienissäkin routapateissa ja takapyörän pito oli ihan siinä ja siinä.
Päätin lähteä takaisin, niin kauan kun lainapyörä ja meikäläinen ovat ehjiä.
Varsinainen huvikauden huippu oli paluu moottoritietä pitkin Helsinkiin.
130:tä ei voinut pitää mittarinopeutena, koska voimakkaasti eteen sijoitetut jalkatapit ( vai oliko jotkut levyt ? ) asettivat kengänpohjat sellaiseen asentoon, että tuulenpaine ja moottorin tärinä pyrki työntämään jalat pois jalkatuilta.
Nopeus piti em syystä laskea 110 mittarinopeuteen, jolloin kaikki Skodat ja Nissanit ohittivat etupyörää viistäen.
Joidenkin mielestä makuasioita ja siihen en osaa väittää vastaan. Toista kertaa en pyörää lainannut, vaikka kaveri sitä usein tuon jälkeen tarjosikin.
Aikakautena, jolloin lapset olivat hyvin pieniä ja leipätyö vaati n 50 viikkotuntia, oli aika jolloin ei ollut kuin yksi hyvin vähällä käytöllä ollut kurapyörä.
Tutulla oli firman virkistyspyöränä kyseinen Dragstar ja tuota tarjosi ajettavaksi kun vain aikaa on.
Eräänä kauniina kesäpäivänä sain aikaa järjestymään riittävästi pientä Itä-Uusimaa turneeta varten. Kaikki tuntui ihan juhlalta, kun köröttelin Helsingista Vanhaa Porvoontietä kahdeksaakymppiä Porvooseen. Kuppi kahvia ja sitten tutuille pikkuteille Porvoosta eteenpäin. Ilo muuttui nopeasti pieneksi hämmästykseksi, kun pari kertaa meinasi tulla lipat tutulla mutkatiellä ihan lainmukaista ( siis matalaa ) nopeutta ajaessa. Dragstarin alakerta ( putket, tapit tai jotain muuta ) otti ilkeitä maakosketuksia mutkissa ihan pienissäkin routapateissa ja takapyörän pito oli ihan siinä ja siinä.
Päätin lähteä takaisin, niin kauan kun lainapyörä ja meikäläinen ovat ehjiä.
Varsinainen huvikauden huippu oli paluu moottoritietä pitkin Helsinkiin.
130:tä ei voinut pitää mittarinopeutena, koska voimakkaasti eteen sijoitetut jalkatapit ( vai oliko jotkut levyt ? ) asettivat kengänpohjat sellaiseen asentoon, että tuulenpaine ja moottorin tärinä pyrki työntämään jalat pois jalkatuilta.
Nopeus piti em syystä laskea 110 mittarinopeuteen, jolloin kaikki Skodat ja Nissanit ohittivat etupyörää viistäen.
Joidenkin mielestä makuasioita ja siihen en osaa väittää vastaan. Toista kertaa en pyörää lainannut, vaikka kaveri sitä usein tuon jälkeen tarjosikin.
JMH sanoi:
Hyvä, että ei Dragqueen, vai saako noin nykyään edes todeta.
Tuo kertomani ei ehkä kuvaa vain kyseisen mallin ominaisuuksia, vaan osittain pyörätyypin, customin joka on ollut ainakin meillä Suomessa melkoisen suosittu harrasteeseen palavien tai myöhemällä iällä harrasteen aloittavien keskuudessa.
Kiva pienessä nopeudessa suoralla tiellä ja kaupungissa, mutta vähemmän hyvä suomalaisilla mutkateillä tai moottoritieolosuhteissa noin keskimäärin.
Pyörän valinnassa kannattaa nuo asiat huomioida, jotta ei tulisi nopeasti mahdollista pettymystä.
Cruiseri on cruiseri ja sillä cruisaillaan. Se ei ole sporttipyörä, eikä edes yritä olla. Minulla oli isolohko Ducati streetfighter ja sillä oli täysin paska ajaa alle satasta ja vielä paskempi kaupungissa. Nyt on Bonneville Bobber ja sillä on paska ajaa yli satasta ja vallan hyvä ajaa kaupungissakin. Ihan yhtä hauskaa silti on. Erilaista vain.
Sporttipyörän selästä moni hyppää cruiseria kokeilemaan ja yrittää ajaa sillä kuin sporttipyörällä. Sitten haukkuu kuinka paska se on, tapit raapii maata ennen polvea ja tuuli repii motarilla. Pitäisi ymmärtää, että se on täysin erilainen pyörä ja tehty täysin erilaiseen ajoon.
Mutkatiekanttailuun ja motaritykitykseen suosittelen hankkimaan toisen mallisen pyörän kuin pikkukustomin.
Sporttipyörän selästä moni hyppää cruiseria kokeilemaan ja yrittää ajaa sillä kuin sporttipyörällä. Sitten haukkuu kuinka paska se on, tapit raapii maata ennen polvea ja tuuli repii motarilla. Pitäisi ymmärtää, että se on täysin erilainen pyörä ja tehty täysin erilaiseen ajoon.
Mutkatiekanttailuun ja motaritykitykseen suosittelen hankkimaan toisen mallisen pyörän kuin pikkukustomin.
Viimeksi muokattu:
impala67
MotOrg ry jäsen
Kysyjä on hakemassa custom-tyyppistä pyörää, vaihtoehdot on otsikossa.
Se helpottaa huimasti valinnanvaikeutta (jos kerran ei ole aiempia merkkirajoitteita tms.), kun valitsee pyörätyypin etukäteen.
Itselle customi tuli ajankohtaiseksi kun muumiopärrä ei tuntunut koskaan toimivan, sporttipärrällä taas tuli jatkuvasti kaahittua- joten hengen pitimiksi tuntui pakolliselta rauhoittaa kustomilla ajamistyyliä.
Ihan ei onnistunut, kun 20 vuotta vanhan bonne american (=speedmaster) kone tykkää kierroksista ja siinä on kunon kallistusvarat-jopa nin ettei edes ahveniston radalla ajoharjoittelussa kertaakaan mutkissa raapinut- vaikka takanaolleet sitä joka mutkassa odottivat kuulemma...
Tärkein on oma mittoituksesi ja ajomukavuus. Jos tuntuu joku paikka huonolta -liian pieneltä mikään etäisyys- se tulee korostumaan kun ajat pidempää siivua. Osta siis mittoihisi sopiva, muttei ainakaan liian ahdasta pyörää. Ja aja paljon. Se on mielestäni kustomin idea. Niillä ajetaan koska se on niin helppoa ja hauskaa. Eikä niitä erityyppisiäkään mopoja voi koskaan olla liikaa. Yhtään en ole osannut pois myydä...
Se helpottaa huimasti valinnanvaikeutta (jos kerran ei ole aiempia merkkirajoitteita tms.), kun valitsee pyörätyypin etukäteen.
Itselle customi tuli ajankohtaiseksi kun muumiopärrä ei tuntunut koskaan toimivan, sporttipärrällä taas tuli jatkuvasti kaahittua- joten hengen pitimiksi tuntui pakolliselta rauhoittaa kustomilla ajamistyyliä.
Ihan ei onnistunut, kun 20 vuotta vanhan bonne american (=speedmaster) kone tykkää kierroksista ja siinä on kunon kallistusvarat-jopa nin ettei edes ahveniston radalla ajoharjoittelussa kertaakaan mutkissa raapinut- vaikka takanaolleet sitä joka mutkassa odottivat kuulemma...
Tärkein on oma mittoituksesi ja ajomukavuus. Jos tuntuu joku paikka huonolta -liian pieneltä mikään etäisyys- se tulee korostumaan kun ajat pidempää siivua. Osta siis mittoihisi sopiva, muttei ainakaan liian ahdasta pyörää. Ja aja paljon. Se on mielestäni kustomin idea. Niillä ajetaan koska se on niin helppoa ja hauskaa. Eikä niitä erityyppisiäkään mopoja voi koskaan olla liikaa. Yhtään en ole osannut pois myydä...