Tuossa aiemmin joku mainitsi 650 Dragstarin. Joo, sellaisesta on lyhyt kokemus, onneksi.
Aikakautena, jolloin lapset olivat hyvin pieniä ja leipätyö vaati n 50 viikkotuntia, oli aika jolloin ei ollut kuin yksi hyvin vähällä käytöllä ollut kurapyörä.
Tutulla oli firman virkistyspyöränä kyseinen Dragstar ja tuota tarjosi ajettavaksi kun vain aikaa on.
Eräänä kauniina kesäpäivänä sain aikaa järjestymään riittävästi pientä Itä-Uusimaa turneeta varten. Kaikki tuntui ihan juhlalta, kun köröttelin Helsingista Vanhaa Porvoontietä kahdeksaakymppiä Porvooseen. Kuppi kahvia ja sitten tutuille pikkuteille Porvoosta eteenpäin. Ilo muuttui nopeasti pieneksi hämmästykseksi, kun pari kertaa meinasi tulla lipat tutulla mutkatiellä ihan lainmukaista ( siis matalaa ) nopeutta ajaessa. Dragstarin alakerta ( putket, tapit tai jotain muuta ) otti ilkeitä maakosketuksia mutkissa ihan pienissäkin routapateissa ja takapyörän pito oli ihan siinä ja siinä.
Päätin lähteä takaisin, niin kauan kun lainapyörä ja meikäläinen ovat ehjiä.
Varsinainen huvikauden huippu oli paluu moottoritietä pitkin Helsinkiin.
130:tä ei voinut pitää mittarinopeutena, koska voimakkaasti eteen sijoitetut jalkatapit ( vai oliko jotkut levyt ? ) asettivat kengänpohjat sellaiseen asentoon, että tuulenpaine ja moottorin tärinä pyrki työntämään jalat pois jalkatuilta.
Nopeus piti em syystä laskea 110 mittarinopeuteen, jolloin kaikki Skodat ja Nissanit ohittivat etupyörää viistäen.
Joidenkin mielestä makuasioita ja siihen en osaa väittää vastaan. Toista kertaa en pyörää lainannut, vaikka kaveri sitä usein tuon jälkeen tarjosikin.