Aamu valkenee kirkkaana ja mittari näyttää yhtä pakkasastetta, mutta tie näyttää kuivalta, joten klo 7.30 teen pakkaskäynnistyksen ja lähden kohti Kautokeinoa. Kohta Hetan jälkeen tien pinta muuttuu märäksi ja kosteus ilmassa on kohtalaisen korkea, mittari näyttää -2,5 astetta pakkasta, joten pientä jännitystä alkaa olemaan housuissa liukkauden suhteen, no tiellä olevat isommat lätäköt eivät onneksi ole jäässä, mutta pienet ovat, joten hiljennän vauhtia hieman ja lisään lämpöä sähkösukkiin ja -takkiin. Tarkoitus ei ole kuitenkaan kaatua tällä reissulla, joten etenen verkkaisesti tyhjillä teillä Norjan puolelle ja kohti Kautokeinoa. Aurinko yrittää aina välillä pilkahtaa esiin, mutta ei se riitä nostamaan lämpötilaa plussalle, vaan sitkeästi mittari pysyy pari astetta pakkasella. Jään muodostuminen keulaan on myös hyvässä vauhdissa ja ledivalot eivät tosiaan tuota lämpöä sen vertaa, että jää sulisi. Muutama pakollinen kuva tietenkin matkalla.
Kautokeino uinuu sunnuntai aamuna hiljaiseloa ja niinpä hurautan siitä ohi pysähtymättä suuntana Karigasniemi, on muuten hyvä tie tuo Kautokeino – Karigasniemi. Pikkuhiljaa lämpötila nousee siitä auringon myötä myös plussalle ja sähkötakin tehoakin uskaltaa pienentää ja nopeutta nostaa. Matkalla Karigasniemeen vastaan tulee ainoastaan kaksi rekkaa, muuten täysin tyhjää tietä gessun alla. Mukava päästellä menemään.
Karigasniemellä pieni kuvaus ja evästauko ja siitä sitten nokka kohti Angelia ja Ivaloa, en ollutkaan ennen ajanut Karigasniemeltä Angelin kautta Ivaloon, tie on hiekkatietä suurimmaksi osaksi ja ensimmäiset n. 30km tie mutkittelee joen vieressä kohti Angelia, hienoja maisemia ja hyvää tietä. Pitää tulla kesällä uudestaan ja olla ihan maastossa yötä, sen verran hienoa maisemaa tarjolla. Itse Angelhan on pieni muutaman talon keskus, jossa ei elämää liene.
Muutaman kuvaussessio taasen matkalla ja kello etenee vauhdilla. Huurteen kanssa oli sovittu kaffit Ivaloon iltapäiväksi, joten kierroksia koneeseen ja Ivalon ST1:lle. Muuten reittisuunnitelma oli sitten Ivalosta Kuusamoon yöksi. Jonkin sortin makkaraperuna hässäkkä 9 eurolla ST:llä mahaan ja Huurteen kanssa tarinointia kahvin lomassa. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä, kunnes oli aika lähteä ja siinä sitten ST:n pihalla Huurre huomasi, että gessu se merkailee reviiriä allensa. Mitä helvettiä, toukokuussa käyttöön otettu ja 16 500 rullattu joka paikan ratsu nyt meinaa?
No pakko se on uskoa, että etuiskari tiputtaa öljyä, onneksi ei nyt mitään isompaa tyhjennystä tule, tippa kerrallaan. No siinä sitten ihmeteltiin tovi ja eipä sitä Ivaloonkaan voi jäädä, joten tien päälle vaan ja kohti etelää. Tosiaan sen verran alkoi ketuttaa, että ennen Sodankylää päätin, että nyt jää Kuusamon kierron väliin ja vetäsen tästä suorinta reittiä Helsinkiin. Kelihän oli kuitenkin kohtalaisen hyvä, kun vettä ei tullut. Loppumatkasta ei sitten kerrottavaa jälkipolville ole. Kaksi kertaa pistin jalat maahan, kun oli pakko tankata. Kemissä ja Jyväskylässä. Ensimmäinen nelijalkainenkin juoksi tien yli vasta Lahden jälkeen, kun mittarissa oli jo 2600km ajoa. Supikoira oli eksynyt motarilla aitojen väliin, mutta sehän osui valokeilaan jo 500 metriä ennen kohtaamista, kun tuo Lazer valaisee niin pirun hyvin.
Klo 2.40 kaarsin kotipihaan. Ajokuume saatu ainakin taas muutamaksi viikoksi laskemaan tällä pyrähdyksellä. Majoitukseen meni 40€ bensaa taisi mennä sellaiset 165 litraa ja muutama kymppi meni ruokaan. Mukavaa oli koko rahan edestä.
Maanantaina kävin sitten näyttämässä etupäätä ja koko etupään iskaripaketti meni sitten vaihtoon, viikossa tuli uusi ja samalla tuli myös uusi vastoinkäyminen. Ohjaustangon lukko hajosi, eli tässä avaimettomassa mallissa lukitus tapahtuu napista, niin moottori piti vain ääntä ja käytti lukossa tangon, mutta avasi sen uudestaan samalla sekunnilla, tämänkin meni takuuseen ja vaihtoon, ensi viikolla pitäisi taas olla gessu ajossa. Menee kyllä suoraan horrokseen ja ajot jatkuu luottopelillä -> Transalpilla.
Kautokeino uinuu sunnuntai aamuna hiljaiseloa ja niinpä hurautan siitä ohi pysähtymättä suuntana Karigasniemi, on muuten hyvä tie tuo Kautokeino – Karigasniemi. Pikkuhiljaa lämpötila nousee siitä auringon myötä myös plussalle ja sähkötakin tehoakin uskaltaa pienentää ja nopeutta nostaa. Matkalla Karigasniemeen vastaan tulee ainoastaan kaksi rekkaa, muuten täysin tyhjää tietä gessun alla. Mukava päästellä menemään.
Karigasniemellä pieni kuvaus ja evästauko ja siitä sitten nokka kohti Angelia ja Ivaloa, en ollutkaan ennen ajanut Karigasniemeltä Angelin kautta Ivaloon, tie on hiekkatietä suurimmaksi osaksi ja ensimmäiset n. 30km tie mutkittelee joen vieressä kohti Angelia, hienoja maisemia ja hyvää tietä. Pitää tulla kesällä uudestaan ja olla ihan maastossa yötä, sen verran hienoa maisemaa tarjolla. Itse Angelhan on pieni muutaman talon keskus, jossa ei elämää liene.
Muutaman kuvaussessio taasen matkalla ja kello etenee vauhdilla. Huurteen kanssa oli sovittu kaffit Ivaloon iltapäiväksi, joten kierroksia koneeseen ja Ivalon ST1:lle. Muuten reittisuunnitelma oli sitten Ivalosta Kuusamoon yöksi. Jonkin sortin makkaraperuna hässäkkä 9 eurolla ST:llä mahaan ja Huurteen kanssa tarinointia kahvin lomassa. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä, kunnes oli aika lähteä ja siinä sitten ST:n pihalla Huurre huomasi, että gessu se merkailee reviiriä allensa. Mitä helvettiä, toukokuussa käyttöön otettu ja 16 500 rullattu joka paikan ratsu nyt meinaa?
No pakko se on uskoa, että etuiskari tiputtaa öljyä, onneksi ei nyt mitään isompaa tyhjennystä tule, tippa kerrallaan. No siinä sitten ihmeteltiin tovi ja eipä sitä Ivaloonkaan voi jäädä, joten tien päälle vaan ja kohti etelää. Tosiaan sen verran alkoi ketuttaa, että ennen Sodankylää päätin, että nyt jää Kuusamon kierron väliin ja vetäsen tästä suorinta reittiä Helsinkiin. Kelihän oli kuitenkin kohtalaisen hyvä, kun vettä ei tullut. Loppumatkasta ei sitten kerrottavaa jälkipolville ole. Kaksi kertaa pistin jalat maahan, kun oli pakko tankata. Kemissä ja Jyväskylässä. Ensimmäinen nelijalkainenkin juoksi tien yli vasta Lahden jälkeen, kun mittarissa oli jo 2600km ajoa. Supikoira oli eksynyt motarilla aitojen väliin, mutta sehän osui valokeilaan jo 500 metriä ennen kohtaamista, kun tuo Lazer valaisee niin pirun hyvin.
Klo 2.40 kaarsin kotipihaan. Ajokuume saatu ainakin taas muutamaksi viikoksi laskemaan tällä pyrähdyksellä. Majoitukseen meni 40€ bensaa taisi mennä sellaiset 165 litraa ja muutama kymppi meni ruokaan. Mukavaa oli koko rahan edestä.
Maanantaina kävin sitten näyttämässä etupäätä ja koko etupään iskaripaketti meni sitten vaihtoon, viikossa tuli uusi ja samalla tuli myös uusi vastoinkäyminen. Ohjaustangon lukko hajosi, eli tässä avaimettomassa mallissa lukitus tapahtuu napista, niin moottori piti vain ääntä ja käytti lukossa tangon, mutta avasi sen uudestaan samalla sekunnilla, tämänkin meni takuuseen ja vaihtoon, ensi viikolla pitäisi taas olla gessu ajossa. Menee kyllä suoraan horrokseen ja ajot jatkuu luottopelillä -> Transalpilla.
