Karstalle, et sä täältä oikeesti mitään vinkkiä saa mikä mopo sun pitää ostaa, kyl se on ihan ite harkittava ja koeajettava ja mietittävä pyörän käyttötarkoitus, kontra pyörämalli.
Toki toki, kyllä mä sen tiedän
. On mulla 24 vuotta kokemusta monenmonesta rekisteröidyistä moottoripyöristä 18v lähtien ja sitä ennen useista motocrosspyöristä (9v lähtien). Tämä nettiaikakausi vaan antaa mukavan lisämaun tähän harrastukseen, ja ihan mukava on kuulla ihmisten mielipiteitä. Kyllä niilstäkin jotain osviittaa saa, joten ei nekään turhia ole.
(Ps: Ei tuo autohommakaan paskemmalta vaikuta
, meinaan siihen mahtuus koko perhe mukaan harrastukseen)
Tässäpä sitten tuhansien järvien maassa koetat punnita, mikä moottorikäyttöinen tai muu harrastus olisi hauskin, mukavin tai mahdollisesti vähiten epäitsekäs jne. mikä kenenkin mielenlaatuun parhaiten käy.
Mun mielestä kuitenkin tärkeimpiä pointteja on ne asiat, joista itse oikeasti tykkää ja sitten yhdistelee niitä sellaisiin aspekteihin, jotka liittyy elämän laatuun, omiin elämänkumppaneihin, ystäviin ja muuten vaan tärkeisiin asioihin.
Jos nuo kaikki saa soviteltua siten, että sopusointu, innoitus ja elinvoima elämässä säilyy tai paranee, niin sitten on varmasti oikeilla jäljillä.
Kun löydät itsesi ja rakastat itseäsi, on varmasti muidenkin helpompi rakastaa sinua. Eli kun löydät sen oikean, tässä vaikkapa mielenlaatuusi sopivan mopon, on helppo olla rento ja kulkea tiellä sovussa muidenkin kanssa.
Jotkut tutkijat sanovat, että ihminen kokee omaan onnellisuutensa verraten muihin ihmisiin. Osin varmaan totuuden tynkää tuossakin.
Ennen nettiä se oli yhtä kuin läheiset, tutut ja tuntemattomat ihmiset. Nykyisin on foorumit ja facebook (jota itse en käytä toistaiseksi), jossa ihminen tuntuisi tutustuvan paljon useampiin ihmisiin, mutta ehkä liiaksi samalla sitoutuvan koneen ääreen. Tällaiset foorumitkin jo sitoo toki jonkin verran.
Itse olen löytänyt viimekesänä uuden harrastuksen, veneilyn. Se vaatii ehkä enemmän sitoutumista, jos aikoo todella lähteä vesille, mutta kun sinne menee, on todella irti arjesta. Moottoripyörälläkin pääsee irti perusarjesta, mutta on toisaalta ajokkeineen ihmisten kiireen keskellä.
Veneily vaatii kylläkin valmistautumista ja yritystä, ainakin isommalla purkilla tai purjeveneellä lähtö, toiseen malliin kuin mopo. Se on mopon hyvä puoli, että kynnys lähteä pikku lenkille on alempi ja sitä voi toisaalta hyötykäyttää vaikkapa työmatkoihin. Veneeseen tai harrasteautoon taas mahtuu mukaan seuraa. Ja hyvässä seurassa viihtyy ja pääsee sitäkin helpommin irti arjesta. Jotkut tietty on parhaassa seurassa ollessaan yksin.
Totuus on kuitenkin se, että jos työmatka kestää esim. vain 10 minuuttia, ei siinä ehdi juurikaan "tuulettua", vaan lähinnä stressaa pukea ylleen ne varusteet ja suojat, joista itse kukkahattuna muille paasaa. Pidemmät tripit mukavassa seurassa on niitä oikeita MP-nautintoja, joita itse eniten arvostan.
MP:llä, harrasteautolla ja veneellä on kaikilla se yhteinen tekijä, että jo itse matka on määränpää. Jos sen lisäksi on vielä mukava määränpääkin, niin aina isompi nautinto. Ja oikeissa varusteissa sateellakin ajaminen on ihan hauskaa.
Kaverini on luopunut noista ei pakollisista suojista ajat sitten ja tavallaan olen hänelle kateellinen, kun esim. lähtiessämme pikku mutka-ajelulle, hän huutelee pihalta, että paa se onnen amuletti kaulaan ja kuuppa päähän, niin päästään menemään.. Sua saa aina ootella.
Jotenkin vaan en osaa olla laittamatta ajohousuja, takkia ja saappaita plus hanskoja, vaikka se juuri karsii pikkumatkat multa pois käytännössä kokonaan. Alle puolen tunnin ajot ajan mieluummin autolla.
Jaa, a. Kyllä mielestäni netistä, oikein ajatuksella valittujen ihmisten mielipiteistä voi suodattaa niitä asioita, joista on harrastuksessa omienkin valintojen kannalta hyötyä.
Kun lukee selvästi ainakin osin samankaltaisessa elämäntilanteessa ja "hengenheimolaisuudessa" olevien ihmisten tarinoita ja mielipiteitä, niin se valaisee ja innostaa sekä auttaa löytämään ajatuksia.
Löydetään siis itsemme ja ajetaan kukkahatuiksi eli nätisti.
H-D ei tosiaan ole ruosteinen kottari ja sohva, jos sitä ajaa ja pitää hyvin yllä. Ehkä rungon ruostesuojauksessa olisi pientä toivomisen varaa, mutta kotelosuoja-aineethan on keksitty.
Tykeissä on se pikku vika, että ne tykkää kun niillä ammutaan.
Siksi niin moni pääsee tavallaan "ilman omaa syytä" kortistaan vaikka onhan Suomessa onneksi paljonkin teitä keskellä "ei mitään", joilla voi melko huoleti laskea menemään hiukan vauhdikkaamminkin, kunhan vaan oma itsesuojeluvaisto toimii ja jättää marginaalia selviytymiselle, jos tilanne tulee eteen.
Eihän sitä huippunopeutta ole pakko kokeilla, jotta ajonautintoa saisi. Rataharrastuskin on varmasti hauskaa, mutta sopii sellaisille, jotka tykkää "suorittamisesta" ja kilvan ajosta.
Minusta mukavinta on ajella hauskoja ja kaunismaisemaisia mutkateitä kohtuuvauhdilla välillä maisemia katsomaan pysähdellen ja eväitä nauttien. Tres bon! (miten lienee oikeasti kirjoitetaankaan..)
Siis poimi oikeat marjat kirjoituksista, joista löydät eniten itsesi ja valitse sen mukaan kun hyvältä tuntuu.
Kaikki motoristit on pohjimmiltaan mukavia. Ainakin melkeen
