Olenpahan ilmeisesti normaalia huonoa tuuriani ostanut parin viime vuoden aikana kaksi hankalasti käyttäytyvää pyörää.
Viime kesänä ajelin muutaman viikon -03 mallisella Honda
VTR 1000F:llä. Siinä rupes tossa 210 - 215 km/h kohdalla
etupää shimmaamaan todella pahasti. Ensimmäisillä kerroilla sydän hyppäs kurkkuun. Huomasin kyllä jo toisella kerralla, että
vauhtia pitää pudottaa hitaast, nojautua mahdollisismman paljon eteenpäin eikä pidä jarruttaa ainakaan etupyörällä ja takapyörälläkin varsin varovaisesti. Pyörään tarkistettiin ohjauslaakerin kireys, renkaat tasapainotettiin, rengaspaineet olivat ok ja vaihdettiin lopulta myös eturengas. Mitattiin siinä sitten laserillakin runko ja ok oli. Mikään toimenpide ei auttanut.
Ohjausiskaria en sitten ruvennut hommaamaan, kun kaverit ja pari moottoripyörähuoltomiesti arvelivat, ettei se auta. Vaihdoin sen sitten lopulta pois.
Nyt sitten tänä kesänä törmäsin samaan ongelmaan, kun ajelin
kaverin ZRX 1200:lla Kawalla. Onneksi kokemus oli tuttu ja tilanteeseen auttoi samat toimenpiteet, kuin Hondallakin.
Tämä shimmaus on onneksi tosiaan jotenkin hallittavissa, mutta
toivottavasti vastaan ei tule seuraavaksi pyörää, joka on altis wobblaamaan. Siinähän yleensä kuljettaja muuttuu matkustajaksi - teki melkein mitä tahansa.
Tietty Suomen maanteillä ei tuollaisia nopeuksia saa edes käyttää. Valtaosa motoristeista kuitenkin uskoakseni ymmärtää, että joskus pitää sopivassa paikkaa vähän kokeilla.
Tai sitten ainakin ratapäivillä.
Sen verran olen tullut varovaiseksi, että oudolla pyörällä esim. koeajopäivillä en viitsi edes "kokeilla". Tiedä häntä mikä pyörä seuraavaksi alkaa vispailemaan.
Halusin vaan tuoda tämän esille, jotta esim kokemattomat motoristit tietäisivät, että tällainenkin vaara piilee.
Sitä vielä ihmettelen, että runsaat 20 vuotta pyöräilleenä vasta nyt uudehkoilla pyörillä kyseinen ilmiö tuli vastaan.
Ajelkaa turvallisesti, mutta muistakaa pitää myös hauskaa
Viime kesänä ajelin muutaman viikon -03 mallisella Honda
VTR 1000F:llä. Siinä rupes tossa 210 - 215 km/h kohdalla
etupää shimmaamaan todella pahasti. Ensimmäisillä kerroilla sydän hyppäs kurkkuun. Huomasin kyllä jo toisella kerralla, että
vauhtia pitää pudottaa hitaast, nojautua mahdollisismman paljon eteenpäin eikä pidä jarruttaa ainakaan etupyörällä ja takapyörälläkin varsin varovaisesti. Pyörään tarkistettiin ohjauslaakerin kireys, renkaat tasapainotettiin, rengaspaineet olivat ok ja vaihdettiin lopulta myös eturengas. Mitattiin siinä sitten laserillakin runko ja ok oli. Mikään toimenpide ei auttanut.
Ohjausiskaria en sitten ruvennut hommaamaan, kun kaverit ja pari moottoripyörähuoltomiesti arvelivat, ettei se auta. Vaihdoin sen sitten lopulta pois.
Nyt sitten tänä kesänä törmäsin samaan ongelmaan, kun ajelin
kaverin ZRX 1200:lla Kawalla. Onneksi kokemus oli tuttu ja tilanteeseen auttoi samat toimenpiteet, kuin Hondallakin.
Tämä shimmaus on onneksi tosiaan jotenkin hallittavissa, mutta
toivottavasti vastaan ei tule seuraavaksi pyörää, joka on altis wobblaamaan. Siinähän yleensä kuljettaja muuttuu matkustajaksi - teki melkein mitä tahansa.
Tietty Suomen maanteillä ei tuollaisia nopeuksia saa edes käyttää. Valtaosa motoristeista kuitenkin uskoakseni ymmärtää, että joskus pitää sopivassa paikkaa vähän kokeilla.
Tai sitten ainakin ratapäivillä.
Sen verran olen tullut varovaiseksi, että oudolla pyörällä esim. koeajopäivillä en viitsi edes "kokeilla". Tiedä häntä mikä pyörä seuraavaksi alkaa vispailemaan.
Halusin vaan tuoda tämän esille, jotta esim kokemattomat motoristit tietäisivät, että tällainenkin vaara piilee.
Sitä vielä ihmettelen, että runsaat 20 vuotta pyöräilleenä vasta nyt uudehkoilla pyörillä kyseinen ilmiö tuli vastaan.
Ajelkaa turvallisesti, mutta muistakaa pitää myös hauskaa