Omaa R1200RT:ta ei ole koskaan ollut, mutta koeajoin sen oman R1150RT:n vaihtarikandidaattina. Pyörä kävi meillä yön yli lainassa ja ajettiin yksin ja kaksin.
Vaikka vanhan RT:n katteet ehkä suuremmat ja suojaavammat kokonaisuutena ovatkin, niin uuden pleksi suojaa paremmin. Itselläni vain on niin pitkä selkä, että hieman pidempikin pleksi olisi kelvannut pahan kelin varalta. Vanhassa sitä jatkoa oli jo 6 senttiä eikä aikonutkaan riittää.
Moottori-voimansiirtopaketti on selkeästi uudempaa generaatiota. Tehoa on matkapyöräksi ihan hyvin eikä paikalla moottoria päräytettäessä kahva käy asfaltissa. Keinahtaa se silti, mutta ei niin pahasti että sillä olisi enää mitään todellista vaikutusta muualla kuin kuskin korvien välissä.
Moottoripleksi on käsittääkseni ollut uudesta asti vakiona, mutta cruise ja muistaakseni ajotietokone myytiin lisähintaan. RT oli ensimmäinen cruisella varustettu pyörä jota sain ajaa ja lähtiessä pidin koko värkkiä ihan leluna. Palauttaessani en enää. Oikein hyvä olemassa jos RT:ta käyttää siihen mihin se on suunniteltu.
Kaikki on tietysti vertailukohteesta kiinni, mutta R1150RT:hen verrattuna uusi RT on suorastaan keijukainen ja helpompi käsitellä, ennen kaikkea paremman ja joustavamman moottorinsa ansiosta. Muskelipyörään tai H-D:hen verrattuna kierroksia pitää silti olla kaupunkiajossa selvästi enemmän, ei se samaan tapaan itsestään liiku kuin tässä suhteessa parhaat.
Myöskin nykyiset renkaat ovat osin syöneet boxermoottorin perinteisen edun, alhaisen painopisteen, kun sylintereitä pitää joka mallissa nostaa ylemmäs ettei vetomiehet kanttaa kansia asfalttiin. Korkealta ja kiikkerältä kamelilta se tuntuu, mutta ei sentään yhtä painavalta kuin edeltäjänsä.
Vaikka runko on tukeva, on alustassa minusta jokin vanhan RT:n tuntuma. Jarrutuksessa mopo ei BMW:n tapaan nyöki, mutta menepä kääntämään vähän tiukempia kieppejä useita peräkkäin, niin takajousituksesta tulee keveälläkin kuljettajalla kaikilla löytämilläni säädöillä hissi, joka pumppaa toistuvissa kaarteissa korkeussuunnassa ohjaustuntumaa häiriten. Matka-ajossa ei häiritse, mutta keskiviivan pujottelussa hyllyy kuin FJR vakiojousin. RT ESAa en ole ajanut, mutta GT ESAn olen ja jos sen ESAn voi suinkin saada, niin se korjaa alustan kuntoon.
Muussa tapauksessa lohtuna on, että BMW:n alkuperäinen vaimennin maksaa niin mielettömästi, että se on suorastaan ilo lyödä roskiin ja vaihtaa tilalle halvempi ja parempi Öhlins tai muu toimiva. RT on nimittäin muuten niin hyvä ajettava, että omalleni kyllä tuon tekisin (ja 1150:lle tein myös). Tätä havaintoa en osaa oikein arvoida kuinka suuri ongelma on absoluuttisesti, mutta minua se vaivasi, koska R1150RT:ssa olin sille jo yliherkistynyt, joten vastustuskykyni tuossa suhteessa oli koeajon aikaan kovin heikko.
Koeajon tuuliolosuhteita en muista, mutta mielikuvaksi jäi suhteellisen hyvä vakaus suomalaisilla maantienopeuksilla eikä matkustaja tuntunut vaikuttavan mitään, toisin kuin vaikkapa Pannarissa, jota vielä ajaa yksin + sivulaukut, mutta kaverin ja takalaukut tuntee kyllä varmasti. Pan ei toisaalta vakioalustalla huoju samaan tapaan kaarteissa tai routapateissa kuin RT. Mutta ei se RT mikään GT®:n tapainen luotijuna ole.
Pääsääntöisesti positiivinen kokemus jäi itselle, mutta siinä vaiheessa pää oli saanut isosta twinistä jo niin kerta kaikkiaan tarpeekseen, ettei edes hyvä sellainen kelvannut minulle. Toisaalta nykyiseen pyörääsi nähden tuonkin moottori-voimansiirtopaketin luulisi tuntuvan silkinpehmeältä?
Ajoasennosta pidin, mutta tämä on taas makuasioita, joista ei voi kuin kiistellä.
Sinun pyörääsi nähden uusien mallien matkavarustus on olennaisesti eri hehtaarilla, koska laukut ovat selvästi paremmat.
Jos on pystynyt elämään R1100 tekniikan kanssa hermoja menettämättä, niin R1200 on varmasti ilo ajaa, ainakin siihen saakka kun erehtyy koeajamaan nelisylinteristä (merkistä riippumatta)