Aihe on ollut aika voimakkaasti esillä, niin tällä palstalla, kuin mediassa yleisestikin.
Kannanpa siis korteni kekoon.
Aluksi pitää todeta että kaiken kaikkiaan suomalainen sakotuskäytäntö on omasta mielestäni oikeilla raiteilla. Se että sakkojen rahallinen suuruus määräytyy sakotettavan nettotulojen mukaan (lue: päiväsakko, eli arvio päivän vankeusrangaistuksesta aiheutuva tulojen menetys) on mielestäni oikeudenmukaista; toisille 100e on pikkuraha, toisille se edustaa kuukauden ruokabudjettia. TLL:n rikkomisesta langetettava rangaistus tulee olla suhteessa sama kaikille, huolimatta rikkojan tuloista.
Sakkorangaistus on käytännössä rahallinen "tuomio" yleisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen rikkomisesta. Nämä pelisäännöt taas yksilö hyväksyy automaattisesti asettaessaan itsensä aina kunkin lain piiriin: jos TLL:a ei halua hyväksyä, ei pidä lähteä liikenteeseen.
Lait kuitenkin ovat säädetty ottaen huomioon aina sen hetken vallitseva yhteiskunnallinen tilanne (esim. sotatilalaki), teknologinen kehitys (ensimmäisten autojen ilmestyessä katukuvaan, laki vaati että ajoneuvon edessä piti kulkea henkilö jalan, joka varoitti saapuvan ajoneuvon lähestymisestä) ja muut määräävät tekijät.
Mitä tulee ylinopeuksiin, ja varsinkin moottoripyörien nopeusrajoitusten ylityksiin. Tässä kohdassa lain valvojien, eli poliisien, tulkinnassa olisi mielestäni hieman parannettavaa.
-Otetaan tarkasteluun ensin ohitustilanteessa syntyvät nopeusrajoitusten ylitykset:
100km/h olevalla nopeusrajoitusalueella 90km/h liikkuvan, lähes 22 metriä pitkän yhdistelmän ohittaminen, nopeusrajoitusta noudattaen ja vastaantulevan liikenteen kaistaa käyttäen vie ajallisesti n. 30s (olettaen että vaihdat kaistaa 25m ennen ohitettavaa ja palaat kaistalle 25m ohitettavan jälkeen), jolloin ajat vastaantulijan kaistalla lähes 850m.
Jos taas toisaalta nostat nopeuden omalla kaistallasi juuri ennen ohitusta nopeuteen 150km/h, vaihdat kaistaa, ohitat, palaat omalle kaistallesi ja hidastat takaisin nopeuteen 100km/h saadaan seuraavat arvot: 5,1s ja 212m (samoilla kaistalta erkanemis- ja kaistalle paluu-arvoilla).
Kumpi on liikenneturvallisuuden kannalta parempi:
Ajaa 830m, puolen minuutin ajan vastaantulevien kaistalla, vai 212 metriä ja 5,1 sekuntia samassa paikassa?
Tietysti aiemmin mainitun ohitusnopeuden saavuttaminen riippuu merkittävästi ajoneuvosta. Kaikki uudet autot eivät edes saavuta kyseistä nopeutta vaikka kiihdytysmatkaa olisi Helsingistä Mikkelin. Toisaalta kookkaalla moottorilla varustettu uudehko moottoripyörä saavuttaa kiihtyvyyden 90km/h-150km/h hyvinkin nopeasti. Ei ole mielestäni hyväksyttävää tulkita ajettu ylinopeus "turvallisen ohitusnopeuden saavuttamiseksi" jos ajoneuvo ajaa ylinopeutta monta kilometriä, mutta hetkellinen ylinopeus, jopa +60km/h yli, on hyväksyttävää jos se tapahtuu alle minuutin ajan, ja turvallisessa ohitustilanteessa.
Eli tulkinta tapahtuneissa nopeusrajoitusten ylityksissä vaatisi poliisilta huomattavasti enemmän tapauskohtaista tulkintaa, mikäli kyseessä on ohitustilanne 2-kaistaisella tiellä.
Mitä tulee sitten jatkuvaan ylinopeuteen pitkällä aikavälillä:
Jos otetaan tarkasteluun 4-kaistainen moottoritie, kesäyönä, hyvällä valaistuksella, vähäisellä liikenteellä ja kuivalla kelillä. 120km/h taitaa olla se tyypillisin nopeusrajoitus tälläisillä teillä. Tuo nopeus on jo luokkaa jolloin ihmiselle muodostuu lievä putkinäkö. Havainnointi näkökentän äärilaidoille heikkenee ja katse terävöityy vain kulkusuunnan keskelle. Yleensä aidoitetuilla moottoriteillä tämä ei ole ongelma koska liittyviä teitä ei ole, poislukien pitkät kiihdytyskaista. Lisäksi moottoritiet ovat yleensä hirviaidoilla rajattu, joten riski törmätä hirveen, poroon, yms on häviävän pieni. Nopeusrajoituksen määrittäminen 120km/h johtaakin mielestäni juurensa enemmänkin muun, hitaammin liikkuvan, liikenteen mahdollisuudesta havaita ohittava ajoneuvo, kuin ohittavan ajoneuvon kyky havainnoida kulkutiellään olevia esteitä. 120kmh/ kulkeva ajoneuvo liikkuu vain noin 34m/s, kun taas 280km/h liikkuva, pesukoneen kokoinen, moottoripyörä liikkuu lähes 78m/s. Eli jos 120km/h liikkuvan ajoneuvon kuljettaja katsoo peiliinsä, eikä näe ketään 500m taaksepäin ja vaihtaa kaistaa 10 sekuntia tämän jälkeen, törmäys on todennäköinen.
120km/h nopeusrajoitus asetetaan yleensä teille jotka täyttävät seuraavat reunaehdot:
-tien kunto hyvä
-ohittaminen mahdollista omaan kulkusuuntaan menevää kaistaa käyttäen
-hirviaita
-vastakkainen liikkenne erotettu aidalla
-näkyvyys kulkusuunnassa oleviin kaarteisiin hyvä
Jos nämä reunaehdot ei täyty, nopeusrajoitus on pienempi jotta kuljettajalla on mahdollisuus reagoida ajonopeuteen vaikuttaviin tekijöihin ajoissa. Ajaminen tällaisella alueella 150km/h saattaa johtaa tilanteeseen jossa ihmisen reaktionopeus ei yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka kovin niin luulisikin.
Summa summarum: hetkellinen nopeurajoituksen ylittäminen, aina kyseessäolevasta ajoneuvosta ja ylinopeuteen käytetystä ajasta riippuen ei automaattisesti pitäisi olla rangaistava teko. Pitkällinen ylinopeus tai ajoneuvon rakenteellisen maksiminopeuden tarkoituksellinen saavuttaminen on ja tulee jatkossakin olla rangaistava teko.
Kannanpa siis korteni kekoon.
Aluksi pitää todeta että kaiken kaikkiaan suomalainen sakotuskäytäntö on omasta mielestäni oikeilla raiteilla. Se että sakkojen rahallinen suuruus määräytyy sakotettavan nettotulojen mukaan (lue: päiväsakko, eli arvio päivän vankeusrangaistuksesta aiheutuva tulojen menetys) on mielestäni oikeudenmukaista; toisille 100e on pikkuraha, toisille se edustaa kuukauden ruokabudjettia. TLL:n rikkomisesta langetettava rangaistus tulee olla suhteessa sama kaikille, huolimatta rikkojan tuloista.
Sakkorangaistus on käytännössä rahallinen "tuomio" yleisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen rikkomisesta. Nämä pelisäännöt taas yksilö hyväksyy automaattisesti asettaessaan itsensä aina kunkin lain piiriin: jos TLL:a ei halua hyväksyä, ei pidä lähteä liikenteeseen.
Lait kuitenkin ovat säädetty ottaen huomioon aina sen hetken vallitseva yhteiskunnallinen tilanne (esim. sotatilalaki), teknologinen kehitys (ensimmäisten autojen ilmestyessä katukuvaan, laki vaati että ajoneuvon edessä piti kulkea henkilö jalan, joka varoitti saapuvan ajoneuvon lähestymisestä) ja muut määräävät tekijät.
Mitä tulee ylinopeuksiin, ja varsinkin moottoripyörien nopeusrajoitusten ylityksiin. Tässä kohdassa lain valvojien, eli poliisien, tulkinnassa olisi mielestäni hieman parannettavaa.
-Otetaan tarkasteluun ensin ohitustilanteessa syntyvät nopeusrajoitusten ylitykset:
100km/h olevalla nopeusrajoitusalueella 90km/h liikkuvan, lähes 22 metriä pitkän yhdistelmän ohittaminen, nopeusrajoitusta noudattaen ja vastaantulevan liikenteen kaistaa käyttäen vie ajallisesti n. 30s (olettaen että vaihdat kaistaa 25m ennen ohitettavaa ja palaat kaistalle 25m ohitettavan jälkeen), jolloin ajat vastaantulijan kaistalla lähes 850m.
Jos taas toisaalta nostat nopeuden omalla kaistallasi juuri ennen ohitusta nopeuteen 150km/h, vaihdat kaistaa, ohitat, palaat omalle kaistallesi ja hidastat takaisin nopeuteen 100km/h saadaan seuraavat arvot: 5,1s ja 212m (samoilla kaistalta erkanemis- ja kaistalle paluu-arvoilla).
Kumpi on liikenneturvallisuuden kannalta parempi:
Ajaa 830m, puolen minuutin ajan vastaantulevien kaistalla, vai 212 metriä ja 5,1 sekuntia samassa paikassa?
Tietysti aiemmin mainitun ohitusnopeuden saavuttaminen riippuu merkittävästi ajoneuvosta. Kaikki uudet autot eivät edes saavuta kyseistä nopeutta vaikka kiihdytysmatkaa olisi Helsingistä Mikkelin. Toisaalta kookkaalla moottorilla varustettu uudehko moottoripyörä saavuttaa kiihtyvyyden 90km/h-150km/h hyvinkin nopeasti. Ei ole mielestäni hyväksyttävää tulkita ajettu ylinopeus "turvallisen ohitusnopeuden saavuttamiseksi" jos ajoneuvo ajaa ylinopeutta monta kilometriä, mutta hetkellinen ylinopeus, jopa +60km/h yli, on hyväksyttävää jos se tapahtuu alle minuutin ajan, ja turvallisessa ohitustilanteessa.
Eli tulkinta tapahtuneissa nopeusrajoitusten ylityksissä vaatisi poliisilta huomattavasti enemmän tapauskohtaista tulkintaa, mikäli kyseessä on ohitustilanne 2-kaistaisella tiellä.
Mitä tulee sitten jatkuvaan ylinopeuteen pitkällä aikavälillä:
Jos otetaan tarkasteluun 4-kaistainen moottoritie, kesäyönä, hyvällä valaistuksella, vähäisellä liikenteellä ja kuivalla kelillä. 120km/h taitaa olla se tyypillisin nopeusrajoitus tälläisillä teillä. Tuo nopeus on jo luokkaa jolloin ihmiselle muodostuu lievä putkinäkö. Havainnointi näkökentän äärilaidoille heikkenee ja katse terävöityy vain kulkusuunnan keskelle. Yleensä aidoitetuilla moottoriteillä tämä ei ole ongelma koska liittyviä teitä ei ole, poislukien pitkät kiihdytyskaista. Lisäksi moottoritiet ovat yleensä hirviaidoilla rajattu, joten riski törmätä hirveen, poroon, yms on häviävän pieni. Nopeusrajoituksen määrittäminen 120km/h johtaakin mielestäni juurensa enemmänkin muun, hitaammin liikkuvan, liikenteen mahdollisuudesta havaita ohittava ajoneuvo, kuin ohittavan ajoneuvon kyky havainnoida kulkutiellään olevia esteitä. 120kmh/ kulkeva ajoneuvo liikkuu vain noin 34m/s, kun taas 280km/h liikkuva, pesukoneen kokoinen, moottoripyörä liikkuu lähes 78m/s. Eli jos 120km/h liikkuvan ajoneuvon kuljettaja katsoo peiliinsä, eikä näe ketään 500m taaksepäin ja vaihtaa kaistaa 10 sekuntia tämän jälkeen, törmäys on todennäköinen.
120km/h nopeusrajoitus asetetaan yleensä teille jotka täyttävät seuraavat reunaehdot:
-tien kunto hyvä
-ohittaminen mahdollista omaan kulkusuuntaan menevää kaistaa käyttäen
-hirviaita
-vastakkainen liikkenne erotettu aidalla
-näkyvyys kulkusuunnassa oleviin kaarteisiin hyvä
Jos nämä reunaehdot ei täyty, nopeusrajoitus on pienempi jotta kuljettajalla on mahdollisuus reagoida ajonopeuteen vaikuttaviin tekijöihin ajoissa. Ajaminen tällaisella alueella 150km/h saattaa johtaa tilanteeseen jossa ihmisen reaktionopeus ei yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka kovin niin luulisikin.
Summa summarum: hetkellinen nopeurajoituksen ylittäminen, aina kyseessäolevasta ajoneuvosta ja ylinopeuteen käytetystä ajasta riippuen ei automaattisesti pitäisi olla rangaistava teko. Pitkällinen ylinopeus tai ajoneuvon rakenteellisen maksiminopeuden tarkoituksellinen saavuttaminen on ja tulee jatkossakin olla rangaistava teko.